Eilen kun tulin kotiin, postiluukkuumme oli tungettu valkoinen, itsetehty pipo. Juuri sellainen, josta olin haaveillut toissapäivänä!
En tiedä yhtään, mistä se on tullut. Sekin on aika epätodennäköistä, että joku olisi tiputtanut sen vahingossa ja joku toinen laittanut minun luukkuuni luullen sitä omakseni. Kuka muka näillä keleillä olisi pitänyt villapipoa?
Luulisin, että joku talomme rouvista on joutessaan vähän askarrellut, ja laittanut tarpeettoman hyvän kiertämään. Olen kiitollinen!
Tahdon kyllä vielä metsästää siihen jonkinlaisen koristeen. Sitten se on täydellinen ja minä valmis talveen!
lauantai 31. heinäkuuta 2010
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Hiljaiseloa.
Blogini on ollut aika hiljainen viime aikoina. Sen sijaan oma kesälomanviettoni on ollut pienoista hullunmyllyä. En ole tottunut olemaan näin paljon poissa kotoa.
Ensin lähdimme eräänä sunnuntaina vanhempieni luokse. Menimme taas pikkupojan kanssa kaksin junalla, ja tein ehkä kesän parhaimman päätöksen: lähdimme seitsemän aamujunalla, eli lähtö kotoa oli jo puolisen tuntia aikaisemmin. Mutta eipähän tarvinnut kärvistellä pienen miehen kanssa helteisessä junassa! Matka oli siis oikein leppoisa, ja oli ihana olla perilläkin niin mukavan aikaisin.
Olo Pohjanmaalla oli mukavata. Veljenikin tuli sinne, ja V oli innoissaan kummisetänsä ja -tätinsä näkemisestä. Riemu taisi olla molemminpuoleista. Päästiin myös vihdoin vähän pulikoimaan kauniiseen mummolan järveen.
Lauantaina lähdimme takaisin Turkuun ja seuraavana päivänä suuntasimme kohti Kustavin vuokramökkiä anoppilan kanssa. Viikko meren rannalla oli upeaa! Ainut vain, että koska möksä oli aivan metsässä ja vieläpä mäessä, juuria täynnä oleva maa oli hiukan haastava leikkimisympäristö pienelle pojalle. Mutta selvittiin siitäkin!
Kustavissa ollessamme kävimme myös Taivassalossa. Etenkin Taivassalon kirkko oli upea, sen piha ja ympäröivä alue olivat niin rauhaisia.
Jäimme vain ihmettelemään muutamaa asiaa. Vaikka mökki oli normaalihintaisten kalliimmasta päästä, saimme haudata itse omat vessajätteemme metsään. Oli hieman ajatuksia herättävää, ettei asiasta annettu edes kunnollisia ohjeita, että kuinka syvä kuopan pitäisi olla ja kuinka kaukana vesistöistä jne. Jäin myös miettimään, miten kauan sellaisella kasalla vessapaperia kestää maatua.
Meiltä ei myöskään kysytty tietoja mökissä asuvista henkilöistä tai mitään, mikä ymmärtääkseni on normaali käytäntö. Mieheni epäilikin, että toiminta taisi olla hiukkasen pimeän puoleista. En tosin ole varma, paremmin tietävät voivat korjata käsitystäni.
Olimme Kustavissa tasan viikon, lähtö oli siis seuraavan sunnuntain aamuna. Kävimme nopeasti kotona tarkistamassa merihevosten tilanteen, suihkussa, pakkaamassa hiukan tavaroita ja sitten suuntasimme kohti Imatraa ja kavereiden mökkiä. Vaihdoimme siis yhdeksässä tunnissa suuntaa mökiltä toiselle, aivan eri puolille Suomea!
Tutulla mökillä ollessa on tietysti vähän erilaista, myös sähköttä eläminen tuo omanlaistaan tunnelmaa. Oli ihanan rentouttavaa olla viikko ilman naperoa, kun sai muodostaa päivärytminsä ihan oman olon mukaan. Sitä tuli vaan oltua, syötyä, saunottua ja uitua!
Ystäviemme mökki on ihan hauska kokemus. Se on nimittäin koottu noin 20 vuotta sitten vanhoista palasista. Uusvanhaa tekoa siis. Olen aina ihan innoissani kaikista niistä vanhoista esineistä ja huonekaluista, joita sieltä löytyy.
Kolme viikkoa tuohon reissaamiseen hurahti. Nyt on onneksi sitten lauantaista asti saanut olla ihan vaan kotona. Olisi taas pitänyt tänä viikonloppuna mennä vanhempien luokse, mutta taidan siirtää sen parin viikon päähän. Kuitenkin ennen koulujen alkua on vielä päästävä!
Ainiin, oman osansa blogin hiljaisuuteen on tuonut tietokoneettomuuteni. Vietin mm. [lähes] koko eilisen päivän ilman tietokonetta ja vain nautin parvekkeella kirjasta [Geishan muistelmat] ja jääkahvista. Olen myös ottanut hallintaan hieman aktiivisempaa elämäntapaa, sillä olen kyllästynyt plösöyteeni. Olen käynyt tänään ja eilen lenkillä ja katsonut syömisteni perään koko viikon. Tämän päivän olen elänyt viherpapu-kookos-herkulla. Otin myös Wiille uuden tavoitteen: 8 kiloa puolessa vuodessa. Jos vaikka asian julkistaminen näin yleisesti auttaisi minua pysymään paremmin tavoitteessani!
Katsellaan, voikaa hyvin.
Ensin lähdimme eräänä sunnuntaina vanhempieni luokse. Menimme taas pikkupojan kanssa kaksin junalla, ja tein ehkä kesän parhaimman päätöksen: lähdimme seitsemän aamujunalla, eli lähtö kotoa oli jo puolisen tuntia aikaisemmin. Mutta eipähän tarvinnut kärvistellä pienen miehen kanssa helteisessä junassa! Matka oli siis oikein leppoisa, ja oli ihana olla perilläkin niin mukavan aikaisin.
Olo Pohjanmaalla oli mukavata. Veljenikin tuli sinne, ja V oli innoissaan kummisetänsä ja -tätinsä näkemisestä. Riemu taisi olla molemminpuoleista. Päästiin myös vihdoin vähän pulikoimaan kauniiseen mummolan järveen.
Lauantaina lähdimme takaisin Turkuun ja seuraavana päivänä suuntasimme kohti Kustavin vuokramökkiä anoppilan kanssa. Viikko meren rannalla oli upeaa! Ainut vain, että koska möksä oli aivan metsässä ja vieläpä mäessä, juuria täynnä oleva maa oli hiukan haastava leikkimisympäristö pienelle pojalle. Mutta selvittiin siitäkin!
Kustavissa ollessamme kävimme myös Taivassalossa. Etenkin Taivassalon kirkko oli upea, sen piha ja ympäröivä alue olivat niin rauhaisia.
Jäimme vain ihmettelemään muutamaa asiaa. Vaikka mökki oli normaalihintaisten kalliimmasta päästä, saimme haudata itse omat vessajätteemme metsään. Oli hieman ajatuksia herättävää, ettei asiasta annettu edes kunnollisia ohjeita, että kuinka syvä kuopan pitäisi olla ja kuinka kaukana vesistöistä jne. Jäin myös miettimään, miten kauan sellaisella kasalla vessapaperia kestää maatua.
Meiltä ei myöskään kysytty tietoja mökissä asuvista henkilöistä tai mitään, mikä ymmärtääkseni on normaali käytäntö. Mieheni epäilikin, että toiminta taisi olla hiukkasen pimeän puoleista. En tosin ole varma, paremmin tietävät voivat korjata käsitystäni.
Olimme Kustavissa tasan viikon, lähtö oli siis seuraavan sunnuntain aamuna. Kävimme nopeasti kotona tarkistamassa merihevosten tilanteen, suihkussa, pakkaamassa hiukan tavaroita ja sitten suuntasimme kohti Imatraa ja kavereiden mökkiä. Vaihdoimme siis yhdeksässä tunnissa suuntaa mökiltä toiselle, aivan eri puolille Suomea!
Tutulla mökillä ollessa on tietysti vähän erilaista, myös sähköttä eläminen tuo omanlaistaan tunnelmaa. Oli ihanan rentouttavaa olla viikko ilman naperoa, kun sai muodostaa päivärytminsä ihan oman olon mukaan. Sitä tuli vaan oltua, syötyä, saunottua ja uitua!
Ystäviemme mökki on ihan hauska kokemus. Se on nimittäin koottu noin 20 vuotta sitten vanhoista palasista. Uusvanhaa tekoa siis. Olen aina ihan innoissani kaikista niistä vanhoista esineistä ja huonekaluista, joita sieltä löytyy.
 |
| Kävimme myös katsomassa luolaa, johon Lassilan kyläläiset piiloutuivat sodan aikana. Melkoisen ahdas se oli, en itse uskaltanut edes mennä sisään asti. Käsittämätöntä ajatellakaan, että siellä on asustanut kokonainen kylällinen väkeä! |
Kolme viikkoa tuohon reissaamiseen hurahti. Nyt on onneksi sitten lauantaista asti saanut olla ihan vaan kotona. Olisi taas pitänyt tänä viikonloppuna mennä vanhempien luokse, mutta taidan siirtää sen parin viikon päähän. Kuitenkin ennen koulujen alkua on vielä päästävä!
Ainiin, oman osansa blogin hiljaisuuteen on tuonut tietokoneettomuuteni. Vietin mm. [lähes] koko eilisen päivän ilman tietokonetta ja vain nautin parvekkeella kirjasta [Geishan muistelmat] ja jääkahvista. Olen myös ottanut hallintaan hieman aktiivisempaa elämäntapaa, sillä olen kyllästynyt plösöyteeni. Olen käynyt tänään ja eilen lenkillä ja katsonut syömisteni perään koko viikon. Tämän päivän olen elänyt viherpapu-kookos-herkulla. Otin myös Wiille uuden tavoitteen: 8 kiloa puolessa vuodessa. Jos vaikka asian julkistaminen näin yleisesti auttaisi minua pysymään paremmin tavoitteessani!
Katsellaan, voikaa hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)