Puolenpäivän aikoihin mulle soitettiin, että voinko tulla tänään sairaan sijaiseksi. Mua hiukan harmitti, että edelliskerralla en ollut kuullut puhelinta, ja sijaisuus oli mennyt jollekin muulle. Siksi halusin päästä tällä kertaa, tavalla tai toisella.
Pitikin hiukan soitella, koska mies oli työhaastattelussa Helsingissä, enkä ollut ihan varma, ehtisikö hän ajoissa ennen kuin mun täytyy lähteä. Onneksi anoppi suostui hakemaan lapsen hoitoon heti töistä päästyään. No, tulihan se mieskin ajoissa, joten ei ollut hätiä mitiä. Täällä siis ollaan!
Fiilis on hyvä. En ole aiemmin ollut iltavuorossa, joten on hassua miten vähän täällä on ihmisiä töissä. Vaikka eipä noita asiakkaitakaan hirveästi ole.
Tuntuu ihan siltä, kuin olisi vain ollut pitkä viikonloppu välissä, ja sitten olisin palannut takaisin. Tosin kirjojen järjestystä on hiukan muutettu, mutta muuten tunnelma on sama.
Täällä on jotenkin hyvä olla.
torstai 17. kesäkuuta 2010
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Kello on kahdeksan. Olen ollut jo neljä tuntia hereillä.
Jos lapsi herää neljältä, päivästä ei voi tulla mitään muuta kuin pirteän hilpeä. Onneksi ainakin vielä sujuu ihan hyvin. Tosin normaalisti kohta olisi jo V:n päiväuniaika, katsotaan miten hän jaksaa sinne oikeaan päikkäriaikaan asti...
Olen silti hyvällä tuulella. Tänään on hyvä päivä. Jos on aamuaurinkoinen keittiö, josta valo säteilee koko asuntoon, ei voi olla kuin hyvällä tuulella.
Mieheni pelaa koneella jotain peliä, V istuu sylissä ja reagoi hauskasti kaikkeen. Matkii äänet, etenkin piippaukset, ja on fiiliksissä mukana kun isi saavuttaa jotain. Söpöliinit.
Itse luen Sookie Stackhouse -kirjaa. Mukavan kevyttä, ihanan jotenkin naiivi kirjoitustapa, sopii minun silmilleni.
Suunnitelmat tälle päivälle: käydä kävelyllä ja Yvesistä hakemassa vähän hemmottelua. Paljon musiikin kuuntelua. Lihapullia ja vohveleita.
Jos lapsi herää neljältä, päivästä ei voi tulla mitään muuta kuin pirteän hilpeä. Onneksi ainakin vielä sujuu ihan hyvin. Tosin normaalisti kohta olisi jo V:n päiväuniaika, katsotaan miten hän jaksaa sinne oikeaan päikkäriaikaan asti...
Olen silti hyvällä tuulella. Tänään on hyvä päivä. Jos on aamuaurinkoinen keittiö, josta valo säteilee koko asuntoon, ei voi olla kuin hyvällä tuulella.
Mieheni pelaa koneella jotain peliä, V istuu sylissä ja reagoi hauskasti kaikkeen. Matkii äänet, etenkin piippaukset, ja on fiiliksissä mukana kun isi saavuttaa jotain. Söpöliinit.
Itse luen Sookie Stackhouse -kirjaa. Mukavan kevyttä, ihanan jotenkin naiivi kirjoitustapa, sopii minun silmilleni.
Suunnitelmat tälle päivälle: käydä kävelyllä ja Yvesistä hakemassa vähän hemmottelua. Paljon musiikin kuuntelua. Lihapullia ja vohveleita.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Kenkiä!
Miten niin raha ei tuo onnellisuutta.
Sen hoitotukipäätöksen saatuamme ainakin mun on ollut huomattavasti helpompi hengittää. Eihän meillä siltikään paljon rahaa ole, mutta ihana kun ei tarvitse miettiä, ostaako ruokaa vai ei!
Äitikin hiukan sponssasi mun elämää ostamalla mulle kolmet uudet kengät, esiteltyäni hänelle viimeisten balleriinojeni pohjaa, josta meni jo sormi läpi.
Tässä siis pieni esittelykierros, osittain myös ystäväni pyynnöstä... Häikäistykää kuvien mahtavasta laadusta!
Ensimmäinen löytö, upeat, pinkit balleriinat. Huomatkaa upea pohjallinen, sekä ihana taite ja solki -systeemi. Anteeksi muuten, etten jaksanut leikkiä tällä hitaalla koneella ja kääntää kuvaa, tämä ei jostain syystä suostunut kääntämään millään normaalilla tavalla, enkä millään jaksanut kopioida kuvaa jonnekin muualle kääntääkseni sen. Niin suuri homma kuin se olisikin ollut!
Mutta joka tapauksessa, nämä ovat ehkä suosikkini.
Nämä valkoiset ovat myös ihanat. Korkoa on niin vähän [harmi ettei se näy kunnolla tässä kuvassa!], että se ei varsinaisesti tunnu, mutta kuitenkin sen verran, että kengät tuntuvat upealta jalassa. Tuo sisäkangas on aivan ihana, toivottavasti löydän joskus jostain ballet, jotka ovat tuommoista kukkakuviota kauttaaltaan. :)
Nuo kahdet löydettyämme ajattelimme äidin kanssa etsiä vielä jotkut perusturvalliset mustat/tummat. Silmiini osuivat nämä. Sinänsä ihan normaalit, mutta kärjen muoto on hiukan erilainen kuin muissa kengissäni, ja rusetit ovat ihanat.
Mitäs pidätte löydöistäni? Hintaa näillä oli yhteensä vajaat 62e, eli mihinkään vararikkoon äitini ei onneksi joutunut. :)
Ps. Vielä kuva uusista korviksistani, joita hehkutin viimeksi. Eikö ole mahtavat?
Pps. Ukkelini tulee näillä näkymin tänään tänne. <3 On jo kova ikävä. Toivottavasti hän viihtyy täällä meidän kanssa pari päivää, on niin ihanaa kun V:llä on kunnon piha missä temmeltää, puhumattakaan talosta, jota voi juosta ympäri. Vaikka tiedän kyllä, että vähintäänkin merihevosten takia on pakko lähteä kotiin jo muutaman päivän päästä. :\
Puhumattakaan siitä, että tiistaina on viimeinen päivä hakea varauksessa oleva Amélie-nuotti kirjastosta!
Sen hoitotukipäätöksen saatuamme ainakin mun on ollut huomattavasti helpompi hengittää. Eihän meillä siltikään paljon rahaa ole, mutta ihana kun ei tarvitse miettiä, ostaako ruokaa vai ei!
Äitikin hiukan sponssasi mun elämää ostamalla mulle kolmet uudet kengät, esiteltyäni hänelle viimeisten balleriinojeni pohjaa, josta meni jo sormi läpi.
Tässä siis pieni esittelykierros, osittain myös ystäväni pyynnöstä... Häikäistykää kuvien mahtavasta laadusta!
Ensimmäinen löytö, upeat, pinkit balleriinat. Huomatkaa upea pohjallinen, sekä ihana taite ja solki -systeemi. Anteeksi muuten, etten jaksanut leikkiä tällä hitaalla koneella ja kääntää kuvaa, tämä ei jostain syystä suostunut kääntämään millään normaalilla tavalla, enkä millään jaksanut kopioida kuvaa jonnekin muualle kääntääkseni sen. Niin suuri homma kuin se olisikin ollut!
Mutta joka tapauksessa, nämä ovat ehkä suosikkini.
Nämä valkoiset ovat myös ihanat. Korkoa on niin vähän [harmi ettei se näy kunnolla tässä kuvassa!], että se ei varsinaisesti tunnu, mutta kuitenkin sen verran, että kengät tuntuvat upealta jalassa. Tuo sisäkangas on aivan ihana, toivottavasti löydän joskus jostain ballet, jotka ovat tuommoista kukkakuviota kauttaaltaan. :)
Nuo kahdet löydettyämme ajattelimme äidin kanssa etsiä vielä jotkut perusturvalliset mustat/tummat. Silmiini osuivat nämä. Sinänsä ihan normaalit, mutta kärjen muoto on hiukan erilainen kuin muissa kengissäni, ja rusetit ovat ihanat.
Mitäs pidätte löydöistäni? Hintaa näillä oli yhteensä vajaat 62e, eli mihinkään vararikkoon äitini ei onneksi joutunut. :)
Ps. Vielä kuva uusista korviksistani, joita hehkutin viimeksi. Eikö ole mahtavat?
Pps. Ukkelini tulee näillä näkymin tänään tänne. <3 On jo kova ikävä. Toivottavasti hän viihtyy täällä meidän kanssa pari päivää, on niin ihanaa kun V:llä on kunnon piha missä temmeltää, puhumattakaan talosta, jota voi juosta ympäri. Vaikka tiedän kyllä, että vähintäänkin merihevosten takia on pakko lähteä kotiin jo muutaman päivän päästä. :\
Puhumattakaan siitä, että tiistaina on viimeinen päivä hakea varauksessa oleva Amélie-nuotti kirjastosta!
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Hyvä päivä.
Tänään oli kauhean hyvä ja kiva päivä. Ensimmäinen lämmin päivä Pohjanmaalla ollessamme. Oloa helpotti myös kovasti eilen tullut päätös hoitotuesta: saamme 85e/kk + maanantaina takautuvasti tuet lokakuusta asti. Se on ihan iloinen potti. Enää ei huoleta 24e/kk kituuttaminen...
Laskin jo kovasti budjettiakin noista rahoista kesää varten. Että jos käytämme niin ja niin paljon ruokaan per viikko, niin pitäisi jäädä sen verran, että saan vihdoin uudet silmälasit, housut ja parit paidat. Lisäksi ajattelin kokeilla The Body Shopin hamppukäsivoidetta. Tosin jos se ei tunnu kivalle, ostan siinä tapauksessa taas apteekin Favoran voiteen; se on aivan mielettömän ihanaa.
Minulla on myös Yves Rocheriin 15e:n lahjakortti. Ajattelin käyttää sen täysin itseni hemmotteluun. :)
Niistä silmälaseista vielä. Nissenillä näytti olevan kova tarjous nyt meneillään, toivottavasti se on voimassa vielä ensi viikkoon asti, että ehdin saada lasini supertarjouksella. Pakettiin näytti kuuluvan ainakin aurinkolasit ja näöntarkastus.
Sokaistuin hieman tuosta rahamäärästä, ja ostin tänään vaippoja hakiessani myös lehden ja korvikset. Elämäni ensimmäinen miestenlehti, nimittäin AKU.! Lehti on siis Aku Ankkaa suunnattuna aikuiseen makuun: sarjakuvan lisäksi se sisältää artikkeleita aiheesta ja hieman aiheen vierestä, "tiesitkö, että..." ja "totta vai tarua?" -tyyppisiä pikkujuttuja ja kaikkea sen sellaista. Vaikka lehti onkin ensisijaisesti suunnattu miehiseen makuun [minkä huomaa etenkin mainoksista], olen minä ainakin viihtynyt sen parissa erinomaisesti! En kyllä olekaan lukenut vielä kuin kymmenisen sivua, mutta uskoisin pitäväni siitä loppuun asti. Ostopäätökseen vaikuttivat eniten juttu Olavi Uusivirrasta ja uskomaton hinta: 1,90e.
Tällaista aikuisten Ankkaa on julkaistu ennen Hollannissa, missä se on ollut menestys. Tämän johdosta lehteä päätettiin kokeilla myös Suomessa, toisessa akumaisessa maassa. Katsotaan, miten lehden käy!
Ainiin, vielä ne korvikset. En nyt voi käydä hakemassa kameraa ja näpsäistä niistä kuvaa, sillä V yrittää nukkua siinä huoneessa missä ne ovat. Mutta ne ovat upeat! Kiiltävät levyt, kuin CD:t, koristeelliset vain. Isot kuin mitkä, ja aivan ihanat! En malta odottaa, että laitan jonkun rimpsuhameen ja kauniin topin ja ne korvikset, ja menemme rannalle ja... Ah, niihin vain jotenkin tiivistyy kesä!!
Toivottavasti sinunkin päiväsi on ollut hyvä. :)
Laskin jo kovasti budjettiakin noista rahoista kesää varten. Että jos käytämme niin ja niin paljon ruokaan per viikko, niin pitäisi jäädä sen verran, että saan vihdoin uudet silmälasit, housut ja parit paidat. Lisäksi ajattelin kokeilla The Body Shopin hamppukäsivoidetta. Tosin jos se ei tunnu kivalle, ostan siinä tapauksessa taas apteekin Favoran voiteen; se on aivan mielettömän ihanaa.
Minulla on myös Yves Rocheriin 15e:n lahjakortti. Ajattelin käyttää sen täysin itseni hemmotteluun. :)
Niistä silmälaseista vielä. Nissenillä näytti olevan kova tarjous nyt meneillään, toivottavasti se on voimassa vielä ensi viikkoon asti, että ehdin saada lasini supertarjouksella. Pakettiin näytti kuuluvan ainakin aurinkolasit ja näöntarkastus.
Sokaistuin hieman tuosta rahamäärästä, ja ostin tänään vaippoja hakiessani myös lehden ja korvikset. Elämäni ensimmäinen miestenlehti, nimittäin AKU.! Lehti on siis Aku Ankkaa suunnattuna aikuiseen makuun: sarjakuvan lisäksi se sisältää artikkeleita aiheesta ja hieman aiheen vierestä, "tiesitkö, että..." ja "totta vai tarua?" -tyyppisiä pikkujuttuja ja kaikkea sen sellaista. Vaikka lehti onkin ensisijaisesti suunnattu miehiseen makuun [minkä huomaa etenkin mainoksista], olen minä ainakin viihtynyt sen parissa erinomaisesti! En kyllä olekaan lukenut vielä kuin kymmenisen sivua, mutta uskoisin pitäväni siitä loppuun asti. Ostopäätökseen vaikuttivat eniten juttu Olavi Uusivirrasta ja uskomaton hinta: 1,90e.
Tällaista aikuisten Ankkaa on julkaistu ennen Hollannissa, missä se on ollut menestys. Tämän johdosta lehteä päätettiin kokeilla myös Suomessa, toisessa akumaisessa maassa. Katsotaan, miten lehden käy!
Ainiin, vielä ne korvikset. En nyt voi käydä hakemassa kameraa ja näpsäistä niistä kuvaa, sillä V yrittää nukkua siinä huoneessa missä ne ovat. Mutta ne ovat upeat! Kiiltävät levyt, kuin CD:t, koristeelliset vain. Isot kuin mitkä, ja aivan ihanat! En malta odottaa, että laitan jonkun rimpsuhameen ja kauniin topin ja ne korvikset, ja menemme rannalle ja... Ah, niihin vain jotenkin tiivistyy kesä!!
Toivottavasti sinunkin päiväsi on ollut hyvä. :)
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Ruokakokeiluja.
Isäni on joko a) hiukan kyllästynyt äitini einesruokaan tai b) kyllästynyt omaan osaamattomuuteensa keittiössä. Muistan ikuisesti kuinka hän teki nakkikastiketta joskus kun olin lapsi, ja pakotti minut syömään vaikka en pitänyt...
Nojoo. Hän on nyt siis innostunut kokeilemaan välillä kaikenlaista, etenkin kun joku lapsista on vähän auttelemassa. Esimerkiksi tämän kevään aikana hän innostui kukkakaaligratiinista, joka on vähitellen jalostunut ihan kunnon kasvisgratiiniksi lanttuineen ja perunoineen, tosin ilman kukkakaalia koska äiti ei pidä siitä. Ja kyllä, pohjalle kuuluu ehdottomasti laittaa hiukan makkaraa!
Toinen erikoisuus on pizzat, joihin käytetään pohjina tortillapohjia. Toimii jostain erikoisesta syystä ihan hyvin. Täytettä laitetaan sen verran, että puolitoista pizzaa riittää kevyesti per nuppi, vaikka minäkin sitä ensin epäilin.
Tänään tuli sitten taas uusi kokeilu. Isä oli nähnyt telkkarin jossain kokkiohjelmassa [ilmeisesti Huomenta Suomessa?], kuinka siellä tehtiin jotain jännittävää pastasalaattia. Sinänsä ihan yksinkertaista, vähän pastaa, sipulia, paprikaa, tomaattia ja "sit sellasta juustojuttua, joka aukee silleen striuup, näin".
Jepjep, eilen oltiin sitten etsimässä sitä sellasta juustojuttua... Ja löydettiin vaan!
Tänään heitettiin tavarat kattilaan, koska meillä ei ole wokkipannua. Paprikana oli keltaista paprikaa, valkosipuli unohdettiin kokonaan ja sipulina käytettiin punasipulia. Pasta oli ihan tavallista kukkamakaronia, mitäs sitä turhia hienostelemaan. Juustokin toimi hyvin, vaikka isä pelkäsi että siinä on liian vähän öljyä. Timjamia laitoin vähän liian arasti, olisi voinut olla enemmänkin.
Ihan hyväähän siitä tuli! Vaikka ehkä omaan makuuni paprikaa oli vähän liikaa. Silti tässä kertaillessa tuli kovin kova nälkä, taidan mennä syömään jämät pois. :)
Olisipa itselläkin samanlainen rohkeus ja lapsenmielinen into keittiössä. Tosin aika nopeasti se tarttuu, kun toisen touhuja seurailee.
Nojoo. Hän on nyt siis innostunut kokeilemaan välillä kaikenlaista, etenkin kun joku lapsista on vähän auttelemassa. Esimerkiksi tämän kevään aikana hän innostui kukkakaaligratiinista, joka on vähitellen jalostunut ihan kunnon kasvisgratiiniksi lanttuineen ja perunoineen, tosin ilman kukkakaalia koska äiti ei pidä siitä. Ja kyllä, pohjalle kuuluu ehdottomasti laittaa hiukan makkaraa!
Toinen erikoisuus on pizzat, joihin käytetään pohjina tortillapohjia. Toimii jostain erikoisesta syystä ihan hyvin. Täytettä laitetaan sen verran, että puolitoista pizzaa riittää kevyesti per nuppi, vaikka minäkin sitä ensin epäilin.
Tänään tuli sitten taas uusi kokeilu. Isä oli nähnyt telkkarin jossain kokkiohjelmassa [ilmeisesti Huomenta Suomessa?], kuinka siellä tehtiin jotain jännittävää pastasalaattia. Sinänsä ihan yksinkertaista, vähän pastaa, sipulia, paprikaa, tomaattia ja "sit sellasta juustojuttua, joka aukee silleen striuup, näin".
Jepjep, eilen oltiin sitten etsimässä sitä sellasta juustojuttua... Ja löydettiin vaan!
Tänään heitettiin tavarat kattilaan, koska meillä ei ole wokkipannua. Paprikana oli keltaista paprikaa, valkosipuli unohdettiin kokonaan ja sipulina käytettiin punasipulia. Pasta oli ihan tavallista kukkamakaronia, mitäs sitä turhia hienostelemaan. Juustokin toimi hyvin, vaikka isä pelkäsi että siinä on liian vähän öljyä. Timjamia laitoin vähän liian arasti, olisi voinut olla enemmänkin.
Ihan hyväähän siitä tuli! Vaikka ehkä omaan makuuni paprikaa oli vähän liikaa. Silti tässä kertaillessa tuli kovin kova nälkä, taidan mennä syömään jämät pois. :)
Olisipa itselläkin samanlainen rohkeus ja lapsenmielinen into keittiössä. Tosin aika nopeasti se tarttuu, kun toisen touhuja seurailee.
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Pohjanmaa kukkii.
Matkattiin taas eilen pikkupojan kanssa junalla vanhempieni luokse. Täällä on niin kaunista! Maistiaisina pari kuvaa kolmesta omenapuustamme.
Tänään vielä ohjelmassa yhdet ylppärit, toivottavasti ystäväni pitää ihanasta jäätelöpuikkokahvipurkista, jonka ostin hänelle lahjaksi. Jos ei pidä, otan sen koska tahansa omaan käyttöön!
Ps. Ehkä paras Sinkkuelämää 2 -kritiikki täällä. Vaikka silti ajattelin katsoa rainan vielä joku päivä; ehkä lainaan sen sitten vuoden päästä kirjastosta...
torstai 27. toukokuuta 2010
Auschwitz.
Turun sanomissa sattui olemaan artikkeli Pahuus tulee iholle Auschwitzissa. Hyvä artikkeli siitä, mitä tuolloin tapahtui. Niitäkin kun edelleen löytyy, jotka kieltävät koko tapahtuman...
Paikka ja siitä lukeminen saavat edelleen kyyneleet kohoamaan minunkin silmiini. Vaikka siitä on jo neljä vuotta kun kävin sekä Auschwitzissa että Birkenaussa, muistaa sen ahdistavuuden ja kaamivan hiljaisuuden edelleen. Että kävelikin siellä mudassa ja niiden sänkyjen välissä, siellä missä tuhottiin niin monia ihmisiä lopullisesti.
Miten sairas ihmisen mieli voikaan olla.
Sitä on ehkä jo tietoinen liian monesta erilaisesta elämänpolusta. Lukee sivusta, mitä kaikkea ihmiset ovat joutuneet kokemaan, mitä kaikkea toiset ihmiset ovat itse tehneet. Kun kuulee niin monesta, tulee joskus harhakuvitelma, että itselläkin voisi olla monta vaihtoehtoa.
Mutta sitten täytyykin pitää järki päässä ja muistaa, että se on vain tämä yksi. Mahdollisuuksia vaikka mihin on, vaihtoehtojakin esiintyy aina välillä matkan varrella, mutta takaisinpäin ei pääse.
Paikka ja siitä lukeminen saavat edelleen kyyneleet kohoamaan minunkin silmiini. Vaikka siitä on jo neljä vuotta kun kävin sekä Auschwitzissa että Birkenaussa, muistaa sen ahdistavuuden ja kaamivan hiljaisuuden edelleen. Että kävelikin siellä mudassa ja niiden sänkyjen välissä, siellä missä tuhottiin niin monia ihmisiä lopullisesti.
Miten sairas ihmisen mieli voikaan olla.
Sitä on ehkä jo tietoinen liian monesta erilaisesta elämänpolusta. Lukee sivusta, mitä kaikkea ihmiset ovat joutuneet kokemaan, mitä kaikkea toiset ihmiset ovat itse tehneet. Kun kuulee niin monesta, tulee joskus harhakuvitelma, että itselläkin voisi olla monta vaihtoehtoa.
Mutta sitten täytyykin pitää järki päässä ja muistaa, että se on vain tämä yksi. Mahdollisuuksia vaikka mihin on, vaihtoehtojakin esiintyy aina välillä matkan varrella, mutta takaisinpäin ei pääse.
perjantai 21. toukokuuta 2010
11.
Torniolainen poika on kirjoittanut 11 ällää. Miten mieletön suoritus, onnea uudelle ylioppilaalle!
Harmi vain, että luin uutisen Hesarista. Artikkelin perässä kun oli taas niin mehukkaita kommentteja, ettei mitään rajaa...
Ihan ensimmäinen kommentti, joka minutkin siivitti lukemaan lisää, kysyi, ovatko laudaturit ihan oikeita laudatureja vai vaan kukkaislaudatureja. Kirjoittajan mielestä oikeita laudatureja kun ovat vain pitkä matematiikka ja fysiikka!
Hän saikin melkoisen paljon vastauksia, mm. sen, että todellakin poika kirjoitti sekä pitkän laudaturin että fysiikan. Että oliko jotain muuta valittamista.
No olihan sitä. Monien kommentit vihjailivat tyyliin: "kirjaviisautta kyllä löytyy, mutta pysyyköhän vasara kädessä?" Todella typerää aliarviointia. Miten voikaan sanoa noin, jos ei ole koskaan nähnyt kuvaakaan kyseisestä henkilöstä! Mahtaisi pikkuisen hävettää, jos paljastuisi, että torniolainen on oikein nikkareiden nikkaroija.
Vaikka eihän sillä, enhän minäkään tiedä. Minä vain yritän olla ajattelematta ennakkoluuloisesti!
Lisäksi valitettiin sitä, että eihän niillä ällillä mitään tee, kun 4 ällää riittää pääsykokeissakin suurimpiin koulumenestyspisteisiin.
Itse ymmärrän oikein hyvin sen, että tahtoo saada hyvät paperit. Ei sitä tehdä kenenkään muun takia, vaan itsen takia! Minäkin kirjoitin lyhyestä matikasta ällän. Mitä olen tehnyt sillä? En niin mitään! Mutta jos olisin saanut e:n olisin käynyt uusimassa. Ihan vaan periaatteen vuoksi.
Muutamat valittivat sitä, kuinka on ihan epäreilua verrata ylioppilastodistuksia, kun kokeet ovat muuttuneet niin paljon.
Huomasi kyllä, että kirjoittajat olivat hieman vanhempia. Kokeet kun ovat muuttuneet vuosina 1992-1996! Toiset onneksi osasivat kertoa, että vaikka toisaalta monen ällän saaminen on nyt helpompaa [reaaliaineista saa erilliset arvosanat], on nykyään sen yhdenkin ällän saaminen vaikeampaa [ennen sen sai 20% kirjoittajista, nyt 5%]. Joten miten sen nyt ottaisi, kumpi on helpompaa? Taisi tosiaan vain pieni kateuden piikki vaivata näitäkin vanhempia herrasmiehiä ja -naisia, jotka ovat kirjoittaneet ennen uudistuksia.
Yksi jännä kommentti oli myös yhden amislaisen, joka haukkui lukiota täysin turhaksi ja valitti kuinka amislaiset sentään haluavat päästä nopeasti töihin ja pitää rattaat pyörimässä, ja että mihin amislaisten urotöiden kehuminen on unohtunut.
Jälleen tätä käsittämätöntä lukio vs. amis -kilpailua. Mikseivät molemmat vaihtoehdot voi olla ihan yhtä hyviä?
En itse henkilökohtaisesti tiedä, mutta voiko valmistua lääkäriksi tai professoriksi käymättä lukiota? Olisi hauska tietää tähän vastaus. Koska jos joku tuollainen ammatti/työ on haaveissa, onko silloin vaihtoehtoja..? Jonkunhan nekin hommat on tehtävä, yhtään väheksymättä "tavallisia" duunareita.
Joku toinenkin valitti sitä, kuinka hukkaan heitettyjä nuokin lukiovuodet olivat. Miten niin? Miksi ihmeessä toiset ottavat sen niin henkilökohtaisesti, jos joku toinen haluaa käyttää muutaman vuoden elämästään lukiossa..?
Itselleni ainakin lukio oli oikein oiva vaihtoehto. Rehellisesti sanottuna, ei minusta olisi ollut muuttamaan pois kotoa 15-vuotiaana. Kolme lukiovuotta toivat lisäaikaa aikuistua turvallisesti, ja olen siitä hyvin kiitollinen.
Lisäksi pidän lukiosta. Siellä saa vielä rauhassa tutkailla kaikkia aineita, eikä tarvitse vielä jumiutua niihin muutamaan, jotka erikoistavat yksilön jonkun ammatin edustajaksi. En kadu valintaani pätkääkään.
Kyllä, saatoin ottaa tämän kaiken haukkumisen hieman henkilökohtaisesti. Mutta vilpittömästi toivon, että tuo torniolaispoika ei kohtaa näitä kommentteja, tai jos kohtaa, antaa hyvän vastuksen. Koska luulisi, että tuolla päällä saa jotain sanottua vastaan!
Harmi vain, että luin uutisen Hesarista. Artikkelin perässä kun oli taas niin mehukkaita kommentteja, ettei mitään rajaa...
Ihan ensimmäinen kommentti, joka minutkin siivitti lukemaan lisää, kysyi, ovatko laudaturit ihan oikeita laudatureja vai vaan kukkaislaudatureja. Kirjoittajan mielestä oikeita laudatureja kun ovat vain pitkä matematiikka ja fysiikka!
Hän saikin melkoisen paljon vastauksia, mm. sen, että todellakin poika kirjoitti sekä pitkän laudaturin että fysiikan. Että oliko jotain muuta valittamista.
No olihan sitä. Monien kommentit vihjailivat tyyliin: "kirjaviisautta kyllä löytyy, mutta pysyyköhän vasara kädessä?" Todella typerää aliarviointia. Miten voikaan sanoa noin, jos ei ole koskaan nähnyt kuvaakaan kyseisestä henkilöstä! Mahtaisi pikkuisen hävettää, jos paljastuisi, että torniolainen on oikein nikkareiden nikkaroija.
Vaikka eihän sillä, enhän minäkään tiedä. Minä vain yritän olla ajattelematta ennakkoluuloisesti!
Lisäksi valitettiin sitä, että eihän niillä ällillä mitään tee, kun 4 ällää riittää pääsykokeissakin suurimpiin koulumenestyspisteisiin.
Itse ymmärrän oikein hyvin sen, että tahtoo saada hyvät paperit. Ei sitä tehdä kenenkään muun takia, vaan itsen takia! Minäkin kirjoitin lyhyestä matikasta ällän. Mitä olen tehnyt sillä? En niin mitään! Mutta jos olisin saanut e:n olisin käynyt uusimassa. Ihan vaan periaatteen vuoksi.
Muutamat valittivat sitä, kuinka on ihan epäreilua verrata ylioppilastodistuksia, kun kokeet ovat muuttuneet niin paljon.
Huomasi kyllä, että kirjoittajat olivat hieman vanhempia. Kokeet kun ovat muuttuneet vuosina 1992-1996! Toiset onneksi osasivat kertoa, että vaikka toisaalta monen ällän saaminen on nyt helpompaa [reaaliaineista saa erilliset arvosanat], on nykyään sen yhdenkin ällän saaminen vaikeampaa [ennen sen sai 20% kirjoittajista, nyt 5%]. Joten miten sen nyt ottaisi, kumpi on helpompaa? Taisi tosiaan vain pieni kateuden piikki vaivata näitäkin vanhempia herrasmiehiä ja -naisia, jotka ovat kirjoittaneet ennen uudistuksia.
Yksi jännä kommentti oli myös yhden amislaisen, joka haukkui lukiota täysin turhaksi ja valitti kuinka amislaiset sentään haluavat päästä nopeasti töihin ja pitää rattaat pyörimässä, ja että mihin amislaisten urotöiden kehuminen on unohtunut.
Jälleen tätä käsittämätöntä lukio vs. amis -kilpailua. Mikseivät molemmat vaihtoehdot voi olla ihan yhtä hyviä?
En itse henkilökohtaisesti tiedä, mutta voiko valmistua lääkäriksi tai professoriksi käymättä lukiota? Olisi hauska tietää tähän vastaus. Koska jos joku tuollainen ammatti/työ on haaveissa, onko silloin vaihtoehtoja..? Jonkunhan nekin hommat on tehtävä, yhtään väheksymättä "tavallisia" duunareita.
Joku toinenkin valitti sitä, kuinka hukkaan heitettyjä nuokin lukiovuodet olivat. Miten niin? Miksi ihmeessä toiset ottavat sen niin henkilökohtaisesti, jos joku toinen haluaa käyttää muutaman vuoden elämästään lukiossa..?
Itselleni ainakin lukio oli oikein oiva vaihtoehto. Rehellisesti sanottuna, ei minusta olisi ollut muuttamaan pois kotoa 15-vuotiaana. Kolme lukiovuotta toivat lisäaikaa aikuistua turvallisesti, ja olen siitä hyvin kiitollinen.
Lisäksi pidän lukiosta. Siellä saa vielä rauhassa tutkailla kaikkia aineita, eikä tarvitse vielä jumiutua niihin muutamaan, jotka erikoistavat yksilön jonkun ammatin edustajaksi. En kadu valintaani pätkääkään.
Kyllä, saatoin ottaa tämän kaiken haukkumisen hieman henkilökohtaisesti. Mutta vilpittömästi toivon, että tuo torniolaispoika ei kohtaa näitä kommentteja, tai jos kohtaa, antaa hyvän vastuksen. Koska luulisi, että tuolla päällä saa jotain sanottua vastaan!
torstai 20. toukokuuta 2010
Elleniä ja Travoltaa.
Katsottiin eilen leffa Whip it. Pidin!
Tarvitseeko tästä sanoa vielä muutakin..?
Ellen Page on aivan upea, en malta odottaa että mulla on aikaa katsoa myös leffa Tracey, missä hän on myös pääosassa. Lainasin sen pari viikkoa sitten kirjastosta.
Takaisin Whip it:iin. Se on Drew Barrymoren ohjaama, joten leffa kiinnosti myös sen takia. Tottakai Drew'lla on myös sekopäinen rooli, jonka hän toteutti oikein mukavasti. :D Ellen on silti suosikkini. Pakko katsoa vielä uudestaan!
--
Olen nyt näköjään tänään keräillyt kaikenlaisia klassikoita, jotka haluaisin lukea. Listalle päätyivät Kotiopettajattaren romaani ja Sofian maailma. Taisin vahingossa myös varata pari kirjaa, ja antaa eräälle mangasarjalle mahdollisuuden... Kotona kuitenkin odottaa myös lukupiirin kirja Hämärän vartija [luettava ensi viikon perjantaiksi] sekä toissapäivänä lainaamani Rosa Meriläisen feminismikirja, joka osui silmääni ollessani lajittelijassa.
Kirjastossa työskentely on vaarallista. Vielä kun täältä saisi lainattua lastenvahdin, että olisi joskus aikaa myös lukea kaikki nämä kirjat.
--
Jännittäviä uutisia. John Travolta, 56, ja vaimonsa, 47, odottavat lasta.
Travolta on siis 70, kun lapsi on saavuttamaisillaan pahimman murrosikänsä. Nice. Pystyyköhän pappa pysymään perässä kävelykeppinsä kanssa..?
En oikeasti tahdo arvostella. Ainakaan hirveästi. Mutta juuri vähän aikaa sitten juttelin jonkun kanssa [kenen..? Saa ilmoittautua, mua ärsyttää kun en muista!], että hänen jollain tutullaan oli oikeasti vaikeuksia 6-kymppisenä jaksaa teini-ikäisensä oikutteluja. Ja ymmärrän sen hyvin.
Päivä päivältä olen onnellisempi siitä, että olen tehnyt tenavani 20-vuotiaana. Vielä jaksaa kontata pöydän alle lukemaan yhdessä kirjaa, eikä ole vaikeuksia juosta hypermarketissa karkaavan kakaran perään. Lisäksi sitten kun V on jo iso mies ja muuttaa kotoa, me olemme vasta noin 40, vielä koko vilkas elämä edessä, matkustelua, kylpylöitä, puutarhanhoitoa... Ah, miten mahtavaa! Ja toivottavasti lapsenlapsia kun olemme viitisenkymmentä, mehän olemme silloin vielä vaikka kuinka nuoria ja jaksamme ottaa ne hoitoon [mutta vain silloin tällöin] ja käydä puistossa jäätelöllä ja...
Miten mahtava tulevaisuus meillä onkaan edessä!
Upeaa. Mahtavaa.
Jes. :)
Että pitkää nenää vain niille jotka valittavat "teiniäideistä" ja "mahdollisuuksien pilaamisesta".
--
Turun keskustasta jostain asunnosta löydettiin pari päivää sitten iso dynamiittilasti. Ihan kiva. Onneksi löydettiin ennen kuin räjähtivät...
Olen ehtinyt lukea ehkä vähän liikaakin uutisia tässä kirjaston tiskissä ollessani. On niin lämmintä, ettei kukaan vaivaudu tulemaan kirjastoon. Olen lukenut ihan hirveitä tappo-, tappelu- ja kolarointijuttuja, että en kohta uskalla elää enää missään. Ehkä tällaisessa tilanteessa on ihan tervejärkistä pitää jonkinlainen naiivi tiedostamattomuus.
Tarvitseeko tästä sanoa vielä muutakin..?
Ellen Page on aivan upea, en malta odottaa että mulla on aikaa katsoa myös leffa Tracey, missä hän on myös pääosassa. Lainasin sen pari viikkoa sitten kirjastosta.
Takaisin Whip it:iin. Se on Drew Barrymoren ohjaama, joten leffa kiinnosti myös sen takia. Tottakai Drew'lla on myös sekopäinen rooli, jonka hän toteutti oikein mukavasti. :D Ellen on silti suosikkini. Pakko katsoa vielä uudestaan!
--
Olen nyt näköjään tänään keräillyt kaikenlaisia klassikoita, jotka haluaisin lukea. Listalle päätyivät Kotiopettajattaren romaani ja Sofian maailma. Taisin vahingossa myös varata pari kirjaa, ja antaa eräälle mangasarjalle mahdollisuuden... Kotona kuitenkin odottaa myös lukupiirin kirja Hämärän vartija [luettava ensi viikon perjantaiksi] sekä toissapäivänä lainaamani Rosa Meriläisen feminismikirja, joka osui silmääni ollessani lajittelijassa.
Kirjastossa työskentely on vaarallista. Vielä kun täältä saisi lainattua lastenvahdin, että olisi joskus aikaa myös lukea kaikki nämä kirjat.
--
Jännittäviä uutisia. John Travolta, 56, ja vaimonsa, 47, odottavat lasta.
Travolta on siis 70, kun lapsi on saavuttamaisillaan pahimman murrosikänsä. Nice. Pystyyköhän pappa pysymään perässä kävelykeppinsä kanssa..?
En oikeasti tahdo arvostella. Ainakaan hirveästi. Mutta juuri vähän aikaa sitten juttelin jonkun kanssa [kenen..? Saa ilmoittautua, mua ärsyttää kun en muista!], että hänen jollain tutullaan oli oikeasti vaikeuksia 6-kymppisenä jaksaa teini-ikäisensä oikutteluja. Ja ymmärrän sen hyvin.
Päivä päivältä olen onnellisempi siitä, että olen tehnyt tenavani 20-vuotiaana. Vielä jaksaa kontata pöydän alle lukemaan yhdessä kirjaa, eikä ole vaikeuksia juosta hypermarketissa karkaavan kakaran perään. Lisäksi sitten kun V on jo iso mies ja muuttaa kotoa, me olemme vasta noin 40, vielä koko vilkas elämä edessä, matkustelua, kylpylöitä, puutarhanhoitoa... Ah, miten mahtavaa! Ja toivottavasti lapsenlapsia kun olemme viitisenkymmentä, mehän olemme silloin vielä vaikka kuinka nuoria ja jaksamme ottaa ne hoitoon [mutta vain silloin tällöin] ja käydä puistossa jäätelöllä ja...
Miten mahtava tulevaisuus meillä onkaan edessä!
Upeaa. Mahtavaa.
Jes. :)
Että pitkää nenää vain niille jotka valittavat "teiniäideistä" ja "mahdollisuuksien pilaamisesta".
--
Turun keskustasta jostain asunnosta löydettiin pari päivää sitten iso dynamiittilasti. Ihan kiva. Onneksi löydettiin ennen kuin räjähtivät...
Olen ehtinyt lukea ehkä vähän liikaakin uutisia tässä kirjaston tiskissä ollessani. On niin lämmintä, ettei kukaan vaivaudu tulemaan kirjastoon. Olen lukenut ihan hirveitä tappo-, tappelu- ja kolarointijuttuja, että en kohta uskalla elää enää missään. Ehkä tällaisessa tilanteessa on ihan tervejärkistä pitää jonkinlainen naiivi tiedostamattomuus.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Kevät.
Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani. Pari päivää sitten havahduin siihen, kuinka vihreää kaikkialla jo onkaan. Tänäänkin ihan säikähdin, että multa on mennyt koivujen hiirenkorvavaihe ihan ohi... Oli nimittäin jo lähes kokonaiset lehden siinä puussa. Onneksi muissa puissa lehdet olivat enemmän alullaan.
Rakastan kevättä, koska kaikki on vielä niin raikkaan ja vaalean vihreää. Kesän kuumuus ei ole vielä päässyt runtelemaan ja kuivaamaan kauniita värejä. Niin luonnon kuin ihmistenkin.
---
Sain tänään postissa kolme korttia! Kaksi niistä olivat postcrossingista. Toisessa oli ihania, pirteän värisiä kukkia 21-vuotiaalta saksalaiselta englannin ja matematiikan opiskelijalta. Toisessa oli pilvenpiirtäjän rakennusmiehiä lounaalla yläilmoissa tarjoilijat seuranaan. Sen lähettäjä työskentelee elokuvien äänimiehenä New Yorkissa, kuinka jännittävää!
Kolmas kortti oli rakkaalta ystävältäni, joka asuu kesän ajan Englannissa lapsia kaitsemassa. Olipa mukava yllätys saada häneltä kortti jo nyt! Täytyykin lähettää hänelle jotain myös takaisin. Kortti oli muutenkin oikein ihana, kuvasti juuri sitä näkymää mitä minä Englannista kaipaan.
---
Voisin vielä palata 365-kirjaan. Kyllä, jaksoin raahata sen kotiin. Ajattelin käydä sitä läpi ja miettiä, mitkä kaikki kohdat olisivat toteutettavissa myös minun elämässäni. Ja toisaalta miettiä myös, miksi jokin kohta tuntuu vaikealta toteuttaa.
En nyt jaksa alkaa käymään niitä kaikkia läpi täällä. Mutta varmasti annan kuulua operaatiosta lisää, mikäli vastaan kävelee jotain uutta tai helposti toteutettavaa. Toivottavasti kirja on hyvä!
Rakastan kevättä, koska kaikki on vielä niin raikkaan ja vaalean vihreää. Kesän kuumuus ei ole vielä päässyt runtelemaan ja kuivaamaan kauniita värejä. Niin luonnon kuin ihmistenkin.
---
Sain tänään postissa kolme korttia! Kaksi niistä olivat postcrossingista. Toisessa oli ihania, pirteän värisiä kukkia 21-vuotiaalta saksalaiselta englannin ja matematiikan opiskelijalta. Toisessa oli pilvenpiirtäjän rakennusmiehiä lounaalla yläilmoissa tarjoilijat seuranaan. Sen lähettäjä työskentelee elokuvien äänimiehenä New Yorkissa, kuinka jännittävää!
Kolmas kortti oli rakkaalta ystävältäni, joka asuu kesän ajan Englannissa lapsia kaitsemassa. Olipa mukava yllätys saada häneltä kortti jo nyt! Täytyykin lähettää hänelle jotain myös takaisin. Kortti oli muutenkin oikein ihana, kuvasti juuri sitä näkymää mitä minä Englannista kaipaan.
---
Voisin vielä palata 365-kirjaan. Kyllä, jaksoin raahata sen kotiin. Ajattelin käydä sitä läpi ja miettiä, mitkä kaikki kohdat olisivat toteutettavissa myös minun elämässäni. Ja toisaalta miettiä myös, miksi jokin kohta tuntuu vaikealta toteuttaa.
En nyt jaksa alkaa käymään niitä kaikkia läpi täällä. Mutta varmasti annan kuulua operaatiosta lisää, mikäli vastaan kävelee jotain uutta tai helposti toteutettavaa. Toivottavasti kirja on hyvä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)