Elokuvallisia kirjaelämyksiä.

Olen muutamien viime päivien aikana sivistänyt itseäni kolmella mahtavalla teoksella.

Ensinnäkin, katsoin vihdoin leffan Sinkkuelämää. Olen kuullut siitä haukkuja, toiset ovat valittaneet sen olevan vain kaksi tavallista Sinkkuelämää-jaksoa peräkkäin, mutta itselleni ei tullut sellaista oloa. Pidin siitä.
Olihan siinä sitä perustoimintaakin, sitä itseään. Samantha vauhdissa jne., kyllä te kaikki tiedätte. Mutta oli siinä kaikkea muutakin.
Oma lempikohtaukseni oli sen jälkeen, kun Kiho oli jättänyt Carrien alttarille. Kun he tulivat toisiaan vastaan ja Carrie hakkasi morsiuskimppunsa pilalle. Ja sitten: kun Kiho yritti lähestyä jo pois kävelevää Carrieta, Charlotte piti Carrieta sylissään ja kielsi Kihoa niin vihaisesti tulemasta lähemmäs. Charlotte oli niin tyrmistynyt ystävänsä puolesta, niin vihainen, ja samalla niin suojelevainen, rakastava... Se oli juuri niin tyypillinen leijonanaaraan reagoiminen, ja se välittyi Charlotten silmistä niin aidosti.
Se oli lähes upeinta koskaan. Se katse, se ilme, se eläytyminen. En usko, että monikaan uskoisi Kristin Davisin kykenevän moiseen, etenkään jos ei ole koskaan katsonut muuta kuin pari jaksoa Sinkkuelämäätä olkapäitään kohauttaen.

Toinen elokuvaelämys oli Walk the Line. Lainasin sen kirjastosta ja aioimme katsoa sen M:n kanssa eilen. Toinen ystäväni kertoi nähneensä sen ja valitti, ettei siinä oikein tapahtunut mitään.
En tiedä voisinko olla enempää eri mieltä. Tai no okei, voisin... Mutta olin silti aika eri mieltä. Siinähän käytiin lähes koko ihmisen elämä läpi! Miten siinä ei muka tapahdu mitään? Etenkin kun kyse on Johnny Cashista, joka kuitenkin teki kaikenlaista pientä ja suurta elämänsä aikana.
En tiedä, miten tuosta voi sanoa, ettei siinä tapahtunut oikein mitään. Kai siinäkin olisi pitänyt olla tissit ja räjähdyksiä, että se olisi ollut oikea elokuva.

Kolmas kokemukseni, ja ehdottomasti kyllä oma suosikkini, oli Frank W. Abagnalen Ota kiinni jos saat. Siis luettuna. Olen myös katsonut sen leffana, mutta siitä on jo aikaa, enkä muista kuin yhden kohtauksen, jossa Leonardo DiCaprio kävelee lentokentän käytävällä, ja on todennäköisesti päässyt juuri jälleen kerran pakoon.
Luin kirjan koulun kirjapiiriä varten, itse asiassa valitsin sen itse. Lainattuani sen kirjastosta selailin sitä hiukan ja tyrmistyin kun silmiini osui kuivakoita lauseita ja pelkkiä lukusanoja. Yllätys oli siis melkoisen suuri, kun teksti oli oikeasti kiehtovaa, sujuvaa ja hyvinkirjoitettua. Itse asiassa yllättävän hyvin kirjoitettua, sillä harvemmin omaelämäkerrat ovat näin laadukkaita. [vaikka olihan Abagnalella ollut tukena myös joku toinen kirjoittaja, en tiedä kuinka suuri vaikutus hänellä oli lopputulokseen.]
Kirja oli ihan mieletön. Ahmin sen muutamassa päivässä. Se on upea. Siinä on niin mielettömiä juonenkäänteitä, mielettömiä huijauksia, etten voi käsittää miten kukaan koskaan uskaltaa tehdä mitään niin järjetöntä.
Ja kaikkea korostaa vielä se, kun muistaa, että jätkä oli alle parinkymmenen lennellessään ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa tehden sekkihuijauksiaan. Plus se tosiseikka, että se kaikki on totta.
Olen niin hämmentynyt.
Taidan lukea sen vielä uudelleen.

Ympäristötekoja?

Aloin etsiä netistä kivoja itsetehtyjä kortteja malliksi, mikäli itsekin jaksaisin alkaa väsäämään sellaisia tänä jouluna [en kyllä usko, että jaksan].
Jotenkin kummallisesti eksyin taas aivan muille sivuille, ja pakkohan niitä on mainostaa heti täälläkin, jos joku muukin vaikka eksyisi samoille sivuille ja innostuisi kuten minäkin.

Ensinnäkin, Älä osta mitään -päivä on taas lähestymässä. Sehän on ensi viikon perjantaina. Kyseisiltä sivustoilta löysin myös listan joululahjoista, mitä voisi antaa kaiken turhan roinan sijaan: http://www.alaosta.fi/?sivu=materiaalit&alasivu=lahjalista
Näistä ainakin omat leipomukset kuulostivat mukavalle ja lämpimälle ja jotenkin erityisen... jouluiselle. Jotenkin juuri sille, mistä joulussa pitäisikin olla kyse.

Toinen löytämäni kivalta vaikuttava paikka on http://www.kulutus.fi/ En vielä ehtinyt tutustua siihen sen kummemmin, mutta sivusto vaikutti monipuoliselta ja etenkin mielenkiintoiselta. Oli vain pakko tulla mainostamaan välissä, nyt palaan takaisin tutkimaan kulutuksen maailmaa vähän lähemmin...

Edit. Tutkin kulutus.fi-sivustoa, ja löysin testin itsestä kuluttajana. En vielä ole päässyt sitä loppuun asti, siinä on ihan törkeästi kysymyksiä. En ole varma, loppuuko se koskaan.
Joka tapauksessa. Heti, kun vastaa kysymykseen, sen perään tulee "tiesitkö"-teksti, joka laittaa vähintäänkin ajattelemaan. "Tiesitkö, että yhden henkilön edestakainen lentomatka Thaimaahan kuluttaa energiaa noin 4000 kWh eli määrän, jolla polttaisi 40 watin hehkulamppua yli 11 vuotta?" "Tiesitkö, että viiden miljoonan ihmisen Suomessa myydään vuosittain liki kaksi miljoonaa uutta matkapuhelinta?" "Tiesitkö, että yhdessä henkilöautossa matkustaa kaupungeissa keskimäärin 1,2 henkilöä?" "Tiesitkö, että me länsimaiset ihmiset, jotka edustamme 20 prosenttia maapallon väestöstä, kulutamme 80 prosenttia maapallon luonnonvaroista?"
Jotkut näistä kohdista olivat sellaisia, että ei enää halunnut uskoa, kuinka kamalalla tavalla nykyihminen elää. Haluaisi vain sulkea silmänsä ja korvansa koko asialta, ja jatkaa niin kuin aina ennenkin.
Mutta ei kai niin saa tehdä.
Vähitellen jokaisen pitäisi herätä tähän tilanteeseen ja tehdä jotain. [vähitellen, lue: huomisaamuun mennessä.]

Muuten. Katsoin tänään Prismaa, jossa kerrottiin liiallisen keinovalon merkityksestä. Hyönteiset menevät sekaisin, sekoittavat katulamput kuuhun ja jäävät paikoilleen pyörimään kunnes tippuvat voimansa menettäneinä, kuolleina maahan. Muuttolinnut saattavat lähteä väärään suuntaan, kuten munimaan tulleet tai vastakuoriutuneet merikilpikonnatkin.
En kestä tätä enää sekuntiakaan. Asioiden on muututtava.

Bo Kaspers Orkester.

   Skriv en bok som alla läser,
  ge pengar till ett institut.

  Gör en sång som barnen sjunger,
  när terminen tagit slut.

  Sy upp en kollektion med kläder,
  ge ditt namn åt ett gevär.

  Va det extra i parfymen,
  den som vackra kvinnor bär.

  Säg ett ord som blir bevingat,
  sätt en flagga på en topp.

  Spring på under tre minuter,
  ett 1500 meters lopp.

  Korsa apor med kaniner,
  få ett pris ur kungens hand.

  Se till att skaffa några ungar,
  eller sätt en värld i brand.


  Vi kommer alltid att leva,
  vi kommer aldrig att dö

  Vi kommer alltid att leva,
  vi kommer aldrig att dö

  Vi kommer alltid att leva,
  vi kommer aldrig att dö

  Vi kommer alltid att leva,
  vi kommer aldrig att dö

Vi kommer aldrig att dö.

Ensimmäinen merkintä.

Oivoi, jälleen olen mennyt avaamaan uuden blogin.
Jos tällä kertaa onnistuisin pitämään tätä yllä hiukan pidempäänkin...

Kaksi asiaa;
M&M opettivat minulle taas uuden hienon jutun, käykääpä kokeilemassa: http://www.mysterygoogle.com/

Ja nyt sitten unohdin sen toisen asian.