Illan tullen.

Lapsen nukuttamisestakin on tullut hieman erilaista viime aikoina. Koska pikkupoika on oppinut päiväkodissa laululeikkejä, täytyy ne kerrata hänen kanssaan läpi joka ikinen ilta. Äskenkin kävin siis hoilaamassa hämähämähäkin [kaikki kolme säkeistöä, vaikken sanoja muistakaan], tiptaptiptapin [toivottavasti tätä ei tarvitse laulaa vuoden ympäri], taputan taputan [käsilläni taputan], ja lopuksi vielä Tuiki tuiki tähtösen. V on ehkä maailman söpöin laulaessaan kädet nyrkissä "tuu-ki täh-tön-dong".

Kiharat - pyh.

Kiharat olivat pitkään lempiasusteeni. Eivät tosin enää muutamaan viime vuoteen, mutta sitä ennen. Minulla oli siis ihana, vaivaton ja pörröinen pehmennys.
Jonkin aikaa sitten aloin haaveilla muotoiluraudasta. Sainkin siskoltani minisuoristusraudan, jotta voisin kokeilla kiharoiden tekemistä.

Saakelin vaikeaa. En ymmärrä, mikä siinä on, mutta jotenkin ne eivät vain luonnistu!
Olen muutenkin ollut aina ihan toivottoman huono laittamaan hiuksiani. Hyvä kun ponnarille osaan vetäistä. Voit siis arvata, että kihartaminen - varsinkin minisuoristajalla - oli ihan toivotonta. Kokeilin sitä taas äsken, enkä vaan vieläkään osaa. Jälkiä paikatakseni suoristin hiuksia lopuksi, enkä tiedä onko lopputulos parempi vai huonompi.

Vähän aikaa sitten ostamani harja on siis edelleen lempihiustenmuotoiluvälineeni. Sillä kun vetelee, jälki on tasaisen ennalta-arvattavaa, ja lopputulos kelpaa ainakin minulle.

Silti, silti se Remingtonin Pearl Wand houkuttelee tätäkin pientä mieltä puoleensa... En tiiä, voi olla, että jonain päivänä sitten kuitenkin sorrun siihen. Ja todennäköisesti petyn pahasti.

Siihen asti olen kyllä ihan tyytyväinen kerrostettuihin hiuksiini. Vaikka ne taas näyttävätkin tämän päivän idiooteilta pienen harjoittelukokeiluni jäljiltä. Missähän kaikki pampulat ovat...


--

Anteeksi, tämä vaan on taas näitä päiviä, kun täytyy raportoida jokaisesta liikesarjasta. Onkohan mulla liian vähän ystäviä?

Jos vähänkin masentaa...

...lue Yliopiston kielikeskuksen kielikukkasia. Ei masenna enää!
Huomaathan, että sivuja on yhteensä neljä; riittää useampaankin iltapäivään.

Päivän vatsalihastreenit olikin sitten taas tässä. Ei veljet!

Ruokatauko.

Tukeakseni laihduttamispyrkimyksiäni, loin uuden blogin, Ruokatauon. Se on siis ihan puhtaasti ruokapäiväkirja, jotta olisi paremmin perillä siitä, mitä suuhuni laitan. Toivon, että siitä on jotain hyötyä.

Mmm. Ei mulla sitten muuta. Huippis nyt, kohta Sinkkuelämää ja keksejä valkohomejuustolla.

3111.

Piti tarkistaa yksi Turun osoite googlemapsista. Ajauduin sitten katselemaan satelliittikuvin omia kotiseutuja [isin punainen autokin näkyi kotipihassa], mummolan tuttuakin tutumpaa rantaa [vesi oli kartassa juuri sen väristä, millaisena sen muistan] ja mummilan tuntemattomammaksi jäänyttä seutua.
Iski kova koti-ikävä.
Vaikka Turkukin on kaunis, ei se silti voita kotia. Niitä paikkoja, joissa on viettänyt lapsuutensa. Jokin niissä vetää ikuisesti puoleensa, vaikkei se elämä varmasti sen kummempaa ole sielläkään.
Jokin minua vetää Karjalaankin, vaikka en edes siellä käydessäni ollut samoissa paikoissa, mistä sukuni on kotoisin.

Jokin siinä vain on.

Tämän päivän ajatuksissa siis koti, mieltä liikuttava musiikki sekä inspiroiva blogi, minkä löysin tänään. Kyllä, blogi käsittelee laihdutusta. Neiti järkyttyi omasta lihomisestaan, vaikka olikin edelleen normaalipainon rajoissa, ja otti tavoitteekseen mahtua valmistumismekkoonsa. Laihtui kymmenen kiloa noin puolessa vuodessa, mikä on tosiaankin etenkin normaalipainon sisällä aika hyvin.
Tästä tulee kyllä minunkin tavoitteeni. Tiedän juuri sopivan tavoitehameen. Sen hameen, mikä minulla oli päälläni, kun olin ensi kertaa vierailemassa nykyisen mieheni luona.

Sopivasti Spotify tarjoaa vähän piristävämpää musiikkia, biisin Dancing with myself. Nyt on aika lähteä liikkeelle ja nousta tästä aivottomasta suosta, mihin itseni taas linttasin.

2010, vielä kerran.

Kartoitetaanpas sitä viime vuotta vielä oikein kunnolla.

Olen sellainen ihminen, joka unohtaa kaiken aina samantien, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ehkä viime vuoden muisteleminen oikein antaumuksella tekee minulle ihan hyvää.

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
-Kyllä, väittäisin niin.
 
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Olen. Jotain mitä en tahdo kertoa x3. Ja ottanut tatuoinnin. Kävin myös arvostetun kuoron koelauluissa. Katsoin ekaa kertaa 3D-leffan. Soitin didgeridoota [ja haluan oman!]. Opiskelin ranskaa. Olin ekaa kertaa ihan yksin koko viikonlopun.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- En.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
-Kesä. Riittääkö se? :D Olen lukenut mahtavia kirjoja, esimerkiksi Pursun. Sain ystävältä yllättäen postissa paketin. Vietettiin K:n kanssa prinsessapäivää hänen luonaan, kun Viktuuria ja Daaniel vihittiin. Ollaan tehty isän kanssa mahtavaa ruokaa.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Ehkä hieman. Mutta en tietääkseni mitenkään merkittävästi.

7. Oletko lihonut?
- Olen, mutta onneksi myös laihtunut hieman.

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En, enkä koskaan aiemminkaan.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- Kyllä, otin ekan tatuointini. :) Ja heti aloin suunnitella seuraavaa!

11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Ihan uusi uusi? Hmm... Varmaan noi yhden kurssin pojat.

12. Synnyttikö kukaan läheisesi?
-Serkku, lokakuussa.

13. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei kukaan kovin läheinen, mutta eräs, kyllä.

14. Missä maissa kävit?
- En missään. :(

15. Mitä haluaisit vuodelta 2011 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
- Tahdon taas Lontooseen, sekä Tallinnaan, missä en ole koskaan aiemmin käynyt. Laihdutusprojektikin voisi sujua paremmin. Tahdon myös veljentyttöni synttäreille kesällä.

16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta?
- En usko, että mikään erityinen.

17. Vuoden suurin saavutuksesi?
-Ne koelaulut. Se oli ihan mielettömän hermostuttavaa.

18. ...ja suurin epäonnistuminen?
- En usko epäonnistuneeni missään niin pahasti, että sitä tarvitsisi kutsua suurimmaksi mokaksi.

19. Kärsitkö vammoista?
- En.

20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
-Wild berry -tee!

21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
-Miehekkeen, ainakin aina välillä. Myös K, mikäli sen voi tähän kohtaan sanoa, koska sinusta on tullut paras ystäväni. <3

22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Miehekkeen ja lapsen ajoittain. :\

23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Elämiseen. Asuntoon ja ruokaan.

24. Mistä innostuit eniten?
-Ystävistä. Teestä. Vaatteista, asusteista ja kengistä. Musiikista; Hurts, The Ark [jälleen], Laura Närhi...

25. Vuoden 2010 ihmiset?
-K, mun miehet, mun perhe. M. S.

26. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
-Tasapainoisempi, eli luulisin olevani onnellisempi.

27. Lihavampi vai laihempi?
- Lihavampi, mutta vain hieman.

28. Rikkaampi vai köyhempi?
-Rikkaampi. Tätäkin vain hieman.

29. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Olisin voinut olla enemmän ystävien kanssa.

30. ...entä vähemmän?
- Koneella tulee istuttua ihan liikaa. Toisaalta tätä asiaa olen päässyt jo hieman parantamaan, kun poistin kaikki pelit facebookista.

31. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mitä se olisi?
- Olisin taistellut enemmän sen puolesta, että olisin päässyt sinne veljentytön synttäreille.

32. Rakastuitko vuonna 2010?
- Rakastuin.

33. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei yhtäkään.

34. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Täydelliset naiset, Huippumalli haussa, Mentalist, Puumanainen, Glee, Toisia naisia. Siinä ne kaikki mun seuraamat sarjat sitten olikin. :D

35. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
-En, en vihaa ketään.

36. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Olen tulevaksi kirjastonhoitajaksi yllättävän huono muistamaan lukemiani kirjoja. Mutta luin juuri joulun alla ihanan kirjan, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, se kuuluu ainakin parhaimmistoon tältä vuodelta. Samoin kuin Geishan muistelmat.

37. Mitä halusit ja sait?
- Uuden sormuksen. <3 Täydellisen hameen. Perhejoulun.

38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Perhejoulun, mikä olisi kestänyt hieman pidempään. Hurtsin levyn.

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Tämä on vaikea, en ole mikään leffaihminen... Ainakin Pitkät kihlajaiset.

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- En oikein mitään.

41. Ketä kaipasit?
- Perhettä, ystäviä.

42. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
-Minä itse. Pikkupoika.

43. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- Yhtä.

44. Oletko joutunut tappeluun?
- En.

45. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- Olen.

46. Oletko juonut "perseitä"?
- En.
 
47. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- En.


No, en minä mitenkään älyttömästi tästä kostunut. Nyt tekee hirveästi mieli mennä lukemaan päiväkirja läpi; ei tässä voinut olla kaikki!
Tähän väliin täytyy kyllä myös tunnustaa, että ihan itseäni suojellakseni valehtelin hieman yhdessä kohdassa. Mutta vain hieman. Sovitaan, että unohdin koko asian.

edit. Luin nyt sitten vuoden päiväkirjamerkinnät, ja lisäilin joihinkin kohtiin jotain pientä. Olin oikeassa, onneksi en muistanut kaikkea, vaan vuoden aikana ehti tapahtua paljon enemmän kuin tiesinkään..!
Kirjoitin itselleni listan 2010-merkkipaaluista ja teippasin sen päiväkirjaani vuodenvaihteen kohdalle. Kirjoitan tämän vuoden lopussa taas uuden listan. Kiva kun näkee yhdellä silmäyksellä kaikki tärkeimmät asiat; tietää ainakin eläneensä, vaikka aina ei siltä tunnukaan.

Ola.

Voi Ola Salo..! Siinä miehessä on jotain, mikä vetoaa minuun ihan mielettömästi. Eikä Areenasta löytyvä dokkari hänestä auta, ei sitten yhtään.

Upea mies. Nyt täytyy kyllä laittaa hieman The Arkia soimaan ja alkaa siivota. Tänään on hyvä päivä!

1.1.11.

Vuodenvaihde = ei niin mainio kuin olisin toivonut.

Mutta sitten luin erään blogitekstin siitä, kuinka vuodenvaihteelle ei pitäisi asettaa niin kovia paineita. Ei pitäisi odottaa sen olevan niin massiivisen upea ilta ja yö, vaan antaa mennä omalla painollaan, ottaa rennosti vastaan se mitä tulee.
Loppujen lopuksi, tämän ajatuksen sisäistettyäni, viettäessämme loppuyötä miehekkeen kanssa kaksin, vuodenvaihde olikin ihan mukava. Oikeastaan ilta oli mukavampi kuin moni muu pitkään aikaan.

Näillä eväillä tulevasta vuodesta taitaakin tulla hitusen parempi. Mutta ei paineita, sen näkee sitten.

Välipäivät.

Välipäivät ovat sujuneet onnellisen shoppauksen hurmoksessa.

Nojaa, ainakin olisivat voineet sujua... Kyllä minä vähän tuolla keskustassa ja Myllyssäkin pyörähdin, mutta vielä ei ole kotiin kasautunut mitään järkyttävää kasaa uutta nannaa.
Eilen aamulla käytiin pienen pojan kanssa keskustassa, lähinnä ostamassa minulle uuden kalenterin. Kyllä, ostin ensi vuodellekin Paulo Coelhon, koska tykkäsin siitä edellisestäkin niin kovasti. Olen ehkä tapojeni orja, mutta minun on vaikea muuttaa tuollaisia asioita elämässäni. Kun olen tuon kalenterin kerta hyväksi havainnut, ja vuoden aikana tottunut sen käyttöön ja ominaisuuksiin, miksi ihmeessä näkisin vaivaa ja opettelisin erilaisen kalenterin tavoille? En niin minkään takia.
Samalla siinä kirjakaupassa pyöriessäni vastaan tuli Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love. Kyllä, juuri se sama, mistä ilmestyi leffa hetki sitten, tähtenään Julia Roberts. Koska pokkarin hinta ei ollut mikään kovin paha, päätin ostaa kirjan. [minähän ostan aika harvoin kirjoja.] Nyt vaan harmittaa, etten voi samantien aloittaa sen lukemista, kun Anna Karenina on niin pahasti kesken!

Tänään kävimme nopsaa Myllyssä matkalla anoppilaan. Sieltä nappasin mukaani lehtikoteloita [Herra Hakkarainen!] pitämään yllä työpöytäni uutta järjestystä, origamipapereita [vihdoin testasin jo ajat sitten lainaamaani origamikirjaa, ja se oli ihan tyhmä], parit korvikset [puiset <3 -70% <3] ja upean mekon. Mekkokin oli -70%, ja se on ihana! Oivoi, olisittepa nähneet miehen ilmeen, kun esittelin koltun kotona... ;)
Koska miehekkeeni eivät oikein jaksaneet odotella shoppailuani, mies lupasi heittää minut huomenna takaisin Myllyyn ja olla poikien kesken kotona. Saan sitten kaikessa rauhassa koluta kaikki alelaarit läpi. Toivottavasti siellä on vielä jotain jäljellä!

Huomenna on myös vihdoin uusi vuosi, johan sitä onkin odoteltu. Pojat päättivät tulla meille, täältä pääsee sitten kätevästi vaikka bussilla katsomaan keskustaan ilotulitukset.
Toivottavasti illasta tulee mainio.

Kohti uusia haasteita.

Joulu meni taas, ja olemme Turussa. Tietenkään paluumatka ei sujunut ihan kuin ajatus; lapsi oksenteli nelisen kertaa, pysähtyessämme bussipysäkille meni vähän pitkäksi ja liu'uimme ojaan, risteyksessä edessämme ollut auto jäi jumiin ja peruutti kiinni puskuriimme, ja sitten vielä kotipihassa jäimme itse jumiin lumeen.
Jes.
Onneksi ei tarvitse tuotakaan kokea taas hetkeen. Vaikka koti-ikävä hieman vaivaakin; kaikki jäi vähän kesken, kun lähdimme juuri kun joulu oli parhaimmillaan. :\ Mutta en kestänyt pitää astmaista miestäni enää kauempaa huonovointisena niiden kissojen takia... Huoh.

Nyt sitten välipäivät, uusi vuosi, vielä viikko lomaa ja sitten kouluun. Suunnitelmissa mennä huomenna hieman keskustaan: täytyy ostaa uusi kalenteri, origamipapereita [lainasin kirjastosta origamikirjan, ja voisin pikkupojan iloksi taiteilla hänelle vaikka pingviinin], lehtikoteloita [jos löydän superkauniita] ja ehkä vielä joku jälkikäteisjoululahja miekkoselleni.
Lupasin myös ennen koulujen alkua mennä ystävälleni K:lle kylään.

Viikonloppuna vaihtuukin sitten vuosi. Onneksi nyt on sentään jo selvää, kenen kanssa vietämme vaihteen; paikka sen sijaan on vielä vähän auki, mutta eiköhän sekin selkene.
Lupauksia uudelle vuodelle? Joitakin olen tehnyt, kyllä. Ajattelinkin tehdä itselleni listan asioista, joiden odotan tapahtuvan vuoden 2011 aikana; sitä voi tarkistella sitten loka-, marraskuussa, kun on vielä aikaa tehdä voitavansa asioiden toteuttamiseksi. Tähän mennessä listaan kuuluu laihduttaminen normaalipainoiseksi, matka Lontooseen ja hankkiutuminen eroon olohuonettamme rumistavasta tyhjästä akvaariosta. Näistä on hyvä jatkaa eteenpäin.