Päivän kujeet.

Eilen illalla kävi vähän huonosti. T löysi jostain sellaisen kipsipakkauksen, minkä olemme saaneet joskus kaverilta ja mihin oli tarkoitus painaa V:n kädenjälki.
No, sekoitimme sen jauheen veteen ja koska sekoituksen piti olla hetken aikaa [ei havaintoa, kuinka kauan] ja meidän ruokamme oli valmis, rupesimme odottaessamme syömään.
Ja unohdimme sen kipsin, ihan pikkuhetkeksi.
Kun olin syönyt ja vein lautasta tiskialtaaseen, huomasin kipsin ja muistin, että ai hitto. Kipsi oli jo ihan kovaa, sitä pystyi jopa kopauttamaan. Että se niistä kädenjäljistä sitten.
Säästämme sen kipsin ja V saa maalailla siihen sitten vanhempana.

Tänään oli eka koulupäivä kuukauteen. Se kesti huimat puolitoista tuntia, pehmeä laskeutuminen takaisin arkeen. Uusi kurssi, tiedon organisointi, kuulostaa ihan ok:lta. Toivottavasti sen jaksaa vetää loppuun asti. Eka tehtävän palautus ensi viikolla. Jaiks.

Huomiseksi onkin aika suuria suunnitelmia. Olen pitkään halunnut mennä luovuttamaan verta, ja nyt se ajatus on taas herännyt. Tänään sitten sattumalta yksi luokkalaiseni kysyi, haluaisiko joku lähteä hänen kanssaan luovuttamaan verta. Olin heti innokkaana mukana, ja menemmekin het huomisaamuna. :)
Huomenna on myös haastattelu työharjoittelupaikasta. Toivottavasti saan sen paikan; puolet meidän luokasta hakee Turun pääkirjastoon...
Koska olen näköjään huomenna menossa kaupungille muutenkin, ajattelin hoitaa myös tämän silmälasiongelman pois alta. Rahaa on nyt viime aikoina todellakin palanut, onneksi jätin ne leffat tänään ostamatta...
Harmi vaan, kun tahtoisin kolme levyä. :\ Täytyy katsastaa tili, jos mulla sitten kuitenkin olisi niihin varaa. Ensi kuussa sitten, jos ei muuten. [suunnitelmissa siis 30 seconds to Marsin uusin, Snow Patrolin kokoelma ja The Drums. Yhteensä vähän päälle 30e, huoh.]

Ainiin, tässä vielä maisema kotitieltä:

Kuva ei ole mitenkään hehkeä ja hämärältäkin näyttää, mutta pakko sitä oli jotain näpsäistä kun oli niin kivan näköistä.

Ikomi.

Löysin muutama päivä sitten aivan upean ihmisen. En tiedä, oletteko kuulleet Ikomista? Joka tapauksessa, hän väkertää aivan uskomattoman ihania koruja näköjään ihan mistä tahansa. Viimeisimpiä ihanuuksia ovat mm. hyrristä tehdyt korvikset ja Alphabet-pelin kirjaimista tehty kaulakoru. Olen ihan haltioissani!
Ikomi kirjoittaa myös toista blogia, jota hän kutsuu Muistikirjakseen. Siellä on tällä hetkellä menossa kilpailu, jossa voi voittaa upeat Domino-palikoista tehdyt korut. Aivan ihanat! Eikä tarvitse tehdä mitään muuta kuin kertoa lapsuuden lempipeli!

Tämä kuulostaa nyt ihan hirveältä mainospuheelta, mutta oikeasti olen vain niin innoissani. Toivon oikeasti, että kerrankin, kerrankin voittaisin jotain ja saisin dominot omikseni!


Ps. Muita juttuja. a) sain enkun kurssista vitosen ja olen niin onnellinen! En ole koskaan saanut englannista niin hyvää arvosanaa. b) sain ranskan opettajalta ekan mailin. Nyt alkaa jännittää, kurssi alkaa torstaina! Onneksi ekat materiaalit keskittyvät ääntämiseen, eli todennäköisesti saatan pysyä mukana, vaikken olekaan koskaan kyseistä kieltä lukenut.
Niin, ei mulla sitten muuta. Viimeinen joululomailta, ja mikä voisikaan olla parempi tapa viettää sitä kuin uskomaton putki huippumalleja, despiksiä ja Carrieta kaakaon ja vaahtokarkkien kera!

Sisustusintoilija.

Sehän on aivan täysi fakta, että meidän asunto on ihan käsittämätön kaaos. Meillä on ihan liikaa tavaraa, mistä melkein mikään ei ole missään järkevässä paikassa. Ärsyttävää.

Tänään käytiin miehen kaverin&vaimokkeen tupareissa. Vaimoke nimeltä R oli sisustanut asunnon tosi kauniisti. Kyseessä oli siis kahden huoneen yksiö, jossa oli tosi kauniisti käytetty hyllyjä, tasoja ja seinälle kirjahyllyiksi laitettuja yksittäisiä lautoja.
Olin ihan mykistynyt ja rupesi niiiin hävettämään oma koti.

Sain niin mielettömän sisustuspuuskan, että en olisi millään malttanut olla siellä loppuun asti. No, olinpahan nyt kuitenkin [ne lähti kaupungille juopottelemaan niin me tultiin kotiin], mutta nyt sormia taas syyhyttäisi ihan kamalasti.
Täytyy mennä.

Olen onnellinen.

Hah, menin sittenkin alennuksiin, kun oltiin viety pikkupoika mummilaansa yöksi.
Päätin olla avoin uudelle ja kokeilin vähän kaikenlaista, mistä löytyi omaa kokoani. Loppujen lopuksi ostin kuitenkin vain yhden takin. Mutta millaisen takin! Punaisen ihanuuden mustilla isoilla napeilla. Siitä todellakin tykkään! Sain sen puoleen hintaan, eli 30e siitä maksoin. Toivottavasti pahimmat pakkaset pian lauhtuisivat, niin uskaltaisin ottaa uutuuden käyttöön. En nimittäin ihan vielä uskalla luottaa sen lämmönpitävyyteen, vaikka sitä kovasti talvitakiksi kehuttiinkin.
Kävin muutamassa vaatekaupassa, mutta jotenkin en saanut otetta mihinkään vaatteeseen. Kaikki oli vähän kummallisia, ja se alun lupaus olla avoin uudelle jotenkin unohtui sinne henkkamaukan sovitukseen.
Mutta sitten eksyin kirjakauppaan ja heti ensi metreillä tapasin täydellisen kirjan: Heli Laaksosen Pursun. Aivan ihana. Luin yhden tekstin kokonaisuudessaan jo kaupassa ja päätin, että nyt kerrankin ostetaan kirjahyllyyn vähän täytettä, vaikka kuinka olisikin kallis normaalihintainen. Enkä suostu katumaan! Suosittelen teosta todella, todella lämpimästi joka ikiselle. Vaikka tekstit onkin kirjoitettu vahvalla murteella, aivot klikkautuvat aika nopeasti oikealle taajuudelle ja lukeminen alkaa sujua.
Hymyilin koko matkan kassalle.

Tässä vaiheessa olinkin pistänyt niin paljon rahaa palamaan, että lähdin kotiin. Mutta olin onnellinen.
Olen lukenut blogeista toisten aleostoksista, enkä voi käsittää, miten jotkut ostavat niin mahdottoman paljon. :o Itse ostan saman verran vaatteita ehkä koko vuoden aikana yhteensä.

Ps. Paasto on sujunut suht hyvin. Olen tässä kahden päivän aikana repsahtanut vain kahdesti. ;D Eilen illalla nimittäin iski niin kamala nälkä kymmenen aikoihin, että otin kulhollisen muroja. Mutta voinen ehkä sen verran sallia itselleni. Ja tänään taas, ihan noin viisi minuuttia sitten, oli niin kamala nälkä ja ärsytti kun tiskasin maha tyhjänä, että otin YHDEN karkin. Se kyllä vähän harmittaa. :\ Mutta repsahduksista oppii, ei saa olla liian ankara.

Mies vahaa lumilautaansa meidän eteisessä. Toivottavasti se imuroi ympäristön ennen kuin liikahtaa metriäkään mihinkään suuntaan.

Materiaa materiaa,

Ei, en mennyt alennuksiin. Se oli perusteltua, sillä a) siellä oli ihan oikeasti liian kylmä. Sovin itseni kanssa, että lähdetään, jos on max -10, mutta siellä oli -15. Ei lähdetty. Ja sitten se b) en taida oikeasti tarvita nyt mitään. Olen ihan tarpeeksi onnellinen näin.

Oli kyllä hauska äsken lukea seuraamiini blogeihin tulleita uusia postauksia. Ensin luin pitkän tekstin siitä, miten ehkä, ehkä materia ei teekään ihmistä onnelliseksi.
Ja sitten seuraava lukemani teksti olikin yhdestä muotiblogista, jossa harmiteltiin niin maailman ihanimpia kenkiä, jotka olivat jostain syystä jääneet blogaajalta huomaamatta, ja ne oli sitten ihan PAKKO saada. [loppujen lopuksi hän sai ne, joutuu tosin odottamaan viikon ennen kuin saa ne käsiinsä. Oivoi, mitenkähän hän selviää?]

Omalla tavallaan ihan hauskaa lukea niin erilaisia blogeja. Olen kuitenkin niin näiden kahden maailman välistä, en oikein kumpaakaan, mutta sitten kuitenkin molempia vähän.
Ristiriitaisia ajatuksia herättää tämä.


Ps. Luin tänään aamulla yhdestä blogista deodoranttien alumiinin vaarallisuudesta. Olen järkyttynyt, ja harkitsen todellakin vaihtoehtoisia tuotteita.
Kerroin tästä miehelleni ja hän oli vain, että tuleehan sitä alumiinia ruoastakin, eikä iholta niin paljon imeydy tavaraa kehoon.
Ähh, miehet, niille pitää kanssa kaikki todistaa.

8.1.

Musiikki: Pitkästä pitkästä aikaa Don Huonot. Ah, siitä on kauan, aivan liian kauan...

Tunnelma: Väsynyt. V heräsi seitsemältä ja on muutenkin kiukutellut pari päivää kulmahampaiden takia. Nyt hän väsähti ja on sängyssä kokeilemassa, josko uni tulisi poikkeuksellisen aikaisin.

Päivän tehtävät: Se hiton loppuessee. Palautus sunnuntaina, aikaa on ollut jo kuukausi. Olen kirjoittanut sitä jo jonkun verran, mutta se on sellaista diipadaapaa, että taidan aloittaa alusta. Ja miettiä sitä ensin hiukan.
Tiskatakin pitäisi. Ärsyttää kun ei saa aikaiseksi muuta kuin tiskikoneen täyttämisen. Kaikki, jotka pitäisi pestä käsin, jäävät jotenkin lojumaan...
Imurointi vihdoin ja viimein. Raah raah, ärsyttää.
Lakanoiden vaihto.
Alennusmyynnit. Jaksaisikohan tosissaan mennä? Toisaalta, a) siellä on kylmä ja b) en oikeastaan tarvitse mitään. Enkä kuitenkaan löydä mitään omankokoistani, eikä minulla ole mitään hinkua mihinkään asusteisiinkaan.
Ähh.

Ähh.

Tekisi silti kamalasti mieli.

Pääsiäispaasto.

En saa unta vaikka väsyttää. Yksi ärsyttävimmistä tunteista mitä tiedän.

Olen miettinyt, että tänä vuonna olisin pääsiäispaastolla. En tiedä, mitkä ovat "viralliset säännöt", mutta ei se nyt varmaan niin tarkkaa ole.
Sitten ajattelin, että ihan varmasti unohdan tämän lupauksen rutkasti ennen paastonajan alkamista. Joten aloitan jo nyt.
Sitten ajattelin, että no, aloitan maanantaina.

Ja kakat.

Aloitan NYT. Siten saa parasta jälkeä. Ei tupakanpolttoakaan lopeteta niin, että "mä poltan vaan tän askin loppuun ja sitten." Jos kerta jotain on päättänyt, niin aloitetaan sitten saman tien. Heitetään se loppuaski roskiin, sillähän se mielenlujuus testataan.

Säännöt ovat siis seuraavat: Saan syödä. Kyse ei ole siitä, etten söisi mitään ja vain kituisin kaksi kuukautta. Mutta syön vain oikeaa ruokaa. Ei herkkuja, e-ei. Ainut poikkeus on kaakao vaahtokarkeilla, ja sekin vain kohtuullisesti nautittuna. Lisäksi kuuden jälkeen illalla saa syödä vain hedelmiä, ei mitään muuta.

En myöskään ajatellut, että tämä kaikki huipentuisi mahdolliset laihtumistulokset kadottaen mielettömään suklaanahmintaan sitten pääsiäisenä. Yritän toiseen ääripäähän pomppaamalla saada aikaan jonkun itselleni sopivan keskitien.
Niin, totta kai kaiken takana on laihtuminen. Mutta ihan oikeasti, alunperin kyse oli siitä pääsiäispaastosta. Päätin vain aloittaa sen jo hiukan aiemmin ja yhdistää nämä kaksi asiaa.

Katsellaan.

Rakas T.

Mies oli ihana ja otti pikkupojan mukaansa lähtiessään asioilleen. Mitä minä tein? Pelasin hetken koneella ja menin sitten nukkumaan.
No, jotain hyödyllistä sentään. Siis se nukkuminen.
Tosin sitten nukuinkin niin sikeästi, etten kuullut kun mies yritti soittaa, että auttaisin häntä kantamaan ostokset sisälle. Kiva kiitos.
Onneksi mies leppyi sikanopeasti, ehkä se karjalanpaisti auttoi osaltaan. [tuli nimittäin aika hyvää, vaikka itse sanonkin! Syötyäni sitä en uskonut, että olen itse sen tehnyt.]

Mies oli muutenkin aika herttainen. Sanoin joskus viikkoja sitten yhtäkkiä, kuinka tekisi hirveästi mieli kuumaa kaakaota ja vaahtokarkkeja. T nyt sitten toi minulle vaahtokarkkeja, sellaisia 'aitoja'.
Miehen on tehnyt mieli kylpy- tms. takkia, joten hän osti meille molemmille sellaiset, punaisen ja sinisen, joissa on sydämenkuvia. Söpöliini.
Kaikista herttaisinta oli kyllä se, kun T hetken mielijohteesta [useimmat hänen ostoksistaan ovat hetken mielijohteita] osti pussin pähkinöitä, eikä hoksannut, että niihin tarvitaan pähkinänsärkijä. No, tuolla me sitten vasaroitiin niitä yhdessä keittiössä. :) Ensimmäisen T kävi vasaroimassa parvekkeella, tuli pelkän vasaran kanssa takaisin eikä selittänyt sen enempää. En kysynyt mitään.

Elätellään toivoa, että meidän parvekkeen alle kasvaa pähkinäpuu. [ja toivotaan, ettei se kasva minkään auton sisältä.]

Kukaan.

Kyllä, minä menin eilen. Ja sitten harmitti kamalasti, kun en voinut olla kovin kauaa. Mutta näinpäs vaan tyyppejä, se oli kivaa. :)

Huh, pikkupoika viimein nukahti. Olisi kamalasti juttuja, mitä pitäisi saada aikaan näiden päikkäreiden aikana. Toivottavasti en unohdu pelaamaan...
Pitäisi ainakin tehdä ne parit koulujutut loppuun, viimeinen palautus sunnuntaina. Ei mitään stressiä.

Tänään on kyllä ihan huippufiilis, leikin pikku kotiäitiä. Mun uusi 'bravuurini' on karjalanpaisti, ja siinä vaan on sitä jotain, kun alkaa jo yhdeksän jäljestä tekemään ruokaa, joka saa jäädä uuniin muhimaan kolmeksi tunniksi. Suosittelen kokeilemaan [etenkin kun karjalanpaistin osaa tehdä jopa tällainen tumpelo kuin minä].

Radiosta tulee aivan mahtava biisi: The Cardigans - Love fool! Voisiko päivän oma hetki paremmin alkaa..!

Ps. Äänestin Voicen webawardseissa ja sitä kautta löysin vihdoin tieni musiikkiblogien luo. Mahtavaa, pääsen ehkä takaisin hyvän musiikin pariin.

Kukaan?

Miten ihminen voikin olla laiska. Ensin sitä hehkuttaa vaikka kuinka pitkään, että loppaisena kuulkaas kaikki sitten Kukaan!, mutta sitten kun se päivä todella koittaa, ei saa persaustaan ylös sohvasta.

Äääääähhhhh.


Pitäiskö mennä?