Piti tarkistaa yksi Turun osoite googlemapsista. Ajauduin sitten katselemaan satelliittikuvin omia kotiseutuja [isin punainen autokin näkyi kotipihassa], mummolan tuttuakin tutumpaa rantaa [vesi oli kartassa juuri sen väristä, millaisena sen muistan] ja mummilan tuntemattomammaksi jäänyttä seutua.
Iski kova koti-ikävä.
Vaikka Turkukin on kaunis, ei se silti voita kotia. Niitä paikkoja, joissa on viettänyt lapsuutensa. Jokin niissä vetää ikuisesti puoleensa, vaikkei se elämä varmasti sen kummempaa ole sielläkään.
Jokin minua vetää Karjalaankin, vaikka en edes siellä käydessäni ollut samoissa paikoissa, mistä sukuni on kotoisin.
Jokin siinä vain on.
Tämän päivän ajatuksissa siis koti, mieltä liikuttava musiikki sekä inspiroiva blogi, minkä löysin tänään. Kyllä, blogi käsittelee laihdutusta. Neiti järkyttyi omasta lihomisestaan, vaikka olikin edelleen normaalipainon rajoissa, ja otti tavoitteekseen mahtua valmistumismekkoonsa. Laihtui kymmenen kiloa noin puolessa vuodessa, mikä on tosiaankin etenkin normaalipainon sisällä aika hyvin.
Tästä tulee kyllä minunkin tavoitteeni. Tiedän juuri sopivan tavoitehameen. Sen hameen, mikä minulla oli päälläni, kun olin ensi kertaa vierailemassa nykyisen mieheni luona.
Sopivasti Spotify tarjoaa vähän piristävämpää musiikkia, biisin Dancing with myself. Nyt on aika lähteä liikkeelle ja nousta tästä aivottomasta suosta, mihin itseni taas linttasin.
maanantai 3. tammikuuta 2011
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
2010, vielä kerran.
Kartoitetaanpas sitä viime vuotta vielä oikein kunnolla.
Olen sellainen ihminen, joka unohtaa kaiken aina samantien, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ehkä viime vuoden muisteleminen oikein antaumuksella tekee minulle ihan hyvää.
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
-Kyllä, väittäisin niin.
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Olen. Jotain mitä en tahdo kertoa x3. Ja ottanut tatuoinnin. Kävin myös arvostetun kuoron koelauluissa. Katsoin ekaa kertaa 3D-leffan. Soitin didgeridoota [ja haluan oman!]. Opiskelin ranskaa. Olin ekaa kertaa ihan yksin koko viikonlopun.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- En.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
-Kesä. Riittääkö se? :D Olen lukenut mahtavia kirjoja, esimerkiksi Pursun. Sain ystävältä yllättäen postissa paketin. Vietettiin K:n kanssa prinsessapäivää hänen luonaan, kun Viktuuria ja Daaniel vihittiin. Ollaan tehty isän kanssa mahtavaa ruokaa.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En.
6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Ehkä hieman. Mutta en tietääkseni mitenkään merkittävästi.
7. Oletko lihonut?
- Olen, mutta onneksi myös laihtunut hieman.
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En.
9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En, enkä koskaan aiemminkaan.
10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- Kyllä, otin ekan tatuointini. :) Ja heti aloin suunnitella seuraavaa!
11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Ihan uusi uusi? Hmm... Varmaan noi yhden kurssin pojat.
12. Synnyttikö kukaan läheisesi?
-Serkku, lokakuussa.
13. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei kukaan kovin läheinen, mutta eräs, kyllä.
14. Missä maissa kävit?
- En missään. :(
15. Mitä haluaisit vuodelta 2011 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
- Tahdon taas Lontooseen, sekä Tallinnaan, missä en ole koskaan aiemmin käynyt. Laihdutusprojektikin voisi sujua paremmin. Tahdon myös veljentyttöni synttäreille kesällä.
16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta?
- En usko, että mikään erityinen.
17. Vuoden suurin saavutuksesi?
-Ne koelaulut. Se oli ihan mielettömän hermostuttavaa.
18. ...ja suurin epäonnistuminen?
- En usko epäonnistuneeni missään niin pahasti, että sitä tarvitsisi kutsua suurimmaksi mokaksi.
19. Kärsitkö vammoista?
- En.
20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
-Wild berry -tee!
21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
-Miehekkeen, ainakin aina välillä. Myös K, mikäli sen voi tähän kohtaan sanoa, koska sinusta on tullut paras ystäväni. <3
22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Miehekkeen ja lapsen ajoittain. :\
23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Elämiseen. Asuntoon ja ruokaan.
24. Mistä innostuit eniten?
-Ystävistä. Teestä. Vaatteista, asusteista ja kengistä. Musiikista; Hurts, The Ark [jälleen], Laura Närhi...
25. Vuoden 2010 ihmiset?
-K, mun miehet, mun perhe. M. S.
26. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
-Tasapainoisempi, eli luulisin olevani onnellisempi.
27. Lihavampi vai laihempi?
- Lihavampi, mutta vain hieman.
28. Rikkaampi vai köyhempi?
-Rikkaampi. Tätäkin vain hieman.
29. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Olisin voinut olla enemmän ystävien kanssa.
30. ...entä vähemmän?
- Koneella tulee istuttua ihan liikaa. Toisaalta tätä asiaa olen päässyt jo hieman parantamaan, kun poistin kaikki pelit facebookista.
31. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mitä se olisi?
- Olisin taistellut enemmän sen puolesta, että olisin päässyt sinne veljentytön synttäreille.
32. Rakastuitko vuonna 2010?
- Rakastuin.
33. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei yhtäkään.
34. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Täydelliset naiset, Huippumalli haussa, Mentalist, Puumanainen, Glee, Toisia naisia. Siinä ne kaikki mun seuraamat sarjat sitten olikin. :D
35. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
-En, en vihaa ketään.
36. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Olen tulevaksi kirjastonhoitajaksi yllättävän huono muistamaan lukemiani kirjoja. Mutta luin juuri joulun alla ihanan kirjan, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, se kuuluu ainakin parhaimmistoon tältä vuodelta. Samoin kuin Geishan muistelmat.
37. Mitä halusit ja sait?
- Uuden sormuksen. <3 Täydellisen hameen. Perhejoulun.
38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Perhejoulun, mikä olisi kestänyt hieman pidempään. Hurtsin levyn.
39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Tämä on vaikea, en ole mikään leffaihminen... Ainakin Pitkät kihlajaiset.
40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- En oikein mitään.
41. Ketä kaipasit?
- Perhettä, ystäviä.
42. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
-Minä itse. Pikkupoika.
43. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- Yhtä.
44. Oletko joutunut tappeluun?
- En.
45. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- Olen.
46. Oletko juonut "perseitä"?
- En.
47. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- En.
No, en minä mitenkään älyttömästi tästä kostunut. Nyt tekee hirveästi mieli mennä lukemaan päiväkirja läpi; ei tässä voinut olla kaikki!
Tähän väliin täytyy kyllä myös tunnustaa, että ihan itseäni suojellakseni valehtelin hieman yhdessä kohdassa. Mutta vain hieman. Sovitaan, että unohdin koko asian.
edit. Luin nyt sitten vuoden päiväkirjamerkinnät, ja lisäilin joihinkin kohtiin jotain pientä. Olin oikeassa, onneksi en muistanut kaikkea, vaan vuoden aikana ehti tapahtua paljon enemmän kuin tiesinkään..!
Kirjoitin itselleni listan 2010-merkkipaaluista ja teippasin sen päiväkirjaani vuodenvaihteen kohdalle. Kirjoitan tämän vuoden lopussa taas uuden listan. Kiva kun näkee yhdellä silmäyksellä kaikki tärkeimmät asiat; tietää ainakin eläneensä, vaikka aina ei siltä tunnukaan.
Ola.
Voi Ola Salo..! Siinä miehessä on jotain, mikä vetoaa minuun ihan mielettömästi. Eikä Areenasta löytyvä dokkari hänestä auta, ei sitten yhtään.
Upea mies. Nyt täytyy kyllä laittaa hieman The Arkia soimaan ja alkaa siivota. Tänään on hyvä päivä!
Upea mies. Nyt täytyy kyllä laittaa hieman The Arkia soimaan ja alkaa siivota. Tänään on hyvä päivä!
lauantai 1. tammikuuta 2011
1.1.11.
Vuodenvaihde = ei niin mainio kuin olisin toivonut.
Mutta sitten luin erään blogitekstin siitä, kuinka vuodenvaihteelle ei pitäisi asettaa niin kovia paineita. Ei pitäisi odottaa sen olevan niin massiivisen upea ilta ja yö, vaan antaa mennä omalla painollaan, ottaa rennosti vastaan se mitä tulee.
Loppujen lopuksi, tämän ajatuksen sisäistettyäni, viettäessämme loppuyötä miehekkeen kanssa kaksin, vuodenvaihde olikin ihan mukava. Oikeastaan ilta oli mukavampi kuin moni muu pitkään aikaan.
Näillä eväillä tulevasta vuodesta taitaakin tulla hitusen parempi. Mutta ei paineita, sen näkee sitten.
Mutta sitten luin erään blogitekstin siitä, kuinka vuodenvaihteelle ei pitäisi asettaa niin kovia paineita. Ei pitäisi odottaa sen olevan niin massiivisen upea ilta ja yö, vaan antaa mennä omalla painollaan, ottaa rennosti vastaan se mitä tulee.
Loppujen lopuksi, tämän ajatuksen sisäistettyäni, viettäessämme loppuyötä miehekkeen kanssa kaksin, vuodenvaihde olikin ihan mukava. Oikeastaan ilta oli mukavampi kuin moni muu pitkään aikaan.
Näillä eväillä tulevasta vuodesta taitaakin tulla hitusen parempi. Mutta ei paineita, sen näkee sitten.
torstai 30. joulukuuta 2010
Välipäivät.
Välipäivät ovat sujuneet onnellisen shoppauksen hurmoksessa.
Nojaa, ainakin olisivat voineet sujua... Kyllä minä vähän tuolla keskustassa ja Myllyssäkin pyörähdin, mutta vielä ei ole kotiin kasautunut mitään järkyttävää kasaa uutta nannaa.
Eilen aamulla käytiin pienen pojan kanssa keskustassa, lähinnä ostamassa minulle uuden kalenterin. Kyllä, ostin ensi vuodellekin Paulo Coelhon, koska tykkäsin siitä edellisestäkin niin kovasti. Olen ehkä tapojeni orja, mutta minun on vaikea muuttaa tuollaisia asioita elämässäni. Kun olen tuon kalenterin kerta hyväksi havainnut, ja vuoden aikana tottunut sen käyttöön ja ominaisuuksiin, miksi ihmeessä näkisin vaivaa ja opettelisin erilaisen kalenterin tavoille? En niin minkään takia.
Samalla siinä kirjakaupassa pyöriessäni vastaan tuli Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love. Kyllä, juuri se sama, mistä ilmestyi leffa hetki sitten, tähtenään Julia Roberts. Koska pokkarin hinta ei ollut mikään kovin paha, päätin ostaa kirjan. [minähän ostan aika harvoin kirjoja.] Nyt vaan harmittaa, etten voi samantien aloittaa sen lukemista, kun Anna Karenina on niin pahasti kesken!
Tänään kävimme nopsaa Myllyssä matkalla anoppilaan. Sieltä nappasin mukaani lehtikoteloita [Herra Hakkarainen!] pitämään yllä työpöytäni uutta järjestystä, origamipapereita [vihdoin testasin jo ajat sitten lainaamaani origamikirjaa, ja se oli ihan tyhmä], parit korvikset [puiset <3 -70% <3] ja upean mekon. Mekkokin oli -70%, ja se on ihana! Oivoi, olisittepa nähneet miehen ilmeen, kun esittelin koltun kotona... ;)
Koska miehekkeeni eivät oikein jaksaneet odotella shoppailuani, mies lupasi heittää minut huomenna takaisin Myllyyn ja olla poikien kesken kotona. Saan sitten kaikessa rauhassa koluta kaikki alelaarit läpi. Toivottavasti siellä on vielä jotain jäljellä!
Huomenna on myös vihdoin uusi vuosi, johan sitä onkin odoteltu. Pojat päättivät tulla meille, täältä pääsee sitten kätevästi vaikka bussilla katsomaan keskustaan ilotulitukset.
Toivottavasti illasta tulee mainio.
Nojaa, ainakin olisivat voineet sujua... Kyllä minä vähän tuolla keskustassa ja Myllyssäkin pyörähdin, mutta vielä ei ole kotiin kasautunut mitään järkyttävää kasaa uutta nannaa.
Eilen aamulla käytiin pienen pojan kanssa keskustassa, lähinnä ostamassa minulle uuden kalenterin. Kyllä, ostin ensi vuodellekin Paulo Coelhon, koska tykkäsin siitä edellisestäkin niin kovasti. Olen ehkä tapojeni orja, mutta minun on vaikea muuttaa tuollaisia asioita elämässäni. Kun olen tuon kalenterin kerta hyväksi havainnut, ja vuoden aikana tottunut sen käyttöön ja ominaisuuksiin, miksi ihmeessä näkisin vaivaa ja opettelisin erilaisen kalenterin tavoille? En niin minkään takia.
Samalla siinä kirjakaupassa pyöriessäni vastaan tuli Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love. Kyllä, juuri se sama, mistä ilmestyi leffa hetki sitten, tähtenään Julia Roberts. Koska pokkarin hinta ei ollut mikään kovin paha, päätin ostaa kirjan. [minähän ostan aika harvoin kirjoja.] Nyt vaan harmittaa, etten voi samantien aloittaa sen lukemista, kun Anna Karenina on niin pahasti kesken!
Tänään kävimme nopsaa Myllyssä matkalla anoppilaan. Sieltä nappasin mukaani lehtikoteloita [Herra Hakkarainen!] pitämään yllä työpöytäni uutta järjestystä, origamipapereita [vihdoin testasin jo ajat sitten lainaamaani origamikirjaa, ja se oli ihan tyhmä], parit korvikset [puiset <3 -70% <3] ja upean mekon. Mekkokin oli -70%, ja se on ihana! Oivoi, olisittepa nähneet miehen ilmeen, kun esittelin koltun kotona... ;)
Koska miehekkeeni eivät oikein jaksaneet odotella shoppailuani, mies lupasi heittää minut huomenna takaisin Myllyyn ja olla poikien kesken kotona. Saan sitten kaikessa rauhassa koluta kaikki alelaarit läpi. Toivottavasti siellä on vielä jotain jäljellä!
Huomenna on myös vihdoin uusi vuosi, johan sitä onkin odoteltu. Pojat päättivät tulla meille, täältä pääsee sitten kätevästi vaikka bussilla katsomaan keskustaan ilotulitukset.
Toivottavasti illasta tulee mainio.
tiistai 28. joulukuuta 2010
Kohti uusia haasteita.
Joulu meni taas, ja olemme Turussa. Tietenkään paluumatka ei sujunut ihan kuin ajatus; lapsi oksenteli nelisen kertaa, pysähtyessämme bussipysäkille meni vähän pitkäksi ja liu'uimme ojaan, risteyksessä edessämme ollut auto jäi jumiin ja peruutti kiinni puskuriimme, ja sitten vielä kotipihassa jäimme itse jumiin lumeen.
Jes.
Onneksi ei tarvitse tuotakaan kokea taas hetkeen. Vaikka koti-ikävä hieman vaivaakin; kaikki jäi vähän kesken, kun lähdimme juuri kun joulu oli parhaimmillaan. :\ Mutta en kestänyt pitää astmaista miestäni enää kauempaa huonovointisena niiden kissojen takia... Huoh.
Nyt sitten välipäivät, uusi vuosi, vielä viikko lomaa ja sitten kouluun. Suunnitelmissa mennä huomenna hieman keskustaan: täytyy ostaa uusi kalenteri, origamipapereita [lainasin kirjastosta origamikirjan, ja voisin pikkupojan iloksi taiteilla hänelle vaikka pingviinin], lehtikoteloita [jos löydän superkauniita] ja ehkä vielä joku jälkikäteisjoululahja miekkoselleni.
Lupasin myös ennen koulujen alkua mennä ystävälleni K:lle kylään.
Viikonloppuna vaihtuukin sitten vuosi. Onneksi nyt on sentään jo selvää, kenen kanssa vietämme vaihteen; paikka sen sijaan on vielä vähän auki, mutta eiköhän sekin selkene.
Lupauksia uudelle vuodelle? Joitakin olen tehnyt, kyllä. Ajattelinkin tehdä itselleni listan asioista, joiden odotan tapahtuvan vuoden 2011 aikana; sitä voi tarkistella sitten loka-, marraskuussa, kun on vielä aikaa tehdä voitavansa asioiden toteuttamiseksi. Tähän mennessä listaan kuuluu laihduttaminen normaalipainoiseksi, matka Lontooseen ja hankkiutuminen eroon olohuonettamme rumistavasta tyhjästä akvaariosta. Näistä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Jes.
Onneksi ei tarvitse tuotakaan kokea taas hetkeen. Vaikka koti-ikävä hieman vaivaakin; kaikki jäi vähän kesken, kun lähdimme juuri kun joulu oli parhaimmillaan. :\ Mutta en kestänyt pitää astmaista miestäni enää kauempaa huonovointisena niiden kissojen takia... Huoh.
Nyt sitten välipäivät, uusi vuosi, vielä viikko lomaa ja sitten kouluun. Suunnitelmissa mennä huomenna hieman keskustaan: täytyy ostaa uusi kalenteri, origamipapereita [lainasin kirjastosta origamikirjan, ja voisin pikkupojan iloksi taiteilla hänelle vaikka pingviinin], lehtikoteloita [jos löydän superkauniita] ja ehkä vielä joku jälkikäteisjoululahja miekkoselleni.
Lupasin myös ennen koulujen alkua mennä ystävälleni K:lle kylään.
Viikonloppuna vaihtuukin sitten vuosi. Onneksi nyt on sentään jo selvää, kenen kanssa vietämme vaihteen; paikka sen sijaan on vielä vähän auki, mutta eiköhän sekin selkene.
Lupauksia uudelle vuodelle? Joitakin olen tehnyt, kyllä. Ajattelinkin tehdä itselleni listan asioista, joiden odotan tapahtuvan vuoden 2011 aikana; sitä voi tarkistella sitten loka-, marraskuussa, kun on vielä aikaa tehdä voitavansa asioiden toteuttamiseksi. Tähän mennessä listaan kuuluu laihduttaminen normaalipainoiseksi, matka Lontooseen ja hankkiutuminen eroon olohuonettamme rumistavasta tyhjästä akvaariosta. Näistä on hyvä jatkaa eteenpäin.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Joulu!
Tai ainakin aika pian.
Toissapäivänä aamulla matkasimme pikkupojan kanssa junalla Pohjanmaalle. Matka meni suurimmaksi osaksi hyvin, ainakin lapsi oli todella kiltisti. Junatkin vain hiukan myöhässä, mitä nyt sitten aseman hissi ei toiminut... Kiitos vielä konkalle, joka nosti lastenvaunut kanssani portaita pitkin, edelleen noottia kyseiselle asemalle siitä, etteivät vieläkään ole laittaneet ramppeja portaisiin juuri tällaisia tilanteita varten.
Eilenhän kaukojunat olivatkin olleet puolisen tuntia myöhässä, jotain sellaista se mies jutteli puhelimessa. Valitsin siis jälleen juuri oikean päivän matkustamiseen.
Joulumieli alkaa jo olla syttymäisillään. Olemme mm.
Huomenna mieskin tulee tänne, aatto ollaan tällä porukalla ja joulupäivänä sitten mummolaan. Sinne tulee molemmat veljet vaimoineen ja lapsineen [1 kpl], äidin sisarukset ja niiden lapset. Mummoa tietenkään unohtamatta. Mummola, siellä se joulu on!
Mielessä on kovasti punaisia, vihreitä ja kultaisensävyisiä ajatuksia. En oikein sen paremmin osaa sitä sanoin kuvailla. On kauhean hyvä olla.
Huomenna testaamaan pulkkamäki!
Toissapäivänä aamulla matkasimme pikkupojan kanssa junalla Pohjanmaalle. Matka meni suurimmaksi osaksi hyvin, ainakin lapsi oli todella kiltisti. Junatkin vain hiukan myöhässä, mitä nyt sitten aseman hissi ei toiminut... Kiitos vielä konkalle, joka nosti lastenvaunut kanssani portaita pitkin, edelleen noottia kyseiselle asemalle siitä, etteivät vieläkään ole laittaneet ramppeja portaisiin juuri tällaisia tilanteita varten.
Eilenhän kaukojunat olivatkin olleet puolisen tuntia myöhässä, jotain sellaista se mies jutteli puhelimessa. Valitsin siis jälleen juuri oikean päivän matkustamiseen.
Joulumieli alkaa jo olla syttymäisillään. Olemme mm.
- syöneet muumien muotoisia pipareita
- syöneet paljon karkkia
- ostaneet juustoja pipareita varten [harmi vaan, että äiti ei ole antanut vielä syödä niitä... Ähh. :F]
- käyneet tarpomassa lumessa pari kertaa; ei kyllä hirveän kauaa pysty, kun tänäänkin oli -22 astetta. Vaikkei se tunnukaan yhtä kylmältä, kun ei ole Turun jäätävää tuulta
- valmistelleet pulkkamäkeä
- potkineet palloa hangessa
- koristelleet kuusen [pieni mies laittoi kaikki koristeensa samaan oksaan, ja hermostui kun ne eivät pysyneet siinä]
- ostaneet ja paketoineet vihoviimeisetkin lahjat ja laittaneet ne kuusen alle
- silitelleet kissaa
- juosseet ympäri taloa ja nauraneet kippurassa
Huomenna mieskin tulee tänne, aatto ollaan tällä porukalla ja joulupäivänä sitten mummolaan. Sinne tulee molemmat veljet vaimoineen ja lapsineen [1 kpl], äidin sisarukset ja niiden lapset. Mummoa tietenkään unohtamatta. Mummola, siellä se joulu on!
Mielessä on kovasti punaisia, vihreitä ja kultaisensävyisiä ajatuksia. En oikein sen paremmin osaa sitä sanoin kuvailla. On kauhean hyvä olla.
Huomenna testaamaan pulkkamäki!
lauantai 18. joulukuuta 2010
1812
Nyt on vihdoin kaikki joululahjat hankittuna. Keksin niille lopuillekin jotain ihan mukavaa, vaikken kieltämättä mitään älynväläyksiä saanutkaan.
Olen saanutkin jo kolme lahjaa, eli jo puolikkaan enemmän kuin viime vuonna yhteensä! Oon aika onnellinen mun ystävistä; en siitä, et saan heiltä lahjoja, vaan siitä et mulla on niin kivoja ihmisiä ympärillä. Ootte rakkaita, tiedättehän.
Tänään pitäisi koittaa jaksaa joulusiivoilla, että saa sitten joulun jälkeen tulla takaisin edes säädyllisessä kunnossa olevaan kotiin. Lähdetään ylihuomenna lapsen kanssa junalla Pohjanmaalle, mies seuraa perässä sitten parin päivän päästä autolla. Toivottavasti matkat menevät hyvin.
Tässä on ollut mielessä vähän kaikenlaista, hieman raskastakin asiaa. Ei ole oikein jaksanut miettiä mitään muuta, tai saada aikaiseksi. Yhden kurssin pisteetkin jäävät nyt roikkumaan tammikuun alkuun saakka, kun en oo saanut aikaiseksi kirjoittaa kahta pientä kommenttia... Plääh.
Täytyykin tehdä ne, kun olen saanut laitettua pyykit kuivumaan. Niin ei tarvitse miettiä niitä sitten, kun ei ainakaan muista yhtään mitään koko kurssista.
Vielä kun saisi kaivettua sen joulumielen esille jostain.
Toivottavasti sinulla on kaunis joulu.
Olen saanutkin jo kolme lahjaa, eli jo puolikkaan enemmän kuin viime vuonna yhteensä! Oon aika onnellinen mun ystävistä; en siitä, et saan heiltä lahjoja, vaan siitä et mulla on niin kivoja ihmisiä ympärillä. Ootte rakkaita, tiedättehän.
Tänään pitäisi koittaa jaksaa joulusiivoilla, että saa sitten joulun jälkeen tulla takaisin edes säädyllisessä kunnossa olevaan kotiin. Lähdetään ylihuomenna lapsen kanssa junalla Pohjanmaalle, mies seuraa perässä sitten parin päivän päästä autolla. Toivottavasti matkat menevät hyvin.
Tässä on ollut mielessä vähän kaikenlaista, hieman raskastakin asiaa. Ei ole oikein jaksanut miettiä mitään muuta, tai saada aikaiseksi. Yhden kurssin pisteetkin jäävät nyt roikkumaan tammikuun alkuun saakka, kun en oo saanut aikaiseksi kirjoittaa kahta pientä kommenttia... Plääh.
Täytyykin tehdä ne, kun olen saanut laitettua pyykit kuivumaan. Niin ei tarvitse miettiä niitä sitten, kun ei ainakaan muista yhtään mitään koko kurssista.
Vielä kun saisi kaivettua sen joulumielen esille jostain.
Toivottavasti sinulla on kaunis joulu.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Jouluostoksia.
Päätin lähteä hiukan jouluostoksille. Tajusin, että minulla oli vasta yksi lahja hankittuna, ja vain viikko aikaa.
Harmitti vaan, kun olin laittanut jo takin ja kengät päälle, ja sitten tajusin katsoa lämpömittaria; -12 astetta. Plääh, pakko vaihtaa housut hameen tilalle! Olen jo ihan rakkaudessa pallohameeseeni, mutta ihan millä tahansa kelillä en kyllä lähde se päälläni ulos. [Ostoslista: kunnon talvisukkikset.]
Joka tapauksessa. Parisen tuntia jaksoin kierrellä ja saalis oli seuraava:
Päätin, että tällä menolla ostan vain mielettömän rumat sukat kaikille. Plääh.
No, ehkä tilanne ei kuitenkaan ole ihan toivoton, koska osa lahjoista on jo ajatuksen tasolla. Isälle käyn jälleen ostamassa jotain herkkuja Säästä&Punnitsesta, toiselle veljelle ajattelin metsästää jotain hauskaa perkussio-osastolta... Mikäli metsästäminen onnistuu vielä näin tiukalla aikataululla. Äidille ajattelin yöpaitaa, kun hän viimeksi kotona käydessäni valitteli huonoiksi rupsahtaneita paituleitaan.
Ja siinä ne tärkeimmät ihmiset melkein jo olivatkin. Eli voiton puolella ollaan.
Ainiin, pitäisikö tuolle miehellekin jotain keksiä..? ÄÄH.
Itselleni kyllä keksin vaikka ja mitä. Olen esimerkiksi haaveillut toisesta muffinssivuoasta, ja sellaiset paperisetkin vuoat olisivat mukavia tiettyihin tilanteisiin. Samaten olen miehelleni mainostanut pariin kertaan erästä sormusta, mitä olisi mukava kanniskella joka paikkaan eräässä tietyssä sormessa... Hmm hmm. Budjetti ei vaan taida kestää, joten kerroin tyytyväni myös kauniiseen rannekoruun.
Olen myös etsinyt täydellistä baariveskaa, mutta sen etsimisen taidan jättää omalle kontolleni. Sen täytyy olla täydellinen.
Mitähän muuta, hmm...
En minä taida oikein muuta tarvitakaan. Paitsi joulukuusen. Se olisi kiva.
Harmitti vaan, kun olin laittanut jo takin ja kengät päälle, ja sitten tajusin katsoa lämpömittaria; -12 astetta. Plääh, pakko vaihtaa housut hameen tilalle! Olen jo ihan rakkaudessa pallohameeseeni, mutta ihan millä tahansa kelillä en kyllä lähde se päälläni ulos. [Ostoslista: kunnon talvisukkikset.]
Joka tapauksessa. Parisen tuntia jaksoin kierrellä ja saalis oli seuraava:
- Mielettömän söpö paita veljentytölleni [ikää vuosi ja muutama kuukausi]
- Kirja veljelleni ja hänen avokilleen
- Lasimerkit ystävälleni, siis sellaiset, joilla pippaloissa jokainen voi merkitä oman lasinsa
Päätin, että tällä menolla ostan vain mielettömän rumat sukat kaikille. Plääh.
No, ehkä tilanne ei kuitenkaan ole ihan toivoton, koska osa lahjoista on jo ajatuksen tasolla. Isälle käyn jälleen ostamassa jotain herkkuja Säästä&Punnitsesta, toiselle veljelle ajattelin metsästää jotain hauskaa perkussio-osastolta... Mikäli metsästäminen onnistuu vielä näin tiukalla aikataululla. Äidille ajattelin yöpaitaa, kun hän viimeksi kotona käydessäni valitteli huonoiksi rupsahtaneita paituleitaan.
Ja siinä ne tärkeimmät ihmiset melkein jo olivatkin. Eli voiton puolella ollaan.
Ainiin, pitäisikö tuolle miehellekin jotain keksiä..? ÄÄH.
Itselleni kyllä keksin vaikka ja mitä. Olen esimerkiksi haaveillut toisesta muffinssivuoasta, ja sellaiset paperisetkin vuoat olisivat mukavia tiettyihin tilanteisiin. Samaten olen miehelleni mainostanut pariin kertaan erästä sormusta, mitä olisi mukava kanniskella joka paikkaan eräässä tietyssä sormessa... Hmm hmm. Budjetti ei vaan taida kestää, joten kerroin tyytyväni myös kauniiseen rannekoruun.
Olen myös etsinyt täydellistä baariveskaa, mutta sen etsimisen taidan jättää omalle kontolleni. Sen täytyy olla täydellinen.
Mitähän muuta, hmm...
En minä taida oikein muuta tarvitakaan. Paitsi joulukuusen. Se olisi kiva.
lauantai 11. joulukuuta 2010
Myyjäisten saalis.
Mahtavaa. Ihan mahtava päivä.
Veimme pikkupojan isovanhemmilleen yöksi. Mies meni töihin, minä lähdin keskustaan. Kaverini piti ulkoiluttaa koira, joten häntä odotellessani löysin itseni H&M:n pukukopista. Mukaan tarttuivat siniset housut [!! Siis ne ovat oikeasti siniset] ja hieman leopardikuvioita matkiva hame. Hame! Kyllä! Juuri sellainen mitä olen hakenut: tarpeeksi pitkä, muttei liian pitkä; sopivasti pallo, kun ei tällä vartalolla mitään kynähameita hirveästi pidellä; ei mikään hörhelöhame, mikä takertuu sukkahousuihin ja nousee hieman liiankin korkealle. Ja kaiken lisäksi siinä on taskut, minkä tahansa vaatteen auttamatta paras ominaisuus! Ihan mahtavaa! Tosin, miehekkeeni totesi kuvion nähdessään, et ai, tommonen mummotyylinen, onko semmoiset tulossa muotiin vai?
Murhaa, murhaa. Nyt en kykene käyttämään hametta muistamatta tätä mummokommenttia.
Sitten. Ystäväni J saapui, ja pääsimme asiaan. Lähdimme metsästämään Taideakatemian Joulumüssüjä. Emme olleet kumpikaan seikkailleet ennen sillä puolella kaupunkia, joten se oli hieman jännittävää, mutta osasimmepa vaan jäädä [suunnilleen] oikealla pysäkillä pois. Oikeaan paikkaankin löysimme pienen haparoinnin jälkeen.
Fyysinen saalis: koristeellinen hiuspanta joululahjaksi hyvälle ystävälleni K:lle.
Henkinen saalis: kovasti kaikenlaisia ideoita. Taideakatemialta ei voi odottaa muuta kuin jännittäviä ideoita. Siellä oli esillä vähän kaikenlaista, joulukorteista dominokorviksiin, C-kasettikoteloista tehdyistä tauluista a3-kokoisiin tussiteoksiin. Lähes kaikella oli vain niin jäätävä hinta, ettei kyennyt.
Näistä tussitauluista olin hieman järkyttynyt, sillä toinen maksoi 100e ja toinen 300e. Ihan moukkamaisesti ja rehellisesti voin sanoa, etten ikinä tuohon hintaan ostaisi mitään sellaista, vaikka olisikin varaa. Ja silti tämän kommentin jälkeen kehtaan kutsua itseäni kulttuurin ja taiteen ystäväksi. Vaan rajat ne on minullakin.
Sitten menimme designmyyjäisiin. J osasi onneksi mennä sinne, itse olisin varmaan kiertänyt jostain kilometrin päästä...
Sielläkin oli esillä vaikka mitä ihana ja kaunista, mihin ei pienellä opiskelijaneidolla olekaan ihan niin vaan varaa. Siitä olin kyllä iloisesti yllättynyt, että myös kustannusosakeyhtiö Sammakko oli saanut paikalle oman pöytänsä. Ajattelin ostaa heiltä miehelleni joululahjan, mutta en ole vielä päättänyt, minkä. Todennäköisesti päädyn pingviineihin.
Loppujen lopuksi ostin sieltä vain limpun. Ihan sairaan hyvänmakuisen limpun. Minun täytyy ehkä huomenna käydä hakemassa vielä toinenkin.
Lopulta kävimme vielä Suurtorin joulumarkkinoilla. Tässä vaiheessa rupesi jo olemaan kylmä ja pimeä, joten ei enää pahemmin napannut. J kuitenkin osti vielä lankaa ja lampaanvillapohjalliset, minä paahdettuja manteleita. Nomnom. Sitten päätimme, että nyt riittää, ja lähdimme kotiin.
--
Eilen olimme miehekkeideni kanssa ruokaostoksilla, ja tuo isompi mies innostui valtavasti pienistä kakkuvuoista. Hän tahtoi sellaiset. Hän tahtoi, että minä teen meille tänään pikkuiset suklaakakut.
Koska olin myyjäisissä niin pitkään, hän oli itse käynyt ostamassa suklaat ja aloimme yhdessä tehdä kakkusiamme, kun tulin kotiin. Hän lisäsi taikinaan vielä appelsiininkuorta. Ja lopuksi kakkusten päälle tuli myös kerros valkosuklaata.
Ja ai vitsit, miten hyvää se olikaan! Ihan mieletöntä. Tosin puolikas vuoallinen olisi riittänyt per naama, mutta meni tuo kokonainenkin näköjään... Huhhuh!
Tämä täytyy muistaa ja tehdä toistekin. Aina kun toista vähän kiukuttaa, voi vihjaista nannasta...
Kunhan se en sitten ole minä, joka siivoaa tuon keittiön.
Yleensä se kyllä olen minä.
Veimme pikkupojan isovanhemmilleen yöksi. Mies meni töihin, minä lähdin keskustaan. Kaverini piti ulkoiluttaa koira, joten häntä odotellessani löysin itseni H&M:n pukukopista. Mukaan tarttuivat siniset housut [!! Siis ne ovat oikeasti siniset] ja hieman leopardikuvioita matkiva hame. Hame! Kyllä! Juuri sellainen mitä olen hakenut: tarpeeksi pitkä, muttei liian pitkä; sopivasti pallo, kun ei tällä vartalolla mitään kynähameita hirveästi pidellä; ei mikään hörhelöhame, mikä takertuu sukkahousuihin ja nousee hieman liiankin korkealle. Ja kaiken lisäksi siinä on taskut, minkä tahansa vaatteen auttamatta paras ominaisuus! Ihan mahtavaa! Tosin, miehekkeeni totesi kuvion nähdessään, et ai, tommonen mummotyylinen, onko semmoiset tulossa muotiin vai?
Murhaa, murhaa. Nyt en kykene käyttämään hametta muistamatta tätä mummokommenttia.
Sitten. Ystäväni J saapui, ja pääsimme asiaan. Lähdimme metsästämään Taideakatemian Joulumüssüjä. Emme olleet kumpikaan seikkailleet ennen sillä puolella kaupunkia, joten se oli hieman jännittävää, mutta osasimmepa vaan jäädä [suunnilleen] oikealla pysäkillä pois. Oikeaan paikkaankin löysimme pienen haparoinnin jälkeen.
Fyysinen saalis: koristeellinen hiuspanta joululahjaksi hyvälle ystävälleni K:lle.
Henkinen saalis: kovasti kaikenlaisia ideoita. Taideakatemialta ei voi odottaa muuta kuin jännittäviä ideoita. Siellä oli esillä vähän kaikenlaista, joulukorteista dominokorviksiin, C-kasettikoteloista tehdyistä tauluista a3-kokoisiin tussiteoksiin. Lähes kaikella oli vain niin jäätävä hinta, ettei kyennyt.
Näistä tussitauluista olin hieman järkyttynyt, sillä toinen maksoi 100e ja toinen 300e. Ihan moukkamaisesti ja rehellisesti voin sanoa, etten ikinä tuohon hintaan ostaisi mitään sellaista, vaikka olisikin varaa. Ja silti tämän kommentin jälkeen kehtaan kutsua itseäni kulttuurin ja taiteen ystäväksi. Vaan rajat ne on minullakin.
Sitten menimme designmyyjäisiin. J osasi onneksi mennä sinne, itse olisin varmaan kiertänyt jostain kilometrin päästä...
Sielläkin oli esillä vaikka mitä ihana ja kaunista, mihin ei pienellä opiskelijaneidolla olekaan ihan niin vaan varaa. Siitä olin kyllä iloisesti yllättynyt, että myös kustannusosakeyhtiö Sammakko oli saanut paikalle oman pöytänsä. Ajattelin ostaa heiltä miehelleni joululahjan, mutta en ole vielä päättänyt, minkä. Todennäköisesti päädyn pingviineihin.
Loppujen lopuksi ostin sieltä vain limpun. Ihan sairaan hyvänmakuisen limpun. Minun täytyy ehkä huomenna käydä hakemassa vielä toinenkin.
Lopulta kävimme vielä Suurtorin joulumarkkinoilla. Tässä vaiheessa rupesi jo olemaan kylmä ja pimeä, joten ei enää pahemmin napannut. J kuitenkin osti vielä lankaa ja lampaanvillapohjalliset, minä paahdettuja manteleita. Nomnom. Sitten päätimme, että nyt riittää, ja lähdimme kotiin.
--
Eilen olimme miehekkeideni kanssa ruokaostoksilla, ja tuo isompi mies innostui valtavasti pienistä kakkuvuoista. Hän tahtoi sellaiset. Hän tahtoi, että minä teen meille tänään pikkuiset suklaakakut.
Koska olin myyjäisissä niin pitkään, hän oli itse käynyt ostamassa suklaat ja aloimme yhdessä tehdä kakkusiamme, kun tulin kotiin. Hän lisäsi taikinaan vielä appelsiininkuorta. Ja lopuksi kakkusten päälle tuli myös kerros valkosuklaata.
Ja ai vitsit, miten hyvää se olikaan! Ihan mieletöntä. Tosin puolikas vuoallinen olisi riittänyt per naama, mutta meni tuo kokonainenkin näköjään... Huhhuh!
Tämä täytyy muistaa ja tehdä toistekin. Aina kun toista vähän kiukuttaa, voi vihjaista nannasta...
Kunhan se en sitten ole minä, joka siivoaa tuon keittiön.
Yleensä se kyllä olen minä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)