Löysinpä kirjastosta kirjan nimeltä 365 ways to save the Earth. Kirjaan on siis valittu vuoden jokaiselle päivälle joku pieni asia tai tapa, jolla voi omalta osaltaan olla mukana maailmanpelastusoperaatiossa.
Ehkä hauskinta opuksessa on se, että se on ihan mielettömän kokoinen möhkäle. Sivut ovat normaalipaksuiset ja kiiltävää paperia. Jokaiselle vinkille on varattu kokonainen aukeama, sillä toisella sivulla on aina joku kaunis luontokuva. Kuitenkin itse vinkki vie ehkä noin neljäsosan sivusta, harvoin edes puolta.
Olisiko maailman pelastaminen siis kannattanut aloittaa jo kirjan ulkoasua miettiessä..? Ehkäpä, ainakin vakuuttavuus olisi parantunut huomattavasti.
Ajattelin kuitenkin antaa kirjalle mahdollisuuden ja kokeilla sen opetuksia. Jos minustakin sukeutuisi edes hiukan parempi ihminen.
Tämä kuitenkin vain, mikäli jaksan raahata tuon tiiliskiven kotiin asti.
maanantai 17. toukokuuta 2010
perjantai 14. toukokuuta 2010
Ruokaaa.
Yksi lempipuuhani on vahtailla, mitä työkaverini syövät evääkseen. Tänäänkin yksi siistin ja huolitellun näköinen nainen toi mukanaan roiskeläpän ja kaksi banaania. Oivoi!
Samoin olen nähnyt yhden toisen naisen syöneen jo kolmella edelliskerralla rullakebabia.
Nojaa, enpä itsekään ole mikään esimerkillinen. Mutta toisaalta en myöskään näytä itsestäni huolehtivalta. ;) Söin siis Lämmin kuppi -keiton ja jogurttia vehnänalkioilla höystettynä. Täyteen siitä tuli, mutta katsotaan nyt, kuinka pitkäksi aikaa. Vielä tunti ja 45 min tiskissä oloa jäljellä...
---
Voi kesä! Tänään on kyllä niin kivan näköinen päivä, että! Oikeastaan harmi, että miehen vanhemmat ovat varanneet lapsemme heille täksi yöksi. Toisaalta se on kuitenkin myös kiva, jos vaikka tekisi tuon miekkosen kanssa jotain mukavaa tänään. Ainakin meillä on kasviksia odottamassa grillatuksi tulemista.
---
No, joka tapauksessa, ostin sellaisen Lumene Natural Coden trion. Ja rakastan sitä! Parasta oli kuitenkin, kun ostaessani sen Sokoksesta sain vielä kaupan päälle poskipunan ja rajauskynän. Hyvä diili. :D
---
Kävimme eilen katsomassa yhden tuttavamme akvaariota ja samalla myös hänen kissojaan. Heillä on nyt kaksi lähes luovutusikäistä pentua ja voi että ne olivat suloisia! Vähän teki mieli ruinata, jos ottaisimme niistä toisen, mutta tuskin kuitenkaan oikeasti. Ei meillä ole varaa sellaiseen rotukissaan, enkä oikein tiedä, onko viitsimystäkään. :\ Mutta mielelläni ottaisin pariksi viikoksi lainaan!
Isoin ongelma on toki myös se, että mieheni sai jonkun verran astmaoireita vierailun jälkeen. En siis halua edes kokeilla, miten lapsemme astma reagoisi...
Pahus. :\
torstai 13. toukokuuta 2010
Keri Smith.
Kiitos Ikomin löysin Keri Smithin ja hänen 100 ideaansa. Aion toteuttaa ne, ainakin suurimmaksi osaksi. Osa kuulosti siltä, että tahtoisin tehdä ne nyt heti saman tien, mutta kello juoksee ja huomenna on työpäivä. Huomiseen siis!
maanantai 10. toukokuuta 2010
23.
Lauantaiksi on luvattu 23 astetta lämmintä. Tulisikohan se kesä sittenkin..? Ainakin kovasti alkaa jo suunnitelmia muotoutua päässä, juuri nappasin mukaan Seikkailupuiston kesän ohjelman.
Työharjoitteluani on nyt jäljellä kolme viikkoa. Seitsemän viikkoa takana. Ei uskoisi. Ja sitten kuitenkin...
Tämä on ollut mukavaa aikaa. Toivottavasti päädyn vastaavanlaiseen työilmapiiriin ihan pysyvästi, sitten jonain päivänä.
Toisaalta välillä tulee ikävyyksiäkin vastaan. Jonkin aikaa sitten yksi tyttö tuli pyytämään minulta poliisin numeroa tehdäkseen rikosilmoituksen. En kehdannut kysyä, mitä oli tapahtunut, mutta hän oli hiukan järkyttynyt, vaikka toisaalta toimikin rauhallisesti.
Toinen tilanne oli hetki sitten, kun tässä pyöri kaksi pikkutyttöä, joilla ei ilmiselvästi ollut mitään hajua nettikoneidemme käytöstä. Valittelivat jotain, että ilmeisesti nuorempien koneella voi olla vain puoli tuntia. En ehtinyt väliin korjaamaan, että joka koneella saa olla ihan yhtä kauan. Hetken päästä he olivat tässä taas ja puhuivat tietyllä äänensävyllä kuinka kuulokkeita saa kuulemma neuvonnasta, mutta missä ihmeessä se neuvonta muka on. Siinä vaiheessa vähän huutelin tästä tiskin takaa, että tarvisitteko te kuulokkeita. Kumpikaan ei katsonut päinkään, ihmettelivät vain keskenään, että mistä tuo sen muka tietää, eivätkä reagoineet minuun sen enempää.
Siis mitä ihmettä, missä ovat nykylasten käytöstavat? Hyvä on, minäkin kuuntelin ehkä salaa, mutta eivät he kyllä kovin hiljaa puhuneet. Sitä paitsi olen asiakaspalvelutyössä, ja jos asiakas on selvästi apuakaipaavan näköinen [palloilee edes takaisin], eikö silloin ole minun asiani puuttua..?
Puuh, en tiedä. Toivoisi vaan, että vanhemmat hoitaisivat asiansa paremmin.
Jännittävää, kuinka eri tavalla sitä kiinnittää huomiota kaikkiin pieniin tapahtumiin, kun on oma lapsi, jonka kasvatusta pitää miettiä.
Työharjoitteluani on nyt jäljellä kolme viikkoa. Seitsemän viikkoa takana. Ei uskoisi. Ja sitten kuitenkin...
Tämä on ollut mukavaa aikaa. Toivottavasti päädyn vastaavanlaiseen työilmapiiriin ihan pysyvästi, sitten jonain päivänä.
Toisaalta välillä tulee ikävyyksiäkin vastaan. Jonkin aikaa sitten yksi tyttö tuli pyytämään minulta poliisin numeroa tehdäkseen rikosilmoituksen. En kehdannut kysyä, mitä oli tapahtunut, mutta hän oli hiukan järkyttynyt, vaikka toisaalta toimikin rauhallisesti.
Toinen tilanne oli hetki sitten, kun tässä pyöri kaksi pikkutyttöä, joilla ei ilmiselvästi ollut mitään hajua nettikoneidemme käytöstä. Valittelivat jotain, että ilmeisesti nuorempien koneella voi olla vain puoli tuntia. En ehtinyt väliin korjaamaan, että joka koneella saa olla ihan yhtä kauan. Hetken päästä he olivat tässä taas ja puhuivat tietyllä äänensävyllä kuinka kuulokkeita saa kuulemma neuvonnasta, mutta missä ihmeessä se neuvonta muka on. Siinä vaiheessa vähän huutelin tästä tiskin takaa, että tarvisitteko te kuulokkeita. Kumpikaan ei katsonut päinkään, ihmettelivät vain keskenään, että mistä tuo sen muka tietää, eivätkä reagoineet minuun sen enempää.
Siis mitä ihmettä, missä ovat nykylasten käytöstavat? Hyvä on, minäkin kuuntelin ehkä salaa, mutta eivät he kyllä kovin hiljaa puhuneet. Sitä paitsi olen asiakaspalvelutyössä, ja jos asiakas on selvästi apuakaipaavan näköinen [palloilee edes takaisin], eikö silloin ole minun asiani puuttua..?
Puuh, en tiedä. Toivoisi vaan, että vanhemmat hoitaisivat asiansa paremmin.
Jännittävää, kuinka eri tavalla sitä kiinnittää huomiota kaikkiin pieniin tapahtumiin, kun on oma lapsi, jonka kasvatusta pitää miettiä.
Ottaisinko osani.
Tänään töihin palasi pitkältä sairaus- ym. lomalta henkilö, jonka äiti on ollut vakavasti sairas. Äiti menehtyi parisen viikkoa sitten.
En ole ehtinyt edes tavata tätä naista kertaakaan, ja nyt aamulla hän itkien selitti työkavereilleen tunnelmiaan. En osannut olla kuin vaiti.
On vaikeaa kohdata vieraan ihmisen suru. Varsinkin kun hän on kaikille muille tuttu. En oikein tiedä, missä paikkani on. Toisaalta pelkään olevani töykeä, jos en reagoi asiaan mitenkään, toisaalta en ole varma, pitäisikö minun pitää tietty etäisyys tilanteeseen. Olen kuitenkin kuullut asiasta enemmän kuin ehkä pitäisi, henkilökohtaisempia asioita kuin ehkä tarvitsisi.
Ehkä tulevat tunnit kertovat vastauksen.
En ole ehtinyt edes tavata tätä naista kertaakaan, ja nyt aamulla hän itkien selitti työkavereilleen tunnelmiaan. En osannut olla kuin vaiti.
On vaikeaa kohdata vieraan ihmisen suru. Varsinkin kun hän on kaikille muille tuttu. En oikein tiedä, missä paikkani on. Toisaalta pelkään olevani töykeä, jos en reagoi asiaan mitenkään, toisaalta en ole varma, pitäisikö minun pitää tietty etäisyys tilanteeseen. Olen kuitenkin kuullut asiasta enemmän kuin ehkä pitäisi, henkilökohtaisempia asioita kuin ehkä tarvitsisi.
Ehkä tulevat tunnit kertovat vastauksen.
lauantai 8. toukokuuta 2010
Hyvä äitiys.
Kävin tuossa eräänä päivänä katsomassa kuorma-autoja pikkupoikani kanssa. Hän oli aivan riemuissaan, suorastaan pomppi vaunuissaan.
Eilen toin hänelle kirjastosta autokirjan. Hän istahti syliini ja pärisytteli lukiessaan.
Tunsin itseni hyväksi äidiksi. Eipä siihen taideta loppujen lopuksi mahdottoman isoja tekoja tarvita.
Ihanaa äitienpäivää kaikille, niin äideille kuin lapsillekin!
Eilen toin hänelle kirjastosta autokirjan. Hän istahti syliini ja pärisytteli lukiessaan.
Tunsin itseni hyväksi äidiksi. Eipä siihen taideta loppujen lopuksi mahdottoman isoja tekoja tarvita.
Ihanaa äitienpäivää kaikille, niin äideille kuin lapsillekin!
maanantai 3. toukokuuta 2010
Kokemus tämäkin.
Terveisiä kirjastosta!
Meillä on täällä nyt kaksi työelämään tutustujaa. Heistä vastaava henkilö ystävällisesti nakitti minut ohjeistamaan heitä kuvakirjojen hyllyttämisessä. Olimme jo hyllyttäneet vinon pinon suomenkielisiä kuvakirjoja, kun ruotsinkielisiä hyllyttäessämme toinen tytöistä kysyi, mistä ihmeestä nämä kolmikirjaimiset sarjat on keksitty, joiden perusteella kirjat laitetaan järjestykseen. No, tulipahan sekin nyt sitten katsottua...
Onneksi sentään tajusi kysyä. Harmi, etten itse tajunnut lähteä heti ensimmäisenä perusasioista. Tuli taas hyvä muistutus siitä, ettei todellakaan saa olettaa mitään kenestäkään.
Meillä on täällä nyt kaksi työelämään tutustujaa. Heistä vastaava henkilö ystävällisesti nakitti minut ohjeistamaan heitä kuvakirjojen hyllyttämisessä. Olimme jo hyllyttäneet vinon pinon suomenkielisiä kuvakirjoja, kun ruotsinkielisiä hyllyttäessämme toinen tytöistä kysyi, mistä ihmeestä nämä kolmikirjaimiset sarjat on keksitty, joiden perusteella kirjat laitetaan järjestykseen. No, tulipahan sekin nyt sitten katsottua...
Onneksi sentään tajusi kysyä. Harmi, etten itse tajunnut lähteä heti ensimmäisenä perusasioista. Tuli taas hyvä muistutus siitä, ettei todellakaan saa olettaa mitään kenestäkään.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Sooloilua.
Katsoin juuri Neloselta Sooloilua. Voi kun muistaisikin aina sen elämisen yksinkertaisen onnellisuuden, mikä välittyi niin hyvin niistä päähenkilön ja anopin viettämistä yhteisistä hetkistä keskellä ei mitään. Kumiankkojen tiirailu, oravien hätistely, pannarin paistaminen... Mitä sitä muuta ihminen päiväänsä tarvitsee?
Onneksi olen ainakin omalla kohdallani huomannut, että kyllä se kevät saa hymyn huulille ihan vaan kauppareissunkin aikana. On helppoa olla onnellinen, kun ei odota liikoja vaan ymmärtää onnen koostuvan niistä arjen pienistä asioista. Niin kliseistä kuin se onkin, totuudesta ei pääse mihinkään.
Tänään olen ollut onnellinen siitä, että pikkupoikani tuli viikonlopun reissultaan kotiin, ulkona oli niin ihana ilma ettei meinannut malttaa lopettaa lenkkiä ollenkaan, teimme mieheni kanssa simppeliä mutta ihanaa salaattia ruoaksi, ja taivaalla loistaa vieläkin pieni valon kajo.
Huomenna taas uuteen, upeaan työpäivään! Täytyykin vielä kertoa, että yhdeksi aamurutiinikseni on tullut ostaa torilta banaani evääksi töihin. Viime viikolla nappasin mukaan myös litran mansikoita työpaikan kahvipöytään, mikä aloitti muutaman kollegan päivän huomattavasti aurinkoisemmin. On mukava ilahduttaa, eikä siihen tosiaankaan vaadita paljon!
Onneksi olen ainakin omalla kohdallani huomannut, että kyllä se kevät saa hymyn huulille ihan vaan kauppareissunkin aikana. On helppoa olla onnellinen, kun ei odota liikoja vaan ymmärtää onnen koostuvan niistä arjen pienistä asioista. Niin kliseistä kuin se onkin, totuudesta ei pääse mihinkään.
Tänään olen ollut onnellinen siitä, että pikkupoikani tuli viikonlopun reissultaan kotiin, ulkona oli niin ihana ilma ettei meinannut malttaa lopettaa lenkkiä ollenkaan, teimme mieheni kanssa simppeliä mutta ihanaa salaattia ruoaksi, ja taivaalla loistaa vieläkin pieni valon kajo.
Huomenna taas uuteen, upeaan työpäivään! Täytyykin vielä kertoa, että yhdeksi aamurutiinikseni on tullut ostaa torilta banaani evääksi töihin. Viime viikolla nappasin mukaan myös litran mansikoita työpaikan kahvipöytään, mikä aloitti muutaman kollegan päivän huomattavasti aurinkoisemmin. On mukava ilahduttaa, eikä siihen tosiaankaan vaadita paljon!
perjantai 30. huhtikuuta 2010
Glada vappen!
Työpaikallammekin vietetään vappua. Juuri kun tulin töihin, osa osastomme naisista oli matkalla rekvisiittavarastoon ja he nappasivat minutkin mukaansa. Yksi laittoi päähänsä peppuun asti ulottuvan mörköperuukin [sis. sarvet], toinen otti perhosen siivet ja tuntosarvet, kolmas upean tuuheat punapäähiukset ja kukkakoristeen, neljäs pupunkorvat ja nyt hän tuolla takahuoneessa ompelee itselleen hännännöpökkää.
Itse olen perinteisen malttavaisessa kokonaisuudessa, lei kaulassa ja havaijilaishenkinen kukkakoriste hiuksissani. Tietysti minun onnellani olen ensimmäisenä nuorten puolen tiskissä ja sain muutaman pikkuisen kummeksuvan katseen, mutta se nyt on aika pientä. Onhan sentään vapunaatto. :)
Eilen mieheni osti meille grillin, jota kokosimme olohuoneen lattialla yli yhteentoista. Toimitusta hidasti House, mutta sitten taas jatkettiin. Aika vimpula se on, mutta ehkä sillä yhdet vappunakit grillaa!
Tosiaan, tänään meille on tulossa muutama ystävä grillailemaan ja iltaa viettämään, varmaan lähdemme myös jonnekin ulos.
Miten te vietätte vappua? Perinteisesti vai uusia perinteitä luoden? Vai repäisettekö joka vuosi jotain aivan uutta, kokeillen rajojanne?
Itse olen perinteisen malttavaisessa kokonaisuudessa, lei kaulassa ja havaijilaishenkinen kukkakoriste hiuksissani. Tietysti minun onnellani olen ensimmäisenä nuorten puolen tiskissä ja sain muutaman pikkuisen kummeksuvan katseen, mutta se nyt on aika pientä. Onhan sentään vapunaatto. :)
Eilen mieheni osti meille grillin, jota kokosimme olohuoneen lattialla yli yhteentoista. Toimitusta hidasti House, mutta sitten taas jatkettiin. Aika vimpula se on, mutta ehkä sillä yhdet vappunakit grillaa!
Tosiaan, tänään meille on tulossa muutama ystävä grillailemaan ja iltaa viettämään, varmaan lähdemme myös jonnekin ulos.
Miten te vietätte vappua? Perinteisesti vai uusia perinteitä luoden? Vai repäisettekö joka vuosi jotain aivan uutta, kokeillen rajojanne?
tiistai 27. huhtikuuta 2010
www.
Tiedän, siitä on jälleen aikaa. Nytkään en ehdi sen kummemmin kuulumisia kertailla, sillä olen töissä ja teen vain pikaisen päivityksen.
Olen siis nyt työharjoittelussa kaupunginkirjastossamme lasten ja nuorten osastolla. Kyllä, viihdyn hyvin. Ihmiset ovat mukavia ja olen muutenkin ottanut paikan kodikseni oikein tehokkaasti. Ties vaikka jämähtäisin tänne, jos sattuisi sopivasti aukeamaan paikka valmistumiseni aikoihin. Niin siis tietenkin jos minut haluttaisiin ottaa...
Mutta se asia, miksi ryntäsin tänne tuhlaamaan tehokasta työaikaani. Täällä kirjastossa tulee jostain syystä kaikenlaisia mielenkiintoisia kirjoja vastaan, esimerkiksi sci-fi -novellikokoelma vuodelta x. Sen takakannessa kerrottiin, kuinka kirja alunperin "julkaistiin World Wide Webissä 1997". Kieltämättä ilmaus kuulosti melko koomiselta.
Kuka sanoisi enää niin? Onkin jännittävää miettiä, miten nopeasti otamme erinäiset asiat normaaleiksi, jokapäiväisiksi ja niin... tavallisiksi.
Kuten sen, että yhtäkkiä kesken työpäivän voin hypätä tietokonetuolille ja näpyttää teille tämän kirjoituksen. Puhumattakaan siitä että minulla ylipäätään on TYÖpäiviä.
Olen siis nyt työharjoittelussa kaupunginkirjastossamme lasten ja nuorten osastolla. Kyllä, viihdyn hyvin. Ihmiset ovat mukavia ja olen muutenkin ottanut paikan kodikseni oikein tehokkaasti. Ties vaikka jämähtäisin tänne, jos sattuisi sopivasti aukeamaan paikka valmistumiseni aikoihin. Niin siis tietenkin jos minut haluttaisiin ottaa...
Mutta se asia, miksi ryntäsin tänne tuhlaamaan tehokasta työaikaani. Täällä kirjastossa tulee jostain syystä kaikenlaisia mielenkiintoisia kirjoja vastaan, esimerkiksi sci-fi -novellikokoelma vuodelta x. Sen takakannessa kerrottiin, kuinka kirja alunperin "julkaistiin World Wide Webissä 1997". Kieltämättä ilmaus kuulosti melko koomiselta.
Kuka sanoisi enää niin? Onkin jännittävää miettiä, miten nopeasti otamme erinäiset asiat normaaleiksi, jokapäiväisiksi ja niin... tavallisiksi.
Kuten sen, että yhtäkkiä kesken työpäivän voin hypätä tietokonetuolille ja näpyttää teille tämän kirjoituksen. Puhumattakaan siitä että minulla ylipäätään on TYÖpäiviä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)