Tänään tuntuu ihan hyvältä.
Heräsin aamulla aika aikaisin, sain käydä rauhassa suihkussa, syödä aamupalan ylhäisessä yksinäisyydessäni, meikata ilman että joku sörkkii poskipunaa pitkin vessanpöntön kantta. Mahtavaa.
Sitten lapsi hoitoon ja äkkiä kaupungille asioille ennen koulun alkamista. Kävin ostamassa joulumerkkejä ja laitoin kortit postiin. Samaten kävin vihdoin Timanttisilla.
Olin ostanut siskolleni synttärilahjaksi hopeisen rannekorun, mikä menikin rikki viikon käytön jälkeen. Hän otti takin päältään ja pam - koru olikin lattialla.
Kävin tänään siis Timanttisilla kysymässä asiasta. Aluksi myyjä meinasi ottaa korun korjaukseen, mutta sitten päätyikin vain antamaan uuden tilalle. Eikä minulla ollut edes kuittia tallella! Tätä sanoisin hyväksi palveluksi. Sisko sai korunsa takaisin, ja oli tyytyväinen.
Päätin kävellä kauppatorilta koululle. Päästyäni nälkäisenä perille, huomasin että koulumme ruokala tarjosi ainoastaan jouluaterian tänään, hinta 4,85 e. Eihän minulla ole varaa sellaiseen! Ihan kiva, että he halusivat tarjota jouluaterian, mutta ei sitten käynyt mielessä tarjota myös jotain toista vaihtoehtoa?
Meninpä sitten laittamaan takin päälle ja lähdin viereiseen opiskelijaravintolaan. Siellä oli onneksi ihan normaali menu, tosin jouduin odottamaan vartin verran ystävääni. Toinen ystäväni tuli reilusti myöhässä, ja oli vasta aloittanut syömisen kun K tuli paikalle. Hänellä on tapana vain ottaa ruoka mukaan ja syödä tunnilla, mutta nyt hänkin jäi syömään kanssamme. Menimme puoli tuntia myöhässä tunnille, mutta emme missanneet mitään; tämä selittänee tarpeeksi...
Ranskan tentti. Voi veljet, että mä jännitin sitä! Mutta ei se onneksi ollutkaan ollenkaan niin paha. Ihan siedettävä verrattuna siihen, kuinka huonosti nämä asiat osaan.
Säälitti vain vieressäni istunut poika. Siinä vaiheessa kun minä olin kirjoittanut sivullisen tavaraa, hän vasta pyöritteli papereitaan. Oivoi!
Olen kyllä niin huojentunut, että yksi tentti on nyt takana. Vielä kun tekisi jäljellä olevat tehtävät ja selviäisi toisesta, asiakaslähtöisen tietopalvelun tentistä, voisi rentoutua ja alkaa odotella joulua.
Mistä tulikin mieleeni; viikonloppuna vihdoin ostamaan joululahjoja. Mahtavaa!
--
Lapseni on oppinut päiväkodissa lauluja. Hän näprää sormiaan ja laulaa "hämähäkki, hämähäkki!" Hän osaa myös muurahaiskohdan, ja viulua soittavan heinäsirkan. :) Suloisuus! <3
torstai 9. joulukuuta 2010
lauantai 4. joulukuuta 2010
Taivaalliset olennot.
Taivaalliset olennot tuli juuri telkkarista.
Leffa on tehty jo vuonna 1994, mutta en silti ole nähnyt sitä aiemmin. Ah, Kate Winslet punattuine huulineen... Mieletöntä lauantaiherkkua.
Ja se leffa.
Jossain arvostelussa sanottiinkin, että menee pari viikkoa ennen kuin tajuaa tykänneensä kyseisestä leffasta. Luulen, että mulle käy samoin, mieleni on vielä hieman järkkynyt.
Siinä oli paljon hyvää. Paljon. Ja aina se on plussaa, kun jäätävä leffa perustuu tositapahtumiin. Oikeisiin päiväkirjoihin. Lainaukset oli otettu suoraan Paulinen päiväkirjasta. Siitä oikeasta, siitä mihin hän on itse käsin kirjoittanut 50-luvulla.
Vaikka loppuratkaisun tiesi etukäteen, se oli silti jotenkin niin... Kädet menivät vaistomaisesti suun eteen.
Suosittelen, vaikka hieman ahdistaakin.
En ole aikoihin jaksanut katsoa leffoja kokonaan, mutta tämä naulitsi minut television ääreen. Se siis kertoo aika paljon. [vaikka nauliutumista auttoi myös se, että lakkasin kynnet samalla. Atomic orange, pure love. <3 Mutta silti.]
Leffa on tehty jo vuonna 1994, mutta en silti ole nähnyt sitä aiemmin. Ah, Kate Winslet punattuine huulineen... Mieletöntä lauantaiherkkua.
Ja se leffa.
Jossain arvostelussa sanottiinkin, että menee pari viikkoa ennen kuin tajuaa tykänneensä kyseisestä leffasta. Luulen, että mulle käy samoin, mieleni on vielä hieman järkkynyt.
Siinä oli paljon hyvää. Paljon. Ja aina se on plussaa, kun jäätävä leffa perustuu tositapahtumiin. Oikeisiin päiväkirjoihin. Lainaukset oli otettu suoraan Paulinen päiväkirjasta. Siitä oikeasta, siitä mihin hän on itse käsin kirjoittanut 50-luvulla.
Vaikka loppuratkaisun tiesi etukäteen, se oli silti jotenkin niin... Kädet menivät vaistomaisesti suun eteen.
Suosittelen, vaikka hieman ahdistaakin.
En ole aikoihin jaksanut katsoa leffoja kokonaan, mutta tämä naulitsi minut television ääreen. Se siis kertoo aika paljon. [vaikka nauliutumista auttoi myös se, että lakkasin kynnet samalla. Atomic orange, pure love. <3 Mutta silti.]
Mahtava fiilis.
Ulkona on tullut tänään ihan mielettömästi lunta. Aamulla satoi niin paljon, että ilma oli ihan valkoinen. Ihanaa, ihanaa!
Nyt lumisade on tauonnut, mutta maisema on silti edelleen niin kaunis. Ihana talvi!
Toinen ihan mieletön asia. Pelkäsin tänä aamuna mennä vaa'alle ihan hirveästi. Oon hieman lipsunut tästä jumppailusta eikä syömisenkään vahtaaminen ole sujunut ihan odotusten mukaan. Mutta eipä se lukema siitä mihinkään muutu, vaikka jättäisikin astumatta vaa'alle, joten päätin ottaa riskin.
Ja mikä ihana uutinen mua odottikaan. Jonnekin oon lipsumisestani huolimatta onnistunut hukkaamaan 700 g! Ihan mieletöntä! Jäljellä siis enää 4,8 kg tavoitepainoon, eli maaginen viiden kilon rajakin alitettiin vihdoin! Ihan mahtava fiilis, piti oikein kiljua ääneen!
Oon niin ylpee. Vaikka en kyllä oo ylpee eilisestä herkkuihin sortumisestani [patonkia ruohosipulilevitteellä, ruissipsejä ja dippiä, suklaapatukka :F], mut oon antanut itelleni luvan, et kyl kerran viikossa saa vähä. Varsinkin kun eilinen oli kuitenkin eilinen, eka ilta yksin ja kaikkee [selvisin btw hengissä, kuten huomaatte].
Ja sitä paitsi siivoilin eilen sen verran ahkeraan, et kyl se korvaa ihan hyvin.
700 g! Ihan mahtavaa!
Tänään oon jo siivonnut kylpyhuoneen, seuraavaksi olisi kai edessä astianpesukoneen tyhjäys ja täyttö, lelujen raivaaminen [niitä ei onneks oo paljon] ja imuroiminen. Tosin nyt kyllä tarkistan, onko kenkäkaupat vielä auki; tahdon ne talvikengät mahdollisimman pian. Tarkeneminen tekee jo sen verran tiukkaa, etenkin jos tarpoo tuolla lumikinoksissa!
Ihanaa lauantaita kaikille. Mä oon onnellinen, oo säkin.
Nyt lumisade on tauonnut, mutta maisema on silti edelleen niin kaunis. Ihana talvi!
Toinen ihan mieletön asia. Pelkäsin tänä aamuna mennä vaa'alle ihan hirveästi. Oon hieman lipsunut tästä jumppailusta eikä syömisenkään vahtaaminen ole sujunut ihan odotusten mukaan. Mutta eipä se lukema siitä mihinkään muutu, vaikka jättäisikin astumatta vaa'alle, joten päätin ottaa riskin.
Ja mikä ihana uutinen mua odottikaan. Jonnekin oon lipsumisestani huolimatta onnistunut hukkaamaan 700 g! Ihan mieletöntä! Jäljellä siis enää 4,8 kg tavoitepainoon, eli maaginen viiden kilon rajakin alitettiin vihdoin! Ihan mahtava fiilis, piti oikein kiljua ääneen!
Oon niin ylpee. Vaikka en kyllä oo ylpee eilisestä herkkuihin sortumisestani [patonkia ruohosipulilevitteellä, ruissipsejä ja dippiä, suklaapatukka :F], mut oon antanut itelleni luvan, et kyl kerran viikossa saa vähä. Varsinkin kun eilinen oli kuitenkin eilinen, eka ilta yksin ja kaikkee [selvisin btw hengissä, kuten huomaatte].
Ja sitä paitsi siivoilin eilen sen verran ahkeraan, et kyl se korvaa ihan hyvin.
700 g! Ihan mahtavaa!
Tänään oon jo siivonnut kylpyhuoneen, seuraavaksi olisi kai edessä astianpesukoneen tyhjäys ja täyttö, lelujen raivaaminen [niitä ei onneks oo paljon] ja imuroiminen. Tosin nyt kyllä tarkistan, onko kenkäkaupat vielä auki; tahdon ne talvikengät mahdollisimman pian. Tarkeneminen tekee jo sen verran tiukkaa, etenkin jos tarpoo tuolla lumikinoksissa!
Ihanaa lauantaita kaikille. Mä oon onnellinen, oo säkin.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Yksin kotona.
En ole yli kahteen vuoteen viettänyt yhtäkään yötä yksin kotona. Aina paikalla on ollut itseni lisäksi joko lapsi tai mies. Yleensä molemmat.
Mutta nyt. Vihdoin. Anoppi haki juuri lapsen luokseen, palauttaa sen huomisiltana tai sunnuntaiaamuna.
Olen hehkuttanut tätä kavereille pari päivää. Mikä mahtava vapauden tunne, kokonainen ilta ihan ihkaomaa aikaa!
Mutta nyt sitten kun se aika vihdoin pläjähti naamalle, en oikein tiedä, miten päin olisin. Samat tehtävät ne odottaa, oli vapaapäivä tai ei; siivousta ja tenttiin lukemista, as always.
Ääh.
Kaveriakin olen yrittänyt saada kiinni, hän kun on ilmeisesti Turussa viikonlopun. Mutta ei, äijä ei vastaa, ei sitten millään silloin kun sitä eniten tarvitsisi.
Taitaa tulla yksinäinen ilta.
--
Ei vitsit. Nyt kyllä asenteenmuutosta kehiin. Yksin, vihdoin! Tästä täytyy ottaa kaikki irti!
...ei kai ikäväni kuulla liikaa läpi?
Mutta nyt. Vihdoin. Anoppi haki juuri lapsen luokseen, palauttaa sen huomisiltana tai sunnuntaiaamuna.
Olen hehkuttanut tätä kavereille pari päivää. Mikä mahtava vapauden tunne, kokonainen ilta ihan ihkaomaa aikaa!
Mutta nyt sitten kun se aika vihdoin pläjähti naamalle, en oikein tiedä, miten päin olisin. Samat tehtävät ne odottaa, oli vapaapäivä tai ei; siivousta ja tenttiin lukemista, as always.
Ääh.
Kaveriakin olen yrittänyt saada kiinni, hän kun on ilmeisesti Turussa viikonlopun. Mutta ei, äijä ei vastaa, ei sitten millään silloin kun sitä eniten tarvitsisi.
Taitaa tulla yksinäinen ilta.
--
Ei vitsit. Nyt kyllä asenteenmuutosta kehiin. Yksin, vihdoin! Tästä täytyy ottaa kaikki irti!
...ei kai ikäväni kuulla liikaa läpi?
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Kiitos Itella.
Muutama päivä sitten valittelin, kuinka maksikirjettäni ei oltu yritettykään toimittaa minulle perille asti, vaan samantien annettiin ilmoitus siitä, että kirjeen voi hakea lähimmästä postista.
Kiukutti. Laitoin kiukkuista, mutta asiallisen siistiä [lue: ei kirosanoja] palautetta, mikä välitettiin edelleen kyseiseen postin pisteeseen. Tänään sain sieltä vastauksen.
Palautteeni innoittamana he olivat keskustelleet maksikirjeiden toimituskäytännöistä aamupalaverissaan, ja päätyneet siihen lopputulokseen, että minua oli palveltu väärin. Toisin sanoen veikkaisin, että palautteellani paljastin jonkun laiskurin... Joka tapauksessa hyvityksenä tästä saan postimerkkejä. Miten mukavaa, koska en ole laiskuuksissani [ja rahapulassani] saanut aikaiseksi käydä ostamassa, ja nyt ne tuodaan ilmaiseksi kotiovelle saakka!
Ainakin toivoisin, että tällä kertaa ne tulisivat kotiovelle.
Suosittelen siis edelleen lämpimästi, että mikäli kohtaat jonkun ongelman, sanot siitä. Tämänkin ansiosta postcrossing-harrastukseni saattaa nousta uuteen suosioon. Vaikka otinkin kaikki vanhat kortit jo pois seinältä, kun niitä ei tullut lisää pitkiin aikoihin...
Nyt minua hieman harmittaa, etten ole aiemmin antanut postille palautetta heidän tekemistään virheistä [esimerkiksi hyväksymiskirjeeni nykyiseen kouluuni tuli vanhempieni osoitteeseen, vaikka olin muuttanut osoitteeni melkein kahta kuukautta aiemmin]. Olisin voinut silloinkin saada postimerkkejä.
--
Tänään oli kauhean mukava talvipäivä. Ei enää lainkaan niin kylmä, kuin viime aikoina on ollut. Sisällä oli jopa kuuma.
Ihanaa, tällaisesta talvesta minäkin pidän: lunta, muttei niin kovat pakkaset ettei saa henkeä. Mahtavaa!
--
Vietän ensi viikonlopun yksin kotona. Oon niin fiiliksissä siitä; en ole tätä ennen ollut kotona yksin kuin muutamia tunteja kerrallaan, ihan maksimissaan ehkä kuusi. Miten mahtava tunne! Ja mitä aionkaan tehdä? Huudattaa musiikkia, juoda rommia ja imuroida pitkikset jalassa hiukset epämääräisellä sykeröllä! Ihan parasta!
Terveisiä äitien maailmasta.
Kiukutti. Laitoin kiukkuista, mutta asiallisen siistiä [lue: ei kirosanoja] palautetta, mikä välitettiin edelleen kyseiseen postin pisteeseen. Tänään sain sieltä vastauksen.
Palautteeni innoittamana he olivat keskustelleet maksikirjeiden toimituskäytännöistä aamupalaverissaan, ja päätyneet siihen lopputulokseen, että minua oli palveltu väärin. Toisin sanoen veikkaisin, että palautteellani paljastin jonkun laiskurin... Joka tapauksessa hyvityksenä tästä saan postimerkkejä. Miten mukavaa, koska en ole laiskuuksissani [ja rahapulassani] saanut aikaiseksi käydä ostamassa, ja nyt ne tuodaan ilmaiseksi kotiovelle saakka!
Ainakin toivoisin, että tällä kertaa ne tulisivat kotiovelle.
Suosittelen siis edelleen lämpimästi, että mikäli kohtaat jonkun ongelman, sanot siitä. Tämänkin ansiosta postcrossing-harrastukseni saattaa nousta uuteen suosioon. Vaikka otinkin kaikki vanhat kortit jo pois seinältä, kun niitä ei tullut lisää pitkiin aikoihin...
Nyt minua hieman harmittaa, etten ole aiemmin antanut postille palautetta heidän tekemistään virheistä [esimerkiksi hyväksymiskirjeeni nykyiseen kouluuni tuli vanhempieni osoitteeseen, vaikka olin muuttanut osoitteeni melkein kahta kuukautta aiemmin]. Olisin voinut silloinkin saada postimerkkejä.
--
Tänään oli kauhean mukava talvipäivä. Ei enää lainkaan niin kylmä, kuin viime aikoina on ollut. Sisällä oli jopa kuuma.
Ihanaa, tällaisesta talvesta minäkin pidän: lunta, muttei niin kovat pakkaset ettei saa henkeä. Mahtavaa!
--
Vietän ensi viikonlopun yksin kotona. Oon niin fiiliksissä siitä; en ole tätä ennen ollut kotona yksin kuin muutamia tunteja kerrallaan, ihan maksimissaan ehkä kuusi. Miten mahtava tunne! Ja mitä aionkaan tehdä? Huudattaa musiikkia, juoda rommia ja imuroida pitkikset jalassa hiukset epämääräisellä sykeröllä! Ihan parasta!
Terveisiä äitien maailmasta.
tiistai 30. marraskuuta 2010
Get clean.
Minulla on tapana aina kääntää lehdistä niiden sivujen ylänurkka, missä on jotain ehdottoman kiinnostavaa. Oli se sitten kaunis paita, hyvä ruokaohje, kivat jumppaohjeet, upea kuva, mielenkiintoisen levyn arvostelu. Kun sitten selailen lehteä myöhemmin uudelleen, löydän itseäni kiinnostavat asiat nopeasti.
Koska lehdet aina kerääntyvät minun nurkkiini, käyn niitä aika ajoin läpi heittääkseni pois. Silloin käyn läpi juuri nämä korvamerkityt sivut: kirjoitan ylös muistivihkooni kaikki levyt, leffat ja kirjat, jotka on pakko kuulla, nähdä ja lukea. Revin irti sivut, joista en malta luopua ja loput lehdistä laitan eteenpäin.
Nyt käyn läpi alkuvuoden Evitaa. Vastaan tuli puolen sivun juttu Clean-kuurista, jolla puhdistetaan keho kolmessa viikossa. Alejandro [en varmaan ole ainoa, jolla alkoi samantien soida Lady Gagaa päässä] Jungerin laatiman kuurin ideana on, että aamupala ja päivällinen ovat nestemäisiä, kun taas lounaalla saa syödä mitä vain sallittujen ruokien listalta. Kuurilla ei siis tarvitse kaloreita miettiä. Puhdistautumisen idea on poistaa ruokavaliosta kaikki teollisesti valmistetut tuotteet, sekä ruoka-aineet jotka aiheuttavat yliherkkyyksiä, insuliinitasapainon heittelemistä tai ovat elimistölle vaikeita sulattaa.
Mitkä sitten ovat sallittuja ruokia? En tosiaankaan tiedä, koska kiellettyjen ruokien lista on aikamoinen: Ei punaista lihaa, makkaraa, raakaa kalaa tai kananmunia. Ei appelsiineja, banaaneja, greippejä, mansikoita tai viinirypäleitä. Ei tavallisia viljoja, maito- tai soijatuotteita, tomaatteja, perunoita tai munakoisoja. Ei alkoholia, kahvia tai limsaa. Ei sokeria tai hunajaa, eikä suklaata tai ketsuppia. Ei maa-, pistaasi- tai makadamiapähkinöitä. Ei voita, margariinia, majoneesia tai salaatinkastikkeita.
Kysyn vaan, mitä ruokaa sitten voi syödä. Ilmankos tälläkin kuurilla ollut Gwyneth Paltrow on niin laiha.
Onneksi itse en jaksa pahemmin kuureista välittää. Tai kalorienlaskennasta. Vaikka joku sanoisikin, että ilmankos oletkin noin lihava. Who cares.
Olen aina ollut järkyttynyt myös siitä, että esimerkiksi painonvartijoiden listauksessa banaanin syömisestä saa pisteitä. Minusta se on vaan väärin! Hedelmä kuin hedelmä, minusta on hyvä jos syöt sen.
Olen taas hukannut 300g, ja olen itsestäni ylpeä. Alamäki jatkuu, siis se hyvä alamäki.
--
Iltapalaksi kamomillateetä hunajalla. Nomnom. <3 Uusi rakkaus on syntynyt.
Koska lehdet aina kerääntyvät minun nurkkiini, käyn niitä aika ajoin läpi heittääkseni pois. Silloin käyn läpi juuri nämä korvamerkityt sivut: kirjoitan ylös muistivihkooni kaikki levyt, leffat ja kirjat, jotka on pakko kuulla, nähdä ja lukea. Revin irti sivut, joista en malta luopua ja loput lehdistä laitan eteenpäin.
Nyt käyn läpi alkuvuoden Evitaa. Vastaan tuli puolen sivun juttu Clean-kuurista, jolla puhdistetaan keho kolmessa viikossa. Alejandro [en varmaan ole ainoa, jolla alkoi samantien soida Lady Gagaa päässä] Jungerin laatiman kuurin ideana on, että aamupala ja päivällinen ovat nestemäisiä, kun taas lounaalla saa syödä mitä vain sallittujen ruokien listalta. Kuurilla ei siis tarvitse kaloreita miettiä. Puhdistautumisen idea on poistaa ruokavaliosta kaikki teollisesti valmistetut tuotteet, sekä ruoka-aineet jotka aiheuttavat yliherkkyyksiä, insuliinitasapainon heittelemistä tai ovat elimistölle vaikeita sulattaa.
Mitkä sitten ovat sallittuja ruokia? En tosiaankaan tiedä, koska kiellettyjen ruokien lista on aikamoinen: Ei punaista lihaa, makkaraa, raakaa kalaa tai kananmunia. Ei appelsiineja, banaaneja, greippejä, mansikoita tai viinirypäleitä. Ei tavallisia viljoja, maito- tai soijatuotteita, tomaatteja, perunoita tai munakoisoja. Ei alkoholia, kahvia tai limsaa. Ei sokeria tai hunajaa, eikä suklaata tai ketsuppia. Ei maa-, pistaasi- tai makadamiapähkinöitä. Ei voita, margariinia, majoneesia tai salaatinkastikkeita.
Kysyn vaan, mitä ruokaa sitten voi syödä. Ilmankos tälläkin kuurilla ollut Gwyneth Paltrow on niin laiha.
Onneksi itse en jaksa pahemmin kuureista välittää. Tai kalorienlaskennasta. Vaikka joku sanoisikin, että ilmankos oletkin noin lihava. Who cares.
Olen aina ollut järkyttynyt myös siitä, että esimerkiksi painonvartijoiden listauksessa banaanin syömisestä saa pisteitä. Minusta se on vaan väärin! Hedelmä kuin hedelmä, minusta on hyvä jos syöt sen.
Olen taas hukannut 300g, ja olen itsestäni ylpeä. Alamäki jatkuu, siis se hyvä alamäki.
--
Iltapalaksi kamomillateetä hunajalla. Nomnom. <3 Uusi rakkaus on syntynyt.
Millä karkailevat ajatukset saa pysymään kasassa?
Olen tehnyt ranskan läksyjä.
Olen tiskannut.
Olen antanut aivoille luvan mennä vapaalle ja pelannut aivottomia pelejä.
Olen kuunnellut musiikkia.
Mikään ei auta.
Seuraavaksi ei kai auta muu kuin mennä kaivamaan joulukoristeita viimeisen huoneen uumenista. Muutenkin se huone kaipaa hieman siistintää... Ehkä siellä pääsen vihdoin näistä epämääräisistä ajatuksista eroon.
Tahdon leipoa. Oikeasti se olisi ehkä se kaikkein paras keino. Mutta kuka söisi mun leipomukseni? Ne on ihan hyviä, kukaan mun lähipiirissäni ei vaan yleisesti pidä leivonnaisista, ja mua ärsyttää!
Olen tehnyt ranskan läksyjä.
Olen tiskannut.
Olen antanut aivoille luvan mennä vapaalle ja pelannut aivottomia pelejä.
Olen kuunnellut musiikkia.
Mikään ei auta.
Seuraavaksi ei kai auta muu kuin mennä kaivamaan joulukoristeita viimeisen huoneen uumenista. Muutenkin se huone kaipaa hieman siistintää... Ehkä siellä pääsen vihdoin näistä epämääräisistä ajatuksista eroon.
Tahdon leipoa. Oikeasti se olisi ehkä se kaikkein paras keino. Mutta kuka söisi mun leipomukseni? Ne on ihan hyviä, kukaan mun lähipiirissäni ei vaan yleisesti pidä leivonnaisista, ja mua ärsyttää!
maanantai 29. marraskuuta 2010
Kiukutti - mutta ei enää.
Eilinen oli kamala päivä. Mikään ei inspannut ja ärsytti vaan.
Keksin syyn. Oon luistanut mun jokailtaisesta tiskaamishetkestäni ja aivot käyvät sen takia ylikierroksella. Toinen syy on se, että sekä hunaja että lempiteeni loppui, ja olen luistanut myös teenjuonnista. Virhe, paha virhe.
Eilen korjasin tiskaamistilanteen. Tänään korjasin teetilanteen; ostin uuden luomuhunajapurnukan sekä kahta uutta teetä: Clipperin wild berries ja kamomilla. Ainakin ensimmäinen on herkkua, namnam! Kamomillan testaan sitten illemmalla. [ainut miinus on, etten löydä lempiteetäni mistään! En ymmärrä, mistä mieheni sen joskus bongasi, täytyy kysyä häneltä. Todennäköisesti hän ei muista.]
Heti olo on tasapainoisempi. Ei tule syötyäkään niin paljon, kun juo teetä kaiket päivät. Ahdistaa vähemmän.
Ostin myös tsempparilegginsit mun tsempparimekkoa varten. Pari viikkoa sitten löysin kivan perusmekon, mikä nyt odottaa kaapissa mun pömppiksen katoamista ja viihteelle pääsemistä. Nyt mustan mekon piristykseksi kaupasta tarttuivat mukaan sähäkän siniset legginsit, joita on ehdottomasti päästävä tuulettamaan vielä ennen kevättä.
Ihan mieletön tsemppi päällä nyt.
Mmm, ostin myös joulukortteja lisää. Aloin sitten kuitenkin kirjoittaa kortteja jo eilen, ihan hirveässä epäjärjestyksessä; tuloksena todennäköisesti lähetän joillekin kaksi korttia ja joillekin en yhtään. Älkää siis ihmetelkö.
Harmittaa vaan, kun vakkarijoulukorttienostopaikassani valikoimat olivat jäätävän kehnot. Tarttui sieltä nyt kuitenkin jotain mukaan, mutta ei ollenkaan samaa tasoa kuin viime vuonna. Harmittaa.
Nyt ranskan läksyjen kimppuun.
Keksin syyn. Oon luistanut mun jokailtaisesta tiskaamishetkestäni ja aivot käyvät sen takia ylikierroksella. Toinen syy on se, että sekä hunaja että lempiteeni loppui, ja olen luistanut myös teenjuonnista. Virhe, paha virhe.
Eilen korjasin tiskaamistilanteen. Tänään korjasin teetilanteen; ostin uuden luomuhunajapurnukan sekä kahta uutta teetä: Clipperin wild berries ja kamomilla. Ainakin ensimmäinen on herkkua, namnam! Kamomillan testaan sitten illemmalla. [ainut miinus on, etten löydä lempiteetäni mistään! En ymmärrä, mistä mieheni sen joskus bongasi, täytyy kysyä häneltä. Todennäköisesti hän ei muista.]
Heti olo on tasapainoisempi. Ei tule syötyäkään niin paljon, kun juo teetä kaiket päivät. Ahdistaa vähemmän.
Ostin myös tsempparilegginsit mun tsempparimekkoa varten. Pari viikkoa sitten löysin kivan perusmekon, mikä nyt odottaa kaapissa mun pömppiksen katoamista ja viihteelle pääsemistä. Nyt mustan mekon piristykseksi kaupasta tarttuivat mukaan sähäkän siniset legginsit, joita on ehdottomasti päästävä tuulettamaan vielä ennen kevättä.
Ihan mieletön tsemppi päällä nyt.
Mmm, ostin myös joulukortteja lisää. Aloin sitten kuitenkin kirjoittaa kortteja jo eilen, ihan hirveässä epäjärjestyksessä; tuloksena todennäköisesti lähetän joillekin kaksi korttia ja joillekin en yhtään. Älkää siis ihmetelkö.
Harmittaa vaan, kun vakkarijoulukorttienostopaikassani valikoimat olivat jäätävän kehnot. Tarttui sieltä nyt kuitenkin jotain mukaan, mutta ei ollenkaan samaa tasoa kuin viime vuonna. Harmittaa.
Nyt ranskan läksyjen kimppuun.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Ensimmäinen adventti.
...eikä meillä ole vieläkään adventtikynttilöitä. Ei ollut viime vuonnakaan.
Onneksi normaaleja kynttilöitä riittää, sekä muita joulukoristeita. Ehkä tunnelman saa niilläkin luotua. Mutta ei ihan vielä, ehkä ensi adventiksi; en halua aloittaa hehkuttamista liian aikaisin.
Tänään suunnitelmissa käydä pikku-ukon kanssa keskustassa täydentämässä joulukorttivarastoja. Eilen aioin kirjoittaa kortteja valmiiksi, mutta heti ensimmäiselle nimelle osoitekirjassani ei löytynyt sopivannäköistä korttia. Niin en sitten kirjoittanut niitä vielä ollenkaan.
Onneksi normaaleja kynttilöitä riittää, sekä muita joulukoristeita. Ehkä tunnelman saa niilläkin luotua. Mutta ei ihan vielä, ehkä ensi adventiksi; en halua aloittaa hehkuttamista liian aikaisin.
Tänään suunnitelmissa käydä pikku-ukon kanssa keskustassa täydentämässä joulukorttivarastoja. Eilen aioin kirjoittaa kortteja valmiiksi, mutta heti ensimmäiselle nimelle osoitekirjassani ei löytynyt sopivannäköistä korttia. Niin en sitten kirjoittanut niitä vielä ollenkaan.
lauantai 27. marraskuuta 2010
Vimma.
Laihdutukseni on jäänyt taas aloilleen ja se risoo. Jälleen oli vain tullut 100g, eikä tippunut yhtään. Laihdutussaldoni kuluneelta kolmelta viikolta siis ainoastaan 2,2 kg. Kurjuuksien kurjuus.
Tästä pimahtaneena raivoimuroin, pesin yhden akvaarion, siivosin keittiön kaapit ja pelasin Wiillä raivotennistä puoli tuntia ennen kuin lopulta luovutin ja menin kolmelta aamusuihkuun.
Toivon, että tilanne pian korjaantuu ja suunta lähtee taas alaspäin, kuten on tarkoituskin. Tavoitteeseen matkaa 5,8 kg.
Vielä olisi monta juttua, jotka odottavat tekijäänsä. Muutama pussillinen roskia on taas vietävänä, pölytkin pitäisi pyyhkiä miljoonalta pinnalta. Tänään ei kuitenkaan taida enää jaksaa. Onneksi huomenna on vielä hyvin aikaa.
Taidan mennä kirjoittelemaan joulukortteja.
Tästä pimahtaneena raivoimuroin, pesin yhden akvaarion, siivosin keittiön kaapit ja pelasin Wiillä raivotennistä puoli tuntia ennen kuin lopulta luovutin ja menin kolmelta aamusuihkuun.
Toivon, että tilanne pian korjaantuu ja suunta lähtee taas alaspäin, kuten on tarkoituskin. Tavoitteeseen matkaa 5,8 kg.
Vielä olisi monta juttua, jotka odottavat tekijäänsä. Muutama pussillinen roskia on taas vietävänä, pölytkin pitäisi pyyhkiä miljoonalta pinnalta. Tänään ei kuitenkaan taida enää jaksaa. Onneksi huomenna on vielä hyvin aikaa.
Taidan mennä kirjoittelemaan joulukortteja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)