torstai 24. helmikuuta 2011

Bändäri.

Kuten jo aiemmin oli puhetta, odottavista kirjoista on jo muodostunut pino. Voin kuitenkin itseeni tyytyväisenä sanoa, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni en ole ollut ahdistunut odottavista opuksista, vaan olen malttanut ottaa kirjan kerrallaan. Ehkä tämä liittyy jotenkin pala kerrallaan -elämänfilosofiaani, minkä olen melko onnistuneesti osannut sisäistää ohjenuorakseni.

Vihdoin olen myös päässyt pinossani eteenpäin! Jätin Anna Kareninan kesken muistaakseni kolmannen osan jälkeen, ja siirryin sulavasti Pamela Des Barresin kirjaan Kuumana bändiin - bändärin tunnustukset. Sain teoksen luettua muutama päivä sitten. Ja minähän pidin siitä!
Bändäri on kieltämättä terminä hieman, no, arveluttava. Enkä nyt käy väittämään, että Miss Pamelakaan olisi mikään siveyden sipuli ollut, vaikkei [ainakaan aluksi] ihan kenen tahansa punkkaan hypännytkään.
Mutta silti... Jotenkin tuo kirja valottaa sitä, mistä 60- ja 70-lukujen rakkaudessa oli kyse. Se ei ollut sellaista seksinhimoista, millaisena se nykypäivänä nähdään. Kyse oli vain niinkin viattomasta asiasta kuin puhtaasta rakkaudesta.
En ehkä osaa antaa oikeanlaista arvostusta teokselle, mutta mikäli jotakuta vähänkin kiinnostaa sen aikakauden muusikot, backstagekulttuuri, bändäriys... Se mitä vapaa rakastaminen tarkoittaa, niin kyllä suosittelen tarttumaan kyseiseen kirjaan. Siitä välittyy tietynlainen naiivius ja puhtaus, vaikka välillä meinaakin mennä sekaisin, kun niitä miehiä on niin kamalan paljon.

Seuraavaksi aloin lukea kirjaa Kaikki mitä rakastin [Siri Hustvedt]. Ainakin ensimmäiset parikymmentä sivua ovat temmanneet minut mukaansa, ja juuri eilen eräs toinenkin bloggari kehui kyseistä kirjaa. Toivottavasti odotukseni eivät kohoa liian korkealle.

Mutta nyt ahkeroimaan aivan muita asioita. V on nukkumassa, joten laitan toisen koneellisen pyykkiä kuivumaan, sitten puolen tunnin tehojumppa ja jos vielä ehtii, yksi ranskan tehtävä. Ihan mielettömästi energiaa tänään.


Ps. Mies lähti töihin, ja V kävi vilkuttamassa hänelle: "Heippa! Nähdään taas!" Nauruni ei meinannut loppua ollenkaan, sen verran söpöä se oli.