Taivaalliset olennot tuli juuri telkkarista.
Leffa on tehty jo vuonna 1994, mutta en silti ole nähnyt sitä aiemmin. Ah, Kate Winslet punattuine huulineen... Mieletöntä lauantaiherkkua.
Ja se leffa.
Jossain arvostelussa sanottiinkin, että menee pari viikkoa ennen kuin tajuaa tykänneensä kyseisestä leffasta. Luulen, että mulle käy samoin, mieleni on vielä hieman järkkynyt.
Siinä oli paljon hyvää. Paljon. Ja aina se on plussaa, kun jäätävä leffa perustuu tositapahtumiin. Oikeisiin päiväkirjoihin. Lainaukset oli otettu suoraan Paulinen päiväkirjasta. Siitä oikeasta, siitä mihin hän on itse käsin kirjoittanut 50-luvulla.
Vaikka loppuratkaisun tiesi etukäteen, se oli silti jotenkin niin... Kädet menivät vaistomaisesti suun eteen.
Suosittelen, vaikka hieman ahdistaakin.
En ole aikoihin jaksanut katsoa leffoja kokonaan, mutta tämä naulitsi minut television ääreen. Se siis kertoo aika paljon. [vaikka nauliutumista auttoi myös se, että lakkasin kynnet samalla. Atomic orange, pure love. <3 Mutta silti.]
