Aamuöisiä ääniä.

Ai kamala. Meidän yläkertaan on hankittu joku... eläin. Se pitää sellaista ääntä, että on varmaan joku raukka pieni koiranpentu, mutta se voisi kyllä ihan hyvin olla joku kamala lintukin.
Ei mulla siis mitään eläimiä vastaan ole. Niin kauan kun niiden älämölö ei kuulu naapurihuoneistoihin... V nimittäin heräsi jo tuossa hetki sitten, vähän vaille puoli seitsemän, ja veikkaan että se heräsi siihen ihmeelliseen ääneen. Onneksi V nyt kuitenkin hengailee vielä ihan mielellään sängyssään, taitaa poikaa nukuttaa vielä. Toivottavasti se nukahtaa, laitoin sille jo maidonkin.

Saa miehet olla taas kahdestaan koko päivän, kun mä olen myöhään koulussa. Minkähänlainen sotku täällä tällä kertaa odottaa..?


Ps. Uudesta ääninäytteestä veikkaisin, että se on koira. Jota kidutetaan jollakin kamalalla tavalla.

Kadonnut joulufiilis.

Oivoi. Harmittaa kyllä, etten oikein ole saanut kotia mitenkään jouluiseen kuntoon. Ei oikein ole joulufiilistä.
Tuntuupa kurjalta. Tätäkö se aikuistuminen on?

Mistä joulufiilis tulee?
Ei ainakaan ostoskeskusten joululauluista.
Ei myöskään lumettomuudesta. Turussa on sentään jo vähän näkynyt valkoista parina päivänä, mutta ei tämä silti ole vielä talvi. Tahdon muuttaa Lappiin.
Joululahjojen ostamisesta? Ehkä vähän. Mutta siitäkin olen tappanut puolet ilosta, kun yritän keksiä järkeviä lahjoja, enkä enää hassuttele samalla tavalla kuin ennen. Päätin nimittäin, että on järkevämpää ostaa jotain hyödyllistä kuin jotain hauskaa, jolle nauretaan pari minuuttia ennen kuin haudataan se kaappien syövereihin.

Olen kyllä iloinen muutamista lahjalöydöistäni. Ostin esimerkiksi tädeilleni sydämenmuotoiset, oikein suloiset silikonipannunaluset. Toivottavasti he pitävät. Löysin myös kissoista pitävälle tädilleni jääpalamuotin, josta tulee kissanmuotoisia jääpaloja, mutta onnistuin vastustamaan kiusausta. :D
Lisäksi äidille ja isälle löysin upean tuikkujutun, Ratian Takan.

 

http://www.ratiashop.com/

Takaisin joulufiiliksen löytämiseen.

Olen vähän sitä mieltä, että joulufiilis tulee siitä, kun ensin ahkeroi ja paiskoo hommia, ja sitten jouluaattona saa vain rauhoittua ja olla ja viettää joulua. Ei tarvitse murehtia mistään, kun koti on siisti ja ruokaa löytyy koko joulupyhiksi, tarvitsee vain perunat keittää.

Aloin miettiä hieman tarkemminkin, ja jotenkin jätän sen ihmisten kanssa olemisen pois, vaikka sehän se on juuri tärkeintä. Oma jouluni on aina koostunut nimenomaan siitä, että aattona on saunan jälkeen lähdetty yhdessä mummolaan, lahjat takakontissa [kuinkahan aikaisin isän on täytynyt nousta piilottamaan lahjat autoon silloin kun olimme lapsia?], ollaan syöty, vahdattu koska kello on jotain viiden, kuuden, seitsemän välillä, että päästään vihdoin itse asiaan.

On kynttilöitä ja ulkona lunta ja pimeää. Televisio ja radio ovat olleet kiinni tunteja, ja tunnelma vain tiivistyy tiivistymistään. Ja sitten vihdoin, vihdoin mummo pyytää jotakin onnekasta [yleensä minua] lukemaan jouluevankeliumin [kerran luin sen pohjalaasmurtehella, se oli hauskaa], minkä jälkeen lauletaan yhdessä muutama joululaulu ja nuorin [siis minä] jakaa kaikille lahjat. Avataan paketteja, kukin omassa tahdissaan, toiset nopeammin ja toiset nautiskelevat hieman pidempään. Vähän vertaillaan, selaillaan uusia albumeita, maistetaan karkkeja vaikka ne maistuvat samalta kuin aina, testataan uudet lautapelit.

Vähitellen yksi kerrallaan kaikki menevät nukkumaan, eli lukemaan kirjaa tai sarjakuvia ja syömään joulukarkkeja pitkälle yöhön.

Se on meidän joulu. Siitä se tunnelma syntyy.
Mummolasta.
En jättäisi sitä mistään hinnasta pois.

Viimeistä koulupäivää kohti.

Olen jäänyt koukkuun facebookin zoo-peliin, ja hävettää. On pakko tehdä siitä upein zoo koskaan.

Tänään olisi kyllä aika paljon muutakin hommaa. Englantia, englantia, englantia. Ja jos ne työt sattuu loppumaan kesken ja energiaa jää, voisi myös lukea huomiseen kielenhuollon tenttiin [josta saatan kyllä selvitä lukemattakin, mutta olisihan se nyt kiva lukea kun kerrankin on jotain kiinnostavaa] ja ehkä mahdollisesti tehdä myös yhden kirjailijakuvauksen huomista lukupiirin tapaamista varten. Puolet lahjoistakin on vielä paketoimatta, yksi pitäisi vielä käydä ostamassa. Muutenkin pitäisi käydä ruokakaupassa tänään.
Mitenkähän sitä oikein onnistuu aina kasaamaan kaiken yhdelle päivälle? Koskahan sitä oppisi tekemään asioita ajoissa..?

Nyt on kyllä pakko jo aloittaa ne englannin tehtävät. Vielä jäljellä CV:n viimeisteleminen [siitä tuli aika lyhyt, harmi], työhakemuksen loppuun tekeminen, puheen puolikas ja se kuuntelu. Voisikohan sen kuuntelun jättää huomiselle..? Ähh, ei voi, kai mä sen nyt jotenkin saan tehtyä.

Ostettu joulu?

Kävin tänään viemässä joulukortit postiin, ja tänään myös saimme ensimmäisen joulukorttimme. Onpa ihanaa, joulu tulee! Harmi että lähdetään jo keskiviikkona takaisin mun vanhempien luo, joten koti ei oikein pääse joulufiilikseen. Mutta toisaalta, vanhempien luona on ihan oikea joulu, koristeet ja kynttilät ja kaikki.

Viedessäni kortit kävin samalla myös kaupassa. Hämmennys oli todella suuri, kun näin myynnissä jouluaterioita. Siis yhden hengen aterialaatikoita. Siellä oli kaikkea punaisesta lautasliinasta lanttulaatikkoon, muutamasta kinkkusiivusta jälkiruoan Fazer-karkkeihin. Mukana oli myös pikkuinen kulho rosollia. Mieletöntä.
Ostavatko jotkut tosiaan tällaisia annoksia? Mietin vain sen taustoja. Viettääkö joku raukka tosiaan joulunsa yksin, niin yksin ettei edes tee itselleen porkkanalaatikkoa, puhumattakaan pienen kinkun paistamisesta, vaan käy ostamassa valmiin paketin kaupasta?
Sinänsä joulun viettämisessä yksin ei ole mitään pahaa, jos siitä vain kykenee itse nauttimaan. Mutta jos ajattelen omalle kohdalleni... Jotta todella nauttisin yksinäisestä joulusta, tekisin kaiken. Koristelisin, tekisin kynttilöistä tunnelmavalaistuksen, tekisin pipareita, paistaisin pienen perunalaatikon ja pienen kinkun ja nauttisin hyvällä omatunnolla. Se olisi joulu. Ties vaikka olisin jopa ostanut itselleni pienen joululahjan, antanut myyjän paketoida sen, ja avaisin sen nautittuani jälkiruoan. Joisin glögiä kynttilänvalossa, ehkä katsoisin jonkun jouluisen kivan leffan. Menisin sänkyyn syömään karkkia ja lukemaan sarjakuvia myöhään yöhön.
Siinä ei olisi mitään pahaa. Mutta en koskaan voisi ostaa tehdasvalmisteista jouluateriaa kaupan kylmähyllystä.

Tupareita, läksyjä, joulu.

Muutama ihan erilainen juttu pyörii nyt päässäni.
Ensinnäkin, eilen oli mahtavaa. Kiitos etenkin K, joka vietti koko päivän kanssani. Sekä tietysti tupareiden/pikkujoulujen/illanvieton isäntä ja kaikki paikallaolleet. :) Ens kerralla sitten juhlitaan viikonloppuna, niin ei tarvitse lähteä niin kauhean aikaisin!

Toiseksi. Hävettää ihan suunnattomasti, että nyt viimeisen viikonlopun aikana väännän englannin portfoliotehtäviä, joiden alkuperäiset palautuspäivämäärät ovat olleet aikoja sitten. Esimerkiksi, tein juuri tehtävän, jossa piti verrata jotakin brittiläistä kirjastoa Suomen kirjastokäytäntöihin. Olin aloittanut siitä jo ensimmäisen version, joka oli päivätty lokakuun lopulle. Siis mitä ihmettä? Mikä saa ihmisen jättämään puolivalmiin työn puoleksitoista kuukaudeksi roikkumaan?! Varsinkin kun tietenkin siinä brittikirjastossa käytännöt olivat ehtineet jo hiukan muuttua, joten jouduin tarkistamaan jokaisen asian toistamiseen.
Nyt olisi vielä kaksi tehtävää jäljellä. Toinen on CV ja työhakemus johonkin oikeaan työpaikkaan jossain englanninkielisessä maassa [eli pitää etsiä ja tulostaa myös se työpaikkailmoitus] ja toisessa tehtävässä pitää kuunnella BBC:n sivuilta puolen tunnin radio-ohjelma ja selittää lyhyesti, mistä oli kyse. [kun yritin tehdä tämän viimeksi, nukahdin noin viiden minuutin jälkeen ja heräsin vartin kohdalla. Luovutin siihen.]
Eikä sitten unohdeta sitä puhetta, joka pitäisi pitää maanantaina. Aiheena jokin ajankohtainen kirjastoihin liittyvä asia. Raahraah. Mietin ensin Turun kirjastojen lomautuksia ja lakkautuksia, mutta se on ehkä hiukan liian laaja aihe minun käsiteltäväkseni. Enhän mä tiedä niistä muuta kuin sen, että niin tapahtuu. Joten otin jotain helppoa mistä varmasti löytyy jotain asiaa, ja esittelen kirjaston tulevia tapahtumia. Sen ainakin luulisi olevan ajankohtaista, jos ei muuten.

Huoh.

Kolmas asia. V ei nuku vieläkään. Se on pyörinyt sängyssä kohta tunnin.

Neljäs asia. Tänään lahjaostoksille ja joulukortit postiin. <3

Rikkinäisiä autoja, liian helppoja tenttejä.

Eilen lähdin viemään pikkupoikaa isovanhemmilleen hoitoon, että saisin rauhassa lukea tenttiin.
No, auto jätti tielle. Pääsin sentään risteyksestä pois [thank God], mutta sitten ei enää mihinkään, ei sitten millään. Äidin piti tulla hakemaan meitä, mutta enhän mä osannut selittää meidän sijaintia niin että se olisi ymmärtänyt missä ollaan. Ja kun mies oli ymmärtänyt väärin, se tietysti selitti väärin äidille.
Raah raah.
Onneksi äiti vihdoin löysi meidät, ja siinä vaiheessa yksi mieskin oli pysähtynyt meidän kohdalle ja auttoi hinaamaan auton vähän turvallisempaan paikkaan. Iso kiitos hänelle! Ohi meni nimittäin ihan mieletön määrä ihmisiä, mutta tasan kaksi vaivautui pysähtymään ja kysymään, voisiko auttaa jotenkin.
Kaksi.
Mikä ihme ihmisiä vaivaa, kun eivät vaivaudu auttamaan neitoa pulassa? Sen ymmärrän kyllä, että jos ei tajua mitään autoista, on parempi ajaa ohi kin aiheuttaa isompaa ruuhkaa. Itsekin ajaisin ohi, koska en osaa muuta tehdä kuin laittaa hätävilkut päälle. Mutta iso osa ohi menneiden autojen kuskeista oli raavaita miehiä joilla varmasti olisi sentään jotain käsitystä ollut asiasta.
Sellainen se maailma kai sitten nykyään on. Mutta onko sen pakko olla..?

Siitä olen kyllä kiitollinen, että V oli koko kommelluksen ajan suht rauhallinen. Välillä vähän hermostui, mutta heti kun paijailin ja juttelin, hän rauhoittui. Hieno lapsi.

En muuten edes kehtaa sanoa, mikä siinä autossa oli vikana, sen verran pieni se ongelma oli. [ei, bensa ei ollut loppunut, sen verran minäkin osaan tarkistaa.] Mutta nyt se taas toimii. Tosin en tiedä, kuinka pian uskallan lähteä ajelemaan sillä yksistäni.


Tenttiin lukemiset siis vähän jäivät. Itse asiassa olen juuri nyt siellä tentissä. Se on jaettu kahteen osaan, ja koska sain jo sen ensimmäisen osan valmiiksi, saan nyt tehdä mitä tykkään.
Ette ikinä usko millainen tämä tentti on. Kyseessä on siis kurssi nimeltä Tietokoneet ja verkot, eli puhtaasti atk:ta. Ensimmäinen osio, kesto 30min, oli näyttökoe. Piti tehdä maailman yksinkertaisin powerpoint-esitys [kaksi sivua], laskea Excelillä yksi lasku ja siirtää kaksi kuvaa itse luotuun kansioon, jonka muuten sai luoda mihin tykkäsi, nimi vain oli ennalta määrätty.
Huhhuh.
Toinen osio on vartin teoriakoe. Vartin. Tuollaisen näyttökokeen jälkeen en oikein voi odottaa siltä paljon mitään. Kenties oikein/väärin-kysymyksiä? Valitse oikea vaihtoehto?

Oivoi.
Onpa mukavaa kun maanantaina on enkun puhe, sentään jotain oikeaa koulunkäyntiä.
Ps. En ole vieläkään päättänyt mistä puheeni pidän. No, kai sen vielä ehtii... Ideoita otetaan vastaan! [aiheen täytyy liittyä kirjastoihin, mutta se ei saa olla esittely kirjastosta.]

Salasanat.

Vihdoin luen Tietokoneet ja verkot -kurssin tenttiin, joka on huomenna. Powerpointteja selatessani tuli ensimmäisen tunnin asiat eteen, kuten esimerkiksi salasanageneraattorit. En itse ollut tuolla tunnilla mukana, joten en ollut kokeillut generaattoreita aiemmin.
Ne olivat ihan kamalia. Ensimmäinen, http://www.imageworld.fi/Salasanageneraattori antoi sellaisia salasanavaihtoehtoja, ettei niitä ollut mitään toivoa muistaa. Samoin kävi toisen kohdalla, http://salasana.fi/ . Kolmas, http://vanamo.net/passw antoi hiukkasen parempia vaihtoehtoja, suomalaiseen suuhun sopivia, mutta näissä taas oli paljon samoja kirjaimia. Minullekin tuli sellainen, missä oli vain kolmea kirjainta moneen kertaan ja perässä kaksi numeroa. Näilläkään ei siis pitkälle pötkitä.

Suosittelen vahvasti, että vaikka tuntuisi miltä, salasana kannattaa keksiä ihan itse. Oli se sitten HtMl54321 tai mitä tahansa, itse keksitty voittaa aina generaattoreiden jIlgjk4fG%,f -hökötykset.

Tyhjän pään ajatuksia. Pingpong.

Eilen saavuttiin taas takaisin Turkuun. Kyllä pohjoisessa vaan oli kauniimpaa, kun luonto oli kuurassa.
Ensimmäisenä kotiin tultuamme pesin vessan, tiskasin ja tyhjäsin kerrankin laukun ja tavarat saman tien paikoilleen. Taisi tulla ennätys! [ainut kysymys on enää se, mitä ihmettä mies on tehnyt sen lähes kahden viikon aikana, mitä me oltiin poissa.]
Mies lähti illalla vanhojen koulukavereiden kanssa pikkujouluihin, ja lapsi meni kiltisti nukkumaan silloin kun pitikin -> minulla oli mukava ilta Bailey'sin, leffan ja kasvonaamion kanssa.

Tänään on taas ahkeroitu. Yritin olla oikein perheenäidin perikuva, ja tein karjalanpaistia, keitettyjä perunoita ja punaviinikastiketta. Paistista tuli aika rapsakkaa, mutta ehkä se oli ihan ok noin niin kuin ekaksi versioksi... Tiedänpähän ensi kerralla, että voi sitä vettä enemmänkin laittaa.

Nyt täytyisi vielä pari tuntia jaksaa ahkeroida, että voi sitten illalla hyvillä mielin syventyä itsenäisyyspäivän lempipuuhaan; pukujen arvosteluun. En taida olla ainut..?


Ensi viikolla onkin vaikka mitä tekemistä. Huomenna pitäisi selvittää Cosmon tilaus, joka jostain syystä sittenkin jatkui vaikka sen piti loppua. Iltapäivällä on myös V:n lääkäri, tarkistuskäynti korvatulehduksen takia. Toivottavasti ehtisi vielä käydä ostamassa joulukortit, niin saisi nekin postiin ajoissa.
Milloinkahan saisi aikaiseksi laittaa kotia vähän jouluisempaan kuntoon?

Pitäisi siihen tenttiinkin lukea, mutta jotenkin kummasti keksii aina kaikkea muuta tekemistä.
Taidan laittaa pyykit koneeseen.


Ps. Joku on varastanut mun facebook-akvaarion kalat. Ehkä ihan hyvä vaan, jos sitten viettäisin vähemmän aikaa koneen ääressä...

Tänään innostuin eksymään tänne blogspotin maailmaan. Klikkailin milloin millekin blogille, ja sieltä edelleen seuraavalle blogille, ja löysin vaikka mitä kiinnostavaa niin etten meinannut malttaa lopettaa ollenkaan.
Poimin teille mahdollisille lukijoille muutamia helmiä. En tosin ehtinyt vielä pahemmin tutustua yhteenkään, en malttanut kun oli kymmenen muuta blogia jonossa odottamassa tarkastelua, joten toivottavasti nämä vastaavat odotuksiani.

http://arkipaivanaktivisti.blogspot.com/
Nimikin kertoo jo kaiken oleellisen. Valitettavasti viime aikoina blogiin ei ole tullut mitään mullistavia päivityksiä, mutta kun klikkailee vähän kauemmas, löytyy jo kaikkea ajatuksia herättävääkin.

http://charmingnails.blogspot.com/
Tämä liittyy lähinnä mieheni ammattiin, mutta en voi itsekään olla ihailematta näitä taideteoksia. Miten kukaan pystyy tuollaiseen..? Kynnet ovat kuitenkin melkoisen pieni taideteoksen alusta.

http://dailyeko.blogspot.com/
Tämä blogi täytyy ehdottomasti lukea läpi vielä jonakin päivänä. Blogin oikeassa reunassa on myös linkkejä muille hyödyllisille sivuille, kuten 101 tapaan pelastaa maapallo.

http://kmsu.vuodatus.net/
Katsokaapa näitä kuvia!

http://urbaanioranki.blogspot.com/
Tätä blogia en ehtinyt vielä kovin pitkälle, mutta jo kaksi ensimmäistä postausta iskivät suoraan. Nerokasta, paljon perusteluja ja viittauksia muihin teksteihin. Silmäilin myös tekstiä hazdoista - uskomatonta. Kunpa itsekin pystyisi samaan.


Nyt on kyllä pakko jo painua sänkyyn, ettei tarvitsisi taas huomenna turvautua päiväuniin. Ne voivat olla vähän vaarallisia, kun yksivuotias keksii milloin mitäkin...
Sitä paitsi, meidät haetaan huomenna kotiin. <3



Ps. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut pienestä mainostamisesta?

Menetyksiä.

Katsoin tänään joutessani osittain sarjaa Hurja remontti. Kyseessähän on ohjelma, jonka tyypit rakentaa uuden talon sitä eniten kaipaaville ihmisille. Viimeksi kun näin pätkän sarjasta, kunnostettiin siinä talo perheelle, josta suurin osa oli kehitysvammaisia. Talosta tuli siis täysin esteetön, ja siinä oli myös hissi.

Joka tapauksessa. En nyt puutu sen kummemmin sarjan realistisuuteen tai mihinkään [on vähän uskomatonta, että seitsemässä päivässä kyetään rakentamaan huolellisesti kestävä talo], tämän päivän perheen tarina vain oli aika raju.

Perheen talo oli nimittäin räjähtänyt. Kirjaimellisesti räjähtänyt. En nyt muista, mitä kaasua siellä kellarissa liikkui putkissa, mutta se oli päässyt vuotamaan, ja kellari suorastaan ui siinä. Kunnes räjähti.
Talon teräksinen ovi löydettiin 103 metrin päästä talosta. Se on jo aika hurjaa.
Perhe oli onneksi ollut juuri silloin lomalla, joten kukaan ei vahingoittunut. Se on todellakin ihme, suuri ihme. Mutta se ei silti vähennä sitä, miten paljon tuo viisilapsinen perhe menetti räjähdyksessä. Talosta jäi hädintuskin kivijalka jäljelle. Raunioissa oli jäljellä vain joitakin astioiden sirpaleita.

Sitä ei osaa kuvitellakaan, miten sellainen vaikuttaa elämään. Kaikki, mitä on vuosien aikana saanut, ostanut, hankkinut on yhtäkkiä kadonnut. Omistat enää vain matkalaukullisen lomavaatteita, siinä kaikki. Kaikki valokuvat, muistot, itsetehdyt kalusteet... Miten sellaista tuhoa voisi koskaan käsittää?

Sitä toivoisi, ettei kukaan koskaan joutuisi kokemaan mitään vastaavaa.


Valitettavasti en nähnyt ohjelman loppuhuipennusta, sillä V oli väsynyt ja kiukkuinen ja keskityin syöttämään hänelle iltapuuroa. Olisi kyllä ollut hienoa nähdä, millaisen uuden alun perhe sai.
Ohjelman edellisten jaksojen perusteella todennäköisesti aika hulppean. [ainakin yhden tyttären huoneeseen tehtiin Pariisi-teema, ja sinne kannettiin parimetristä Eiffeliä.]