Orisinaalia.

Jos kaipaat söpöjä pelejä, tämä on sinun paikkasi.

Kevät.

Mulla on niin kevät. Turku on kaunis.

Isä oli viikonloppuna kylässä. Tuli junalla, oli jännää. Selvisi vaan. Osasi nukkuakin meillä.
Oli huippukivaa. V sanoi vielä tänäänkin herätessään, että "mennään kattoo vaari". Harmi, ettei vaari enää ollutkaan täällä.

Koti etenee. Kaikenlaista turhuutta koitan laittaa myyntiin tai muuten pois. Tuttipullotkin raijasin jo pois tiskikaapista, ne on vieneet niin paljon tilaa. Ihana tyhjyys.
Vielä kun saisi miehekkeen tekemään oman osansa.

Laihdutusprojekti etenee. Isä sanoi, että olen laihtunut. Uskon häntä, vaikkei itsestä siltä tunnukaan; hänhän sen paremmin huomaa, kun ei joka päivä nähdä.

Nyt täytyy keskittyä tuntiin. Tietokantaesittelyitä. Toisaalta kiinnostaa, mut on kevättä rinnassa niin, ettei malttaisi istua paikoillaan.

"Lääkäri: Rasvaton maito aiheuttaa naisilla hedelmättömyyttä."

Lue koko juttu täältä.

Kun kaverini luki otsikon ääneen, tyrskähdimme heti, että ainakaan minun kohdallani se ei pitänyt paikkaansa.

Sitten etsin ja luin koko jutun. Totta kai ihon kunnossa pitäminen kiinnostaa myös, mutta etenkin rintasyövän ehkäiseminen kolahti minuun. Onko tämä totta? En oikein osaa epäilläkään, sen verran loogiselta se kuulostaa.

Rintasyöpä on jotain mitä pelkään, syystä tai toisesta. Luulen, että minulla on hieman suurempi riski saada se, joten tällaiset uutiset otan aika vakavasti.


Asiaa täytyy suorastaan pohtia. Pitäisikö minunkin nyt monen rasvattoman vuoden jälkeen siirtyä kevytmaitoon? En kuitenkaan juo sitä litrakaupalla, joten en usko sen vaikuttavan lihavuuteeni mitenkään [enkä tiedä vaikuttaisiko se sillonkaan].
Ehkä nyt olisi jo aika.

100.

Okei, olen todella jäljessä tämän asian kanssa, mutta minun on ihan pakko mainita.

Teppo M ja 100 naista. Olen toki kuullut kyseisestä blogista ja myöhemmin myös kirjasta aiemminkin, mutta eksyin lukemaan varsinaista tekstiä vasta tänään. Ja mitä tekstiä se onkaan!

Vaikka sadan naisen kaataminen sotiikin varsin pahasti omaa katsomustani, puhumattakaan mielihaluistani, vastaan, on teksti ihan hiton viihdyttävää. Fiktiota tai faktaa, sillä ei ole mitään väliä. Teksti on osuvaa, välillä suorastaan terävää. Ja jos ei muuta, saa pohtimaan.
Etevä kirjoittaja, kieltämättä. Tai ainakin tänään se kolahtaa jotenkin kummallisen paljon.

Lue itse, jos et ole vielä lukenut. Ja aloita ihan alusta.

Tuskaista.

Olenkohan väärällä alalla, kun nämä tiedonhankinnan tehtävät ovat niin työn ja tuskan takana.

Okei, nyt tiedän, mikä on blook, ja melkein osaan hävetä sitä etten tiennyt jo aiemmin. Mutta miksi on niin vaikeaa löytää kolme esimerkkiä suomalaisista blookeista? Miksi saan hakutulokseksi pelkkää True Bloodia? Miksi?!

Taitaa olla edessä hakukoneen vaihdos. Hyvästi, google, on aika ammattilaistua.

Rattaat.

Kävimme tänään koko perheen kesken hieman kaupassa. Samalla seikkailimme katselemaan lastenrattaita. Harmi, ettei mukana ollut tarpeeksi rahaa, koska olisin halunnut ostaa ne heti! Miten käteviä sellaiset matkarattaat ovatkaan, niin ketteriä ja niin helposti pieneen tilaan taittuvia. Miksi emme ole ostaneet sellaisia jo ajat sitten!
Ja tässä taas huomattiin, ettei minun ja mieheni pitäisi ikinä katsella mitään ilman ostoaikomuksia. Oli niin tyhmää jättää ne rattaat sinne ja lähteä ruokaostoksille. Ihan tyhmää.

Ehkä sitten ensi kerralla.

Löysin kyllä kaikkea mukavaa sieltä ruokapuoleltakin, kuten valkohomejuustoa [tarjouksessa, otin sellaisen puolentoista euron kimpaleen ja se varmasti riittää moneen iltaan ihan hyvin] ja setin pikkujuustoja. Namnam, tänään herkutellaan!
Lisäksi mieheke osti vihanneksia tehdäkseen mulle kasvispihvejä. Se söpöliini.


Ps. V nappasi alakerran lehtitelineestä mukaansa Viva!-lehden, jonka vein hetki sitten takaisin sinne [ei ehkä ollut kovin ajankohtaisia juttuja meidän pienelle pojalle]. Siinä hississä silmäilin etusivun otsikoita, ja siinä oli jotain tyyliin "Eläkeläiselle 1000 e käteen - onko tämä elämisen arvoista elämää?" Hei ihan oikeasti. Kuinka moni opiskelija saa noin paljon? Itsehän elätän samalla summalla koko kolmihenkisen perheemme. Ja kyllä, elän ihan elämisen arvoista elämää, kiitos vain.
Oliskohan se lehti vielä siellä, nyt tekee jo mieli lukea koko juttu.

Huh.

Eilen olimme vaihteeksi Kertussa kaveriporukalla. Voi kun oli ihana olla ulkona pitkästä aikaa! Lapsi ei tosin meinannut antaa mun lähteä, hänellä on vähän tuommoinen äiti-vaihe, mutta jäi hän sitten lopulta isin kanssa kotiin.
Syötiin neljään pekkaan kimppasetti, pelailtiin Aliasta ja Trivial Pursuitia, juteltiin ja naurettiin. Illan ainut harmitus oli iso porukka, joka alkoi laulaa ja käytti tuoleja perkussiointiin. En tiedä, miksi se ärsytti niin paljon; jotenkin sellainen elämöinti ja kaiken muun yli kuuluva mekastus ei vaan sopinut siihen ympäristöön, luulisin. No, onneksi olimme muutenkin pian lähdössä.

Tänään kävimme seikkailemassa vähän siellä sun täällä. Sisko pääsi töihin Heseen, joten kävimme katsomassa häntä ja odottelimme hänen työvuoronsa päättymistä. Lähdettiin Giganttiin ostamaan hänelle uutta digiboksia ja sieltä syömään. Samaan syssyyn V menikin isovanhemmilleen yöksi.

Isäni on tulossa kylään viikon tai kahden päästä, ja olen ottanut sen deadlineksi kaikenlaiselle siistimiselle, mitä kodissamme täytyy tehdä. Otinkin siis kaiken irti lapsettomasta illasta ja järjestelin hieman kaappeja, jotta sain eteisen romuja raivattua näkymättömiin. Mahtavaa, että saatiin vihdoin edes jotain aikaiseksi, vaikkei vieläkään toki valmista tullut.
Huomenna sitten lisää. Nyt on pakko mennä nukkumaan.


Ps. Sain miltei paniikkikohtauksen ajellessani autolla tänään. Ehkä se mersu ei sittenkään yksin riitä poistamaan autolla-ajopelkojani...

Koelaulut.

Hain taas TYY:n kuoroon, kuten syksylläkin. Tällä kertaa en onneksi jännittänyt ihan niin paljon kuin viimeksi; en oikeasti ole ikinä ollut yhtä hermostunut kuin olin silloin.
Silti... En tiiä, oon kai jotenkin heikko sitten kuitenkin. Täytyisi treenata enemmän intervalleja ja ähh. Luulisin nimittäin, etten taaskaan päässyt.

Harmittaa. Rakastaisin sitä, kun saisin enemmän musiikkia elämääni.

Ehkä asetan riman liian korkealle. Ehkä minun pitäisi etsiä jotain muuta, joku toisenlainen kokoonpano. Mutta kun tahdon tuohon kuoroon!

Auto.

Me ollaan tässä jonkin aikaa jo mietitty, jos vaikka saataisiin aikaiseksi vaihtaa tuo meidän romu johonkin vähän toimivampaan. Sen verran usein sitä on saanut olla rukkaamassa, ja kun ei tuo mies mikään autoamis ole, niin on vähän palanut käämi...
Nyt päätettiin sitten konkretisoida vaihtoaikeita hieman ja alettiin selailla autoliikkeiden sivuja, ja lähdettiinpä tänään oikein paikan päälle katselemaankin.

Autokaupathan siitä syntyi. Oikeasti, koskahan opin, että minä ja mieheni ollaan juuri niitä ihmisiä, joiden ei pitäisi katsoa yhtään mitään ennen oikeita ostoaikeita?

Ja kaikista hauskintahan tässä on se, että auto on mersu. En meinannut saada käkätystäni loppumaan millään. Minä? Mersun kuskina? Nyt on kyllä virallisesti nähty ihan kaikki.

Päivärytmi.

Kaksi, kaksi ja puoli vuotta siihen meni. Että sain tehtyä itselleni äidin päivärytmin.

Aiemmin olen päivän ajan stressannut sitä, miten pitäisi tehdä koulujuttuja ja vitsit kun V ei anna mun tehdä niitä ja miksei mies jo tule kotiin ja ole lapsen kanssa. Ja sitten illalla olenkin ihan nääntynyt kaikesta stressaamisesta.
Nyt olen tyynesti ollut päivän lapsen kanssa, leikkinyt, ulkoillut, tehnyt kotitöitä. Kun hän menee sänkyyn, teen tunnin ajan läksyjä. Saan vaikka mitä aikaan, ja stressiä on paljon vähemmän.

Ihan mahtava fiilis.

Toivottavasti saan pidettyä tätä rytmiä yllä. Päälle vielä jumppaukset; sovittiin etten saa ostaa uusia housuja rikkimenneiden lempparipöksyjen tilalle ennen kuin olen laihtunut normaalipainoiseksi -> motivaatio on ymmärrettävästi aika kova.

Nyt kyllä nukkumaan, että jaksaa nousta aamulla. Koulun jälkeen ehtiikin käydä Infossa; kirja-ale alkaa! Tähtäimessä Eniten vituttaa kaikki. Muuten täytyykin laittaa kaikki liikenevät roposet talteen uutta autoa varten...