Verenluovuttajia tarvitaan.

Kuuntelen Voicea ja juuri uutisissa sanottiin, kuinka verenluovuttajia on aivan liian vähän. Kävin Veripalvelun sivuilla ja totta tosiaan, kaikki muut veriryhmät paitsi AB+ ovat aika apaattisissa tunnelmissa. Toivottavasti kaikki kykenevät lähtevät nyt luovuttamaan! Ei mikään ihmekään, että verenluovutusmainoksiakin on nyt kuulunut aika usein radiossa. Itsekin menen heti kun vain pystyn, eli valitettavasti menee ensi kuun puolelle. Mutta siitä lähtien käyn kyllä säännöllisesti luovuttamassa, sen lupaan.

Perus tiistai.

Olen nyt taas vähän kyllästynyt tähän maailman menoon. Kyllä, tästä on ollut puhetta muutaman kerran aiemminkin, mutta en voi sille mitään, että tunteet taas kuohahtivat.
Muotiblogit ovat jotain ristiriitaista. Tykkään lukea niitä, mutta esimerkiksi äskenkin luin erään postauksen, jossa mainittiin sinisen olevan ensi kesän väri ja bloggaaja kertoi omaavansa vain yhden sinisen vaatteen ja todellakin tarvitsevansa niitä lisää.

Siis mitä ihmettä? Jos hänellä ei kerta ole sinisiä vaatteita ennestään, hän ei varmaan niistä pahemmin pidä, eli miksi ihmeessä hän ostaisi niitä vain koska ne ovat trendikkäitä?
En ymmärrä.


Olen tehnyt tänään päivän hyvän tekoni. Olen säästänyt muovipusseja, joissa ostan hedelmät sun muut. Olen miettinyt, mihin ihmeeseen aion käyttää ne, kunnes tajusin, että päiväkodissa niitä käytetään vaippapusseina. Kysyin asiasta tänään, ja vien pussit heille huomenna. Jes, pääsen niistä hyvällä tavalla eroon.

Nyt Frendit. Sitten ranskaa. Sitten Pako, jonka unohdin viime viikolla koska pelasin peliä josta en edes pitänyt. En ole pelannut sitä sen jälkeen.
Ja ahh, karjalanpiirakoita.

Lauantaina Sea lifeen. :)

Sikapiikki.

Noni. Kävin tosiaan eilen siellä sikapiikillä. Illalla käsivartta alkoi särkeä ja väsytti. Lopulta käsivarsi oli jo niin kipeä, ettei siihen voi koskea ollenkaan.
Yöllä mun oli ihan valtavan kylmä, hain päälleni megalämpimän aamutakin ja hikoilin sitten siinä. Tänään on ollut heikko olo ja ehkä pieni kuumekin nousi. Nyt alkaa jo normalisoitua, toivottavasti ei enää pahene vaikka särkylääkkeen vaikutus loppuisikin.

V on onneksi päiväkodissa tänään hiukan pidempään kuin normaalisti olisi. Olen siis vienyt hänet keskiviikkoisinkin, vaikka mulla on vapaa, ihan sen takia että hän olisi sitten peräkkäisinä päivinä eikä hoitoon meneminen tuntuisi niin kamalalta. Normaalisti olen hakenut hänet puoli kahdeltatoista, mutta tänään hän on jonnekin kolmeen, niin saan rauhassa levätä. Pitäisi ranskaakin lukea, huomenna taas painajaispäivä.

Lapset ovat nyt pihalla päiväkodissa, katselin äsken V:n menoa ikkunasta. Voi söpöliini! Tekisi niin mieli olla mukana peuhaamassa sen kanssa. Täytyy mennä perjantaina ulos yhdessä, toivottavasti on hyvät kelit eikä liian kylmä.

Voisin kyllä vähitellen raahautua aamupalalle ja sitten suihkuun. Täytyy käydä kaupassa ennen kuin haen pikkupojan, koska mies vähän valitti meidän jääkaapin sisällöstä. Oon vieläkin huono tekemään ylläriruokaostoksia...
Pitää myös jaksaa sitä ranskaa lukea ja ehkä myös kirjoittaa pienet muistiinpanot tuosta Pursusta. Pidän siitä huomenna kirjavinkkauksen kirjallisuudentuntemuksen tunnilla.

Että semmoista tänään. Tästä ei mennä kuin ylöspäin.

Tiistai.

Huh.

Olin tänään sairaalassa vuositarkastuksessa, ja satuin poislähtiessäni huomaamaan kyltin pandemiarokotteista. Joten spontaanisti menin ja otin sen. Nyt on sitten sekin hoidettu pois alta.

Huomasin, että mulla on ihan minimaalisen vähän pitkähihaisia. Kävin siis kotimatkalla hm:ssä ja löysinkin itselleni neuletakin.
Vielä kun keksisin, mitä tekisin kaikille noille turhille kaapissa pyöriville vaatteille. Kai sitä pitäisi uskaltautua kirpparille. En ole koskaan myynyt kirpparilla mitään. En ole oikein edes käynyt Turun kirppareilla. Haluaisikohan joka lähteä mun kanssa yhdessä?

Olen muuten kamalan keskiverto ihminen. Aina, kun lähden kävelemään keskustan jännäristeyksen yli vihreiden vaihduttua, astun juuri vastapuolen kiveykselle kun valot vaihtuvat taas punaisiksi. Aina.

Mustikat ja maitotiiviste on oikeastaan ihan hyvää.

Ps. Nyt vasta tajusin, millainen monsteri Ikea on, kiitos erään toisen blogin. En käy siellä enää. [vielä kun tajuaisin, että hm on ihan samanlainen.]

LivD: Ylpeästi pullea.

Liviltä tulee dokumentti Ylpeästi pullea. Alkoi siis kymmeneltä ja kestää yhteentoista, katson sitä parhaillaan [mainoskatko].
Ensin olin fiiliksissä, jes, pullea, ei siis sellainen kamalan lihava, ja päätin katsoa ohjelman. Mutta onhan siellä niitä isompiakin. Jokin kuitenkin sai pidettyä käteni poissa kaukosäätimeltä ja jatkoin katsomista.

Hmm... Ristiriitaisia ajatuksia. Vaikka esimerkiksi yksi nainen, Jo, kävi pitämässä koululaisille luentoja siitä, että lihavatkin ovat ihan oikeita, ajattelevia ihmisiä. Ettei lihavuutta pitäisi yhdistää saumattomasti laiskuuteen. Ja toisaalta myös, että LIIKAlihavuus ei ole hyvä juttu. Lähes kaikki ymmärsivät luennon pointin.
Toinen ihana nainen oli tanssinopettajan tytär, joka sitten itsekin innostui tanssista, ja vetää nyt lihavien tanssikurssia. Kaikki ryhmässä kävijät kertoivat, että on mukavaa, kun ryhmän vetäjä on myös lihava, tietää että hän tietää miltä heistä tuntuu.
Yksi hauska nainen oli strippari. En kyllä itse lämmennyt, mutta nähtävästi moni muu lämpesi.

Hmm...
Tämä panee kyllä miettimään. Avartaa mieltä.


Vaikka nähtävästi voisinkin olla onnellinen tällaisena, taidan silti laihduttaa itseni takaisin omiin mittoihini.

Ongelmia.

Olen lihava, kai se täytyy vihdoin myöntää.

Eilen meinasin lähteä yhtäkkiä lenkille ollessani yksin kotona, mutta sitten jäinkin tiskaamaan. Se on harmi, mutta kuka muukaan ne tuttipullot olisi pessyt. Tein siis tiukan valinnan.
[ps. Oli aika kivaa kun miekkoseni lähti asioilleen ja vei samalla pikkupojan mummilaansa, ja sain olla aivan aivan yksin. Mukavaa pitkästä aikaa.]

Tänään intouduin etsimään itselleni liikuntamuotoa. Tykkään aerobicista. Löysin itseni Turun naisvoimistelijoiden sivuille, siellä oli muutama kivan kuuloinen ryhmä. Esim. voisin mennä tiistaiaamuisin kahdeksaksi Mind&body-ryhmään ja sieltä sitten kymmeneksi kouluun. Ihan oikeasti voisin!
Ainut ongelma on, että mulla ei ole 89 euroa.

Huoh.
Miksei voi olla vieläkin teini ja laihtua pelkällä ajatuksen voimalla? Niinhän mä silloinkin tein. Tuloksetkin näkyi nopeammin.
Tai miksei jotain voisi tapahtua saman tien kun päättää alkaa laihduttaa ihan tosissaan? Sellainen kilon, kahden pudotus heti ensimmäisen yön aikana motivoisi huomattavasti enemmän kuin kahden kuukauden puurtaminen ilman tuloksia.
Tätä menoa sorrun vielä niihin kamaliin laihdutusohjelmiin, kuten nutriletteihin tai muihin vastaaviin. Etenkin kun toiset kuuluvat saaneen siitä hyvän alkusysäyksen, varmaan juurikin sen motivoivan alun ansiosta.

Ähh. Tiukkoja valintoja.

Tai sitten minäkin lähden vain joka viikonloppu parille keikalle riehumaan ja pomppimaan.

Raahraah, miksi elämästä on pitänyt tehdä niin vaikeaa.

To gonna go or not to gonna go?

Tänään luokkalaiseni kertoi olevansa Kukassa pyörittämässä levyjä tänä iltana. Vähän käväisi mielessä, että olisi aivan hyvin voinut mennä sinne koulun jälkeen siinä kahdeksan pintaan. Senkus olis käyny nappaamassa vaikka subin isoimpaan nälkäänsä ja sit istahtanu lautapelien ja minttukaakaon ääreen nauttimaan hyvästä musasta.
Näin siis jos olisin tavallinen nuori opiskelijaneito.

Sen sijaan kahlasin hytisten läpi tuulen ja.. no, tuulen, ja menin kotiin. Avasin oven ja valmiin ruoan lämpimän valkosipulinen tuoksu tuli heti vastaan, perässään iloinen, syliin haluava pikkupoika.

Miten voisin kuvitellakaan, että vaihtaisin tämän elämän johonkin muuhun?


Ps. Ensi viikonloppuna mies menee nörtteilemään ja ajattelin sujuvasti heivata lapsukaisen perjantaina isovanhempiensa luo kylään, koska silloin samainen luokkalaiseni tekee samaista duunia CCC:ssa. Sinne siis! ;)

Kuunkierto.

Luin äsken yhden postauksen, jossa kirjoittaja valitti tammikuusta. Kuinka se on niin paha, viiltävä ja kylmä. Siis luonteeltaan.

Itse en kyennyt kuin kohauttamaan olkiani. Ymmärrän kyllä sen, että jokin kuukausista ei vaan kolahda. Hän oli saanut kommentinkin, jonka kirjoittajalle maaliskuu edusti samaa.
Yritin samaistua tähän maaliskuuhun, mutta jotenkin en pystynytkään. Sitten mietin marraskuuta, mutta ei, ei siinäkään oikein ole mitään vikaa...

Joskus tunnen itseni ihan kamalan tylsäksi, kun näen kaikesta kaikki puolet enkä siis pysty olemaan mistään oikein mitään mieltä. Niin kuin esimerkiksi kuukaudet. Nyt koko tammikuu on ollut ihanaa valkeaa täynnä, on ollut paukkupakkasta joiden jälkeen pikkupakkaset [joissa hytisteltiin syksymmällä] ovat tuntuneet luksukselta. On ollut kauniita aamuja ja puut notkuvat kuuransa alla.
Maaliskuussakin on oma hohtonsa. Jo se, että silloin on monen tuttuni synttärit piristämässä mikä mitäkin päivää, puhumattakaan siitä ihanasta autuaasta kevään odottelusta.
Marraskuu on ehkä itselleni pahin. Se on synttäreideni ja joulun välissä, silloin ei oikein tapahdu mitään, todennäköisesti on pelkkää mustaa... Mutta piru vie, sekin on vain kuukausi. Ja vaikka joulu onkin vasta kauukauden päästä, on marraskuussakin jo sitä pientä odottelua ja valmistautumista.

Ei, vaikka kuinka yritän, en pysty ottamaan mitään kuukautta inhokkikuukaudekseni. Niin että sen kestäminen olisi ongelma joka ikinen vuosi, sitä odottaisin kauhulla ja huokaisisi helpotuksesta kun se vihdoin päättyy.
En haluaisikaan ajatella näin. Jokainen kuukausi on yhtä pitkä; miksi tehdä yhdestä niistä sellainen tuskien taival, että se kestää ikuisesti, ja toisesta niin taivas, että se hurahtaa ohi huomaamatta.

Miksei jokaisesta voisi poimia niitä hyviä hetkiä.

En usko, että onneni riippuu siitä, mikä kuukausi on meneillään. Siinähän ne pyörii, vuodesta toiseen.

Musiikkia musiikkia.

Hitsi.
En ole aikoihin ostanut uusia levyjä. Siis aikoihin aikoihin aikoihin.
Nyt minulla on koossa jo viiden levyn lista, joka vain odottaa uutta opintotukea. Tänään keksin listaan kaksi uutta levyä: Leona Lewis - Spirit [miksi Deluxe Edition maksaa vähemmän kuin alkuperäinen? No, otetaan sitten deluxe.] ja Jennifer Hudsonin samanniminen. Kuuntelen jälkimmäistä juuri Spotifysta, ah ah, tämä täytyy saada. Hei kuka vippaisi mulle 41e niin musta tulisi onnellinen nainen?
Musta tuntuu, että on kyllä muutama muukin levy, joka vaan odottaa että keksin ostaa sen. Tarvitsen kyllä uuden CD-hyllyn ennen tilausta.

Mulla on ollut ihan törkeä ikävä musiikkia. Miten oon elänyt ilman sitä?

Televisiolauantai.

V heräsi taas ihan luvattoman aikaisin, joskus seitsemältä. Onneksi hän tyytyi pyörimään meidän sängyssä, niin sain torkahdella vielä tunnin ajan. Kahdeksalta jaksoikin nousta jo paljon paremmin.
Katsottiin telkkarista Kiehtovaa maailmaa. Billy Connolly seikkaili Luoteisväylällä. Mainitsen tämän vain siksi, että Billy vietiin katsomaan irronnutta jäävuorta, joka oli jäänyt jumiin yhteen lahteen. Hän kertoi inuiittien uskovan, että heidän esi-isiensä henget asuvat jäävuorissa ja tulevat katsomaan heitä joka kevät.
Ihana ajatus. Todella ihana.

Seuraavaksi tuli Musiikki matkaseurana tmv., eli kauniita maisemia klassisella musiikilla höystettynä.
Pitäisi kuunnella enemmän klassista. Se on kuitenkin aika hienoa.


Viime yönä Suomen aikaa järjestettiin Hope for Haiti now -konsertti. Siellä on melkoisen isoja nimiä paikalla; Madonna, Coldplay, Stevie Wonder, Sting, Beyoncé... Konsertti tulee tänään Teemalta klo 16. Kannattanee katsoa, ja käydä samalla itsekin lahjoittamassa edes se pieni summa, esimerkiksi tästä. Kuten sivulta näet, jo alle eurolla saat lapselle tuhkarokkorokotteen, joka antaa elinikäisen suojan. Kehitysmaissahan tuhkarokko saattaa jopa tappaa.