Kalenterin täyttäminen on jostain syystä kauhean mukavaa. Mutta jotenkin... Kun kesälomapäivät ovat kovin suunniteltuja etukäteen, tuntuu kuin loma olisi jo käytetty.
Mukavaa, kun välissä on myös täysin tyhjiä päiviä. Avoimina spontaaniudelle. Tai pelkälle olemiselle.
maanantai 28. kesäkuuta 2010
lauantai 26. kesäkuuta 2010
Rusketatko?
Miten meni juhannus?
Meidän meni osittain mönkään. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka peruvat juhannuksen vain koska "ei oikein oo fiilis lähteä mihinkään". Kun yksi perui, kaksi muutakin perui. Olimme siis kolmestaan mieheni ja ystäväni K:n kanssa.
No, vietimme sitten hyvän illan kolmistaan! Korkkasimme pari pulloa, teimme yhdessä ruoan ja jälkiruoan, söimme, pelailimme, katsoimme leffaa ja ennen kaikkea juttelimme paljon. Ihanaa kun on ystävä kylässä!
Tänään, ennen hänen kotiinlähtöään, juttelimme ruskettumisesta. Olemme molemmat kalpeita täyssuomalaisia, jotka palavat ennen kuin ruskettuvat. Tai no... Palavat, mutteivät koskaan rusketu.
Emme kumpikaan voi käsittää tahallista itsensä käristämistä auringossa. a) Überrusketus on ruman näköinen, etenkin niitä liian vaaleita hiuksia vasten ja b) ei se nyt niin kovin tervettä ole, ei fyysisesti eikä henkisesti.
Olimme molemmat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kevyt päivetys on ihan kiva, kun se tulee ulkona ollessa sitä sen kummemmin ottamatta. Kuitenkin se tuntuu hiukan oudolta, että se päivetys pitää saada jo huhtikuussa, että sitten kun kesä tulee, ei olisi niin kalmankalpea. Woot?! Mitä ihmettä..? Miksi tarvitsee olla ruskettunut ennen kuin se on luonnossa edes mahdollista?
En ymmärrä, miksi olisi jotenkin noloa, hävettävää tai muuten vaan daijua olla olematta sen värinen kuin on.
Kaiken tämän jälkeen on kuitenkin ihana myöntää oma vietävyytensä, koska ehkä sitten kuitenkin haluan kokeilla tätä tuotetta vielä tänä kesänä. Mutta kuitenkin vasta nyt auringon jo paistaessa ja päivetyksen ollessa mahdollista, eikä silloin kun lumikin vielä oli maassa...
Meidän meni osittain mönkään. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka peruvat juhannuksen vain koska "ei oikein oo fiilis lähteä mihinkään". Kun yksi perui, kaksi muutakin perui. Olimme siis kolmestaan mieheni ja ystäväni K:n kanssa.
No, vietimme sitten hyvän illan kolmistaan! Korkkasimme pari pulloa, teimme yhdessä ruoan ja jälkiruoan, söimme, pelailimme, katsoimme leffaa ja ennen kaikkea juttelimme paljon. Ihanaa kun on ystävä kylässä!
Tänään, ennen hänen kotiinlähtöään, juttelimme ruskettumisesta. Olemme molemmat kalpeita täyssuomalaisia, jotka palavat ennen kuin ruskettuvat. Tai no... Palavat, mutteivät koskaan rusketu.
Emme kumpikaan voi käsittää tahallista itsensä käristämistä auringossa. a) Überrusketus on ruman näköinen, etenkin niitä liian vaaleita hiuksia vasten ja b) ei se nyt niin kovin tervettä ole, ei fyysisesti eikä henkisesti.
Olimme molemmat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kevyt päivetys on ihan kiva, kun se tulee ulkona ollessa sitä sen kummemmin ottamatta. Kuitenkin se tuntuu hiukan oudolta, että se päivetys pitää saada jo huhtikuussa, että sitten kun kesä tulee, ei olisi niin kalmankalpea. Woot?! Mitä ihmettä..? Miksi tarvitsee olla ruskettunut ennen kuin se on luonnossa edes mahdollista?
En ymmärrä, miksi olisi jotenkin noloa, hävettävää tai muuten vaan daijua olla olematta sen värinen kuin on.
Kaiken tämän jälkeen on kuitenkin ihana myöntää oma vietävyytensä, koska ehkä sitten kuitenkin haluan kokeilla tätä tuotetta vielä tänä kesänä. Mutta kuitenkin vasta nyt auringon jo paistaessa ja päivetyksen ollessa mahdollista, eikä silloin kun lumikin vielä oli maassa...
torstai 17. kesäkuuta 2010
Kirjastossa taas!
Puolenpäivän aikoihin mulle soitettiin, että voinko tulla tänään sairaan sijaiseksi. Mua hiukan harmitti, että edelliskerralla en ollut kuullut puhelinta, ja sijaisuus oli mennyt jollekin muulle. Siksi halusin päästä tällä kertaa, tavalla tai toisella.
Pitikin hiukan soitella, koska mies oli työhaastattelussa Helsingissä, enkä ollut ihan varma, ehtisikö hän ajoissa ennen kuin mun täytyy lähteä. Onneksi anoppi suostui hakemaan lapsen hoitoon heti töistä päästyään. No, tulihan se mieskin ajoissa, joten ei ollut hätiä mitiä. Täällä siis ollaan!
Fiilis on hyvä. En ole aiemmin ollut iltavuorossa, joten on hassua miten vähän täällä on ihmisiä töissä. Vaikka eipä noita asiakkaitakaan hirveästi ole.
Tuntuu ihan siltä, kuin olisi vain ollut pitkä viikonloppu välissä, ja sitten olisin palannut takaisin. Tosin kirjojen järjestystä on hiukan muutettu, mutta muuten tunnelma on sama.
Täällä on jotenkin hyvä olla.
Pitikin hiukan soitella, koska mies oli työhaastattelussa Helsingissä, enkä ollut ihan varma, ehtisikö hän ajoissa ennen kuin mun täytyy lähteä. Onneksi anoppi suostui hakemaan lapsen hoitoon heti töistä päästyään. No, tulihan se mieskin ajoissa, joten ei ollut hätiä mitiä. Täällä siis ollaan!
Fiilis on hyvä. En ole aiemmin ollut iltavuorossa, joten on hassua miten vähän täällä on ihmisiä töissä. Vaikka eipä noita asiakkaitakaan hirveästi ole.
Tuntuu ihan siltä, kuin olisi vain ollut pitkä viikonloppu välissä, ja sitten olisin palannut takaisin. Tosin kirjojen järjestystä on hiukan muutettu, mutta muuten tunnelma on sama.
Täällä on jotenkin hyvä olla.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Kello on kahdeksan. Olen ollut jo neljä tuntia hereillä.
Jos lapsi herää neljältä, päivästä ei voi tulla mitään muuta kuin pirteän hilpeä. Onneksi ainakin vielä sujuu ihan hyvin. Tosin normaalisti kohta olisi jo V:n päiväuniaika, katsotaan miten hän jaksaa sinne oikeaan päikkäriaikaan asti...
Olen silti hyvällä tuulella. Tänään on hyvä päivä. Jos on aamuaurinkoinen keittiö, josta valo säteilee koko asuntoon, ei voi olla kuin hyvällä tuulella.
Mieheni pelaa koneella jotain peliä, V istuu sylissä ja reagoi hauskasti kaikkeen. Matkii äänet, etenkin piippaukset, ja on fiiliksissä mukana kun isi saavuttaa jotain. Söpöliinit.
Itse luen Sookie Stackhouse -kirjaa. Mukavan kevyttä, ihanan jotenkin naiivi kirjoitustapa, sopii minun silmilleni.
Suunnitelmat tälle päivälle: käydä kävelyllä ja Yvesistä hakemassa vähän hemmottelua. Paljon musiikin kuuntelua. Lihapullia ja vohveleita.
Jos lapsi herää neljältä, päivästä ei voi tulla mitään muuta kuin pirteän hilpeä. Onneksi ainakin vielä sujuu ihan hyvin. Tosin normaalisti kohta olisi jo V:n päiväuniaika, katsotaan miten hän jaksaa sinne oikeaan päikkäriaikaan asti...
Olen silti hyvällä tuulella. Tänään on hyvä päivä. Jos on aamuaurinkoinen keittiö, josta valo säteilee koko asuntoon, ei voi olla kuin hyvällä tuulella.
Mieheni pelaa koneella jotain peliä, V istuu sylissä ja reagoi hauskasti kaikkeen. Matkii äänet, etenkin piippaukset, ja on fiiliksissä mukana kun isi saavuttaa jotain. Söpöliinit.
Itse luen Sookie Stackhouse -kirjaa. Mukavan kevyttä, ihanan jotenkin naiivi kirjoitustapa, sopii minun silmilleni.
Suunnitelmat tälle päivälle: käydä kävelyllä ja Yvesistä hakemassa vähän hemmottelua. Paljon musiikin kuuntelua. Lihapullia ja vohveleita.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Kenkiä!
Miten niin raha ei tuo onnellisuutta.
Sen hoitotukipäätöksen saatuamme ainakin mun on ollut huomattavasti helpompi hengittää. Eihän meillä siltikään paljon rahaa ole, mutta ihana kun ei tarvitse miettiä, ostaako ruokaa vai ei!
Äitikin hiukan sponssasi mun elämää ostamalla mulle kolmet uudet kengät, esiteltyäni hänelle viimeisten balleriinojeni pohjaa, josta meni jo sormi läpi.
Tässä siis pieni esittelykierros, osittain myös ystäväni pyynnöstä... Häikäistykää kuvien mahtavasta laadusta!
Ensimmäinen löytö, upeat, pinkit balleriinat. Huomatkaa upea pohjallinen, sekä ihana taite ja solki -systeemi. Anteeksi muuten, etten jaksanut leikkiä tällä hitaalla koneella ja kääntää kuvaa, tämä ei jostain syystä suostunut kääntämään millään normaalilla tavalla, enkä millään jaksanut kopioida kuvaa jonnekin muualle kääntääkseni sen. Niin suuri homma kuin se olisikin ollut!
Mutta joka tapauksessa, nämä ovat ehkä suosikkini.
Nämä valkoiset ovat myös ihanat. Korkoa on niin vähän [harmi ettei se näy kunnolla tässä kuvassa!], että se ei varsinaisesti tunnu, mutta kuitenkin sen verran, että kengät tuntuvat upealta jalassa. Tuo sisäkangas on aivan ihana, toivottavasti löydän joskus jostain ballet, jotka ovat tuommoista kukkakuviota kauttaaltaan. :)
Nuo kahdet löydettyämme ajattelimme äidin kanssa etsiä vielä jotkut perusturvalliset mustat/tummat. Silmiini osuivat nämä. Sinänsä ihan normaalit, mutta kärjen muoto on hiukan erilainen kuin muissa kengissäni, ja rusetit ovat ihanat.
Mitäs pidätte löydöistäni? Hintaa näillä oli yhteensä vajaat 62e, eli mihinkään vararikkoon äitini ei onneksi joutunut. :)
Ps. Vielä kuva uusista korviksistani, joita hehkutin viimeksi. Eikö ole mahtavat?
Pps. Ukkelini tulee näillä näkymin tänään tänne. <3 On jo kova ikävä. Toivottavasti hän viihtyy täällä meidän kanssa pari päivää, on niin ihanaa kun V:llä on kunnon piha missä temmeltää, puhumattakaan talosta, jota voi juosta ympäri. Vaikka tiedän kyllä, että vähintäänkin merihevosten takia on pakko lähteä kotiin jo muutaman päivän päästä. :\
Puhumattakaan siitä, että tiistaina on viimeinen päivä hakea varauksessa oleva Amélie-nuotti kirjastosta!
Sen hoitotukipäätöksen saatuamme ainakin mun on ollut huomattavasti helpompi hengittää. Eihän meillä siltikään paljon rahaa ole, mutta ihana kun ei tarvitse miettiä, ostaako ruokaa vai ei!
Äitikin hiukan sponssasi mun elämää ostamalla mulle kolmet uudet kengät, esiteltyäni hänelle viimeisten balleriinojeni pohjaa, josta meni jo sormi läpi.
Tässä siis pieni esittelykierros, osittain myös ystäväni pyynnöstä... Häikäistykää kuvien mahtavasta laadusta!
Ensimmäinen löytö, upeat, pinkit balleriinat. Huomatkaa upea pohjallinen, sekä ihana taite ja solki -systeemi. Anteeksi muuten, etten jaksanut leikkiä tällä hitaalla koneella ja kääntää kuvaa, tämä ei jostain syystä suostunut kääntämään millään normaalilla tavalla, enkä millään jaksanut kopioida kuvaa jonnekin muualle kääntääkseni sen. Niin suuri homma kuin se olisikin ollut!
Mutta joka tapauksessa, nämä ovat ehkä suosikkini.
Nämä valkoiset ovat myös ihanat. Korkoa on niin vähän [harmi ettei se näy kunnolla tässä kuvassa!], että se ei varsinaisesti tunnu, mutta kuitenkin sen verran, että kengät tuntuvat upealta jalassa. Tuo sisäkangas on aivan ihana, toivottavasti löydän joskus jostain ballet, jotka ovat tuommoista kukkakuviota kauttaaltaan. :)
Nuo kahdet löydettyämme ajattelimme äidin kanssa etsiä vielä jotkut perusturvalliset mustat/tummat. Silmiini osuivat nämä. Sinänsä ihan normaalit, mutta kärjen muoto on hiukan erilainen kuin muissa kengissäni, ja rusetit ovat ihanat.
Mitäs pidätte löydöistäni? Hintaa näillä oli yhteensä vajaat 62e, eli mihinkään vararikkoon äitini ei onneksi joutunut. :)
Ps. Vielä kuva uusista korviksistani, joita hehkutin viimeksi. Eikö ole mahtavat?
Pps. Ukkelini tulee näillä näkymin tänään tänne. <3 On jo kova ikävä. Toivottavasti hän viihtyy täällä meidän kanssa pari päivää, on niin ihanaa kun V:llä on kunnon piha missä temmeltää, puhumattakaan talosta, jota voi juosta ympäri. Vaikka tiedän kyllä, että vähintäänkin merihevosten takia on pakko lähteä kotiin jo muutaman päivän päästä. :\
Puhumattakaan siitä, että tiistaina on viimeinen päivä hakea varauksessa oleva Amélie-nuotti kirjastosta!
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Hyvä päivä.
Tänään oli kauhean hyvä ja kiva päivä. Ensimmäinen lämmin päivä Pohjanmaalla ollessamme. Oloa helpotti myös kovasti eilen tullut päätös hoitotuesta: saamme 85e/kk + maanantaina takautuvasti tuet lokakuusta asti. Se on ihan iloinen potti. Enää ei huoleta 24e/kk kituuttaminen...
Laskin jo kovasti budjettiakin noista rahoista kesää varten. Että jos käytämme niin ja niin paljon ruokaan per viikko, niin pitäisi jäädä sen verran, että saan vihdoin uudet silmälasit, housut ja parit paidat. Lisäksi ajattelin kokeilla The Body Shopin hamppukäsivoidetta. Tosin jos se ei tunnu kivalle, ostan siinä tapauksessa taas apteekin Favoran voiteen; se on aivan mielettömän ihanaa.
Minulla on myös Yves Rocheriin 15e:n lahjakortti. Ajattelin käyttää sen täysin itseni hemmotteluun. :)
Niistä silmälaseista vielä. Nissenillä näytti olevan kova tarjous nyt meneillään, toivottavasti se on voimassa vielä ensi viikkoon asti, että ehdin saada lasini supertarjouksella. Pakettiin näytti kuuluvan ainakin aurinkolasit ja näöntarkastus.
Sokaistuin hieman tuosta rahamäärästä, ja ostin tänään vaippoja hakiessani myös lehden ja korvikset. Elämäni ensimmäinen miestenlehti, nimittäin AKU.! Lehti on siis Aku Ankkaa suunnattuna aikuiseen makuun: sarjakuvan lisäksi se sisältää artikkeleita aiheesta ja hieman aiheen vierestä, "tiesitkö, että..." ja "totta vai tarua?" -tyyppisiä pikkujuttuja ja kaikkea sen sellaista. Vaikka lehti onkin ensisijaisesti suunnattu miehiseen makuun [minkä huomaa etenkin mainoksista], olen minä ainakin viihtynyt sen parissa erinomaisesti! En kyllä olekaan lukenut vielä kuin kymmenisen sivua, mutta uskoisin pitäväni siitä loppuun asti. Ostopäätökseen vaikuttivat eniten juttu Olavi Uusivirrasta ja uskomaton hinta: 1,90e.
Tällaista aikuisten Ankkaa on julkaistu ennen Hollannissa, missä se on ollut menestys. Tämän johdosta lehteä päätettiin kokeilla myös Suomessa, toisessa akumaisessa maassa. Katsotaan, miten lehden käy!
Ainiin, vielä ne korvikset. En nyt voi käydä hakemassa kameraa ja näpsäistä niistä kuvaa, sillä V yrittää nukkua siinä huoneessa missä ne ovat. Mutta ne ovat upeat! Kiiltävät levyt, kuin CD:t, koristeelliset vain. Isot kuin mitkä, ja aivan ihanat! En malta odottaa, että laitan jonkun rimpsuhameen ja kauniin topin ja ne korvikset, ja menemme rannalle ja... Ah, niihin vain jotenkin tiivistyy kesä!!
Toivottavasti sinunkin päiväsi on ollut hyvä. :)
Laskin jo kovasti budjettiakin noista rahoista kesää varten. Että jos käytämme niin ja niin paljon ruokaan per viikko, niin pitäisi jäädä sen verran, että saan vihdoin uudet silmälasit, housut ja parit paidat. Lisäksi ajattelin kokeilla The Body Shopin hamppukäsivoidetta. Tosin jos se ei tunnu kivalle, ostan siinä tapauksessa taas apteekin Favoran voiteen; se on aivan mielettömän ihanaa.
Minulla on myös Yves Rocheriin 15e:n lahjakortti. Ajattelin käyttää sen täysin itseni hemmotteluun. :)
Niistä silmälaseista vielä. Nissenillä näytti olevan kova tarjous nyt meneillään, toivottavasti se on voimassa vielä ensi viikkoon asti, että ehdin saada lasini supertarjouksella. Pakettiin näytti kuuluvan ainakin aurinkolasit ja näöntarkastus.
Sokaistuin hieman tuosta rahamäärästä, ja ostin tänään vaippoja hakiessani myös lehden ja korvikset. Elämäni ensimmäinen miestenlehti, nimittäin AKU.! Lehti on siis Aku Ankkaa suunnattuna aikuiseen makuun: sarjakuvan lisäksi se sisältää artikkeleita aiheesta ja hieman aiheen vierestä, "tiesitkö, että..." ja "totta vai tarua?" -tyyppisiä pikkujuttuja ja kaikkea sen sellaista. Vaikka lehti onkin ensisijaisesti suunnattu miehiseen makuun [minkä huomaa etenkin mainoksista], olen minä ainakin viihtynyt sen parissa erinomaisesti! En kyllä olekaan lukenut vielä kuin kymmenisen sivua, mutta uskoisin pitäväni siitä loppuun asti. Ostopäätökseen vaikuttivat eniten juttu Olavi Uusivirrasta ja uskomaton hinta: 1,90e.
Tällaista aikuisten Ankkaa on julkaistu ennen Hollannissa, missä se on ollut menestys. Tämän johdosta lehteä päätettiin kokeilla myös Suomessa, toisessa akumaisessa maassa. Katsotaan, miten lehden käy!
Ainiin, vielä ne korvikset. En nyt voi käydä hakemassa kameraa ja näpsäistä niistä kuvaa, sillä V yrittää nukkua siinä huoneessa missä ne ovat. Mutta ne ovat upeat! Kiiltävät levyt, kuin CD:t, koristeelliset vain. Isot kuin mitkä, ja aivan ihanat! En malta odottaa, että laitan jonkun rimpsuhameen ja kauniin topin ja ne korvikset, ja menemme rannalle ja... Ah, niihin vain jotenkin tiivistyy kesä!!
Toivottavasti sinunkin päiväsi on ollut hyvä. :)
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Ruokakokeiluja.
Isäni on joko a) hiukan kyllästynyt äitini einesruokaan tai b) kyllästynyt omaan osaamattomuuteensa keittiössä. Muistan ikuisesti kuinka hän teki nakkikastiketta joskus kun olin lapsi, ja pakotti minut syömään vaikka en pitänyt...
Nojoo. Hän on nyt siis innostunut kokeilemaan välillä kaikenlaista, etenkin kun joku lapsista on vähän auttelemassa. Esimerkiksi tämän kevään aikana hän innostui kukkakaaligratiinista, joka on vähitellen jalostunut ihan kunnon kasvisgratiiniksi lanttuineen ja perunoineen, tosin ilman kukkakaalia koska äiti ei pidä siitä. Ja kyllä, pohjalle kuuluu ehdottomasti laittaa hiukan makkaraa!
Toinen erikoisuus on pizzat, joihin käytetään pohjina tortillapohjia. Toimii jostain erikoisesta syystä ihan hyvin. Täytettä laitetaan sen verran, että puolitoista pizzaa riittää kevyesti per nuppi, vaikka minäkin sitä ensin epäilin.
Tänään tuli sitten taas uusi kokeilu. Isä oli nähnyt telkkarin jossain kokkiohjelmassa [ilmeisesti Huomenta Suomessa?], kuinka siellä tehtiin jotain jännittävää pastasalaattia. Sinänsä ihan yksinkertaista, vähän pastaa, sipulia, paprikaa, tomaattia ja "sit sellasta juustojuttua, joka aukee silleen striuup, näin".
Jepjep, eilen oltiin sitten etsimässä sitä sellasta juustojuttua... Ja löydettiin vaan!
Tänään heitettiin tavarat kattilaan, koska meillä ei ole wokkipannua. Paprikana oli keltaista paprikaa, valkosipuli unohdettiin kokonaan ja sipulina käytettiin punasipulia. Pasta oli ihan tavallista kukkamakaronia, mitäs sitä turhia hienostelemaan. Juustokin toimi hyvin, vaikka isä pelkäsi että siinä on liian vähän öljyä. Timjamia laitoin vähän liian arasti, olisi voinut olla enemmänkin.
Ihan hyväähän siitä tuli! Vaikka ehkä omaan makuuni paprikaa oli vähän liikaa. Silti tässä kertaillessa tuli kovin kova nälkä, taidan mennä syömään jämät pois. :)
Olisipa itselläkin samanlainen rohkeus ja lapsenmielinen into keittiössä. Tosin aika nopeasti se tarttuu, kun toisen touhuja seurailee.
Nojoo. Hän on nyt siis innostunut kokeilemaan välillä kaikenlaista, etenkin kun joku lapsista on vähän auttelemassa. Esimerkiksi tämän kevään aikana hän innostui kukkakaaligratiinista, joka on vähitellen jalostunut ihan kunnon kasvisgratiiniksi lanttuineen ja perunoineen, tosin ilman kukkakaalia koska äiti ei pidä siitä. Ja kyllä, pohjalle kuuluu ehdottomasti laittaa hiukan makkaraa!
Toinen erikoisuus on pizzat, joihin käytetään pohjina tortillapohjia. Toimii jostain erikoisesta syystä ihan hyvin. Täytettä laitetaan sen verran, että puolitoista pizzaa riittää kevyesti per nuppi, vaikka minäkin sitä ensin epäilin.
Tänään tuli sitten taas uusi kokeilu. Isä oli nähnyt telkkarin jossain kokkiohjelmassa [ilmeisesti Huomenta Suomessa?], kuinka siellä tehtiin jotain jännittävää pastasalaattia. Sinänsä ihan yksinkertaista, vähän pastaa, sipulia, paprikaa, tomaattia ja "sit sellasta juustojuttua, joka aukee silleen striuup, näin".
Jepjep, eilen oltiin sitten etsimässä sitä sellasta juustojuttua... Ja löydettiin vaan!
Tänään heitettiin tavarat kattilaan, koska meillä ei ole wokkipannua. Paprikana oli keltaista paprikaa, valkosipuli unohdettiin kokonaan ja sipulina käytettiin punasipulia. Pasta oli ihan tavallista kukkamakaronia, mitäs sitä turhia hienostelemaan. Juustokin toimi hyvin, vaikka isä pelkäsi että siinä on liian vähän öljyä. Timjamia laitoin vähän liian arasti, olisi voinut olla enemmänkin.
Ihan hyväähän siitä tuli! Vaikka ehkä omaan makuuni paprikaa oli vähän liikaa. Silti tässä kertaillessa tuli kovin kova nälkä, taidan mennä syömään jämät pois. :)
Olisipa itselläkin samanlainen rohkeus ja lapsenmielinen into keittiössä. Tosin aika nopeasti se tarttuu, kun toisen touhuja seurailee.
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Pohjanmaa kukkii.
Matkattiin taas eilen pikkupojan kanssa junalla vanhempieni luokse. Täällä on niin kaunista! Maistiaisina pari kuvaa kolmesta omenapuustamme.
Tänään vielä ohjelmassa yhdet ylppärit, toivottavasti ystäväni pitää ihanasta jäätelöpuikkokahvipurkista, jonka ostin hänelle lahjaksi. Jos ei pidä, otan sen koska tahansa omaan käyttöön!
Ps. Ehkä paras Sinkkuelämää 2 -kritiikki täällä. Vaikka silti ajattelin katsoa rainan vielä joku päivä; ehkä lainaan sen sitten vuoden päästä kirjastosta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)