Oma lauantai.

Eilen kävimme anoppilassa syömässä, ja pikkupoikamme jäi sinne yöksi. Paluumatkalla kotiin kävimme kaupan kautta; ostin ruissipsejä ja dippiä, ja samalla mukaan tarttui myös brittiläinen naistenlehti, Glamour. Ihan järkyttävä nimi, mutta sinänsä ihan hauska lukea jotain muuta vaihteeksi. Brittiläiset, kuten myös jenkkiläiset lehdet eroavat niin totaalisesti suomalaisista lehdistä. Paitsi ehkä Cosmosta, Cosmo on jotenkin sitä samaa huttua missä maassa vaan.

Koska pieni mies oli tosiaan yön poissa ja isompikin mies lähti aamulla aikaisin kisoihin Tampereelle, heräsin yksin. Ja lähdin aamulenkille. Ihan loistava fiilis! Ainut vaan, että kun oli lenkkeillyt, käynyt suihkussa ja syönyt kunnon lounaan ennen puoltapäivää, ei oikein tiennyt, mitä tekisi sillä lopulla päivällä.
Onneksi vetäisin jostain tuhdin energia-annoksen ja siivosin vauhdilla seuraavan tunnin ajan. Raivasin lattiat selviksi leluista ja pyykeistä, pesin vessan, imuroin, pyykkäsin kaksi koneellista. Vielä tiskit odottaisivat, mutta katsotaan nyt, jaksanko olla niin ahkera.

Äsken laitoin vihdoin lastenvaunut myyntiin huutonettiin. On ollut tarkoituksena jo vaikka kuinka kauan, ollaan valkattu uudet matkarattaatkin jo, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Kun ei oo jaksanut ottaa kuvaa. o____O No mutta, nyt se on joka tapauksessa tehty. Toivottavasti joku ostaa, niin saadaan uudet ja kevyemmät tilalle.

Tuntuu vaan oudolta luopua niistä. Outoa, miten paljon sitoo tunteita johonkin esineeseen. Aivan kuin V:n vauva-aika olisi jotenkin kiinnittyneenä niihin vaunuihin.
Enhän mä hänen vauva-aikaansa ole myymässä, vaan rattaat!
Täytyy nyt vaan asennoitua, että ne on vain väline elämän helpottamiseksi. That's all. Niitä tulee ja menee.

Uudet rattaat on kyllä silti samanväriset, ettei erosta tulisi liian tuskallinen.


Vielä olisi 2,5 ranskan rästitehtävää tekemättä. Ehkä voisin kerätä taas sen verran voimia, että saisin itseni ylös tästä sohvalta läppäriltä, ja siirtyisin toisen koneen ääreen hoitamaan homman loppuun. Viisi opintopistettä, here I come!

Bändäri.

Kuten jo aiemmin oli puhetta, odottavista kirjoista on jo muodostunut pino. Voin kuitenkin itseeni tyytyväisenä sanoa, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni en ole ollut ahdistunut odottavista opuksista, vaan olen malttanut ottaa kirjan kerrallaan. Ehkä tämä liittyy jotenkin pala kerrallaan -elämänfilosofiaani, minkä olen melko onnistuneesti osannut sisäistää ohjenuorakseni.

Vihdoin olen myös päässyt pinossani eteenpäin! Jätin Anna Kareninan kesken muistaakseni kolmannen osan jälkeen, ja siirryin sulavasti Pamela Des Barresin kirjaan Kuumana bändiin - bändärin tunnustukset. Sain teoksen luettua muutama päivä sitten. Ja minähän pidin siitä!
Bändäri on kieltämättä terminä hieman, no, arveluttava. Enkä nyt käy väittämään, että Miss Pamelakaan olisi mikään siveyden sipuli ollut, vaikkei [ainakaan aluksi] ihan kenen tahansa punkkaan hypännytkään.
Mutta silti... Jotenkin tuo kirja valottaa sitä, mistä 60- ja 70-lukujen rakkaudessa oli kyse. Se ei ollut sellaista seksinhimoista, millaisena se nykypäivänä nähdään. Kyse oli vain niinkin viattomasta asiasta kuin puhtaasta rakkaudesta.
En ehkä osaa antaa oikeanlaista arvostusta teokselle, mutta mikäli jotakuta vähänkin kiinnostaa sen aikakauden muusikot, backstagekulttuuri, bändäriys... Se mitä vapaa rakastaminen tarkoittaa, niin kyllä suosittelen tarttumaan kyseiseen kirjaan. Siitä välittyy tietynlainen naiivius ja puhtaus, vaikka välillä meinaakin mennä sekaisin, kun niitä miehiä on niin kamalan paljon.

Seuraavaksi aloin lukea kirjaa Kaikki mitä rakastin [Siri Hustvedt]. Ainakin ensimmäiset parikymmentä sivua ovat temmanneet minut mukaansa, ja juuri eilen eräs toinenkin bloggari kehui kyseistä kirjaa. Toivottavasti odotukseni eivät kohoa liian korkealle.

Mutta nyt ahkeroimaan aivan muita asioita. V on nukkumassa, joten laitan toisen koneellisen pyykkiä kuivumaan, sitten puolen tunnin tehojumppa ja jos vielä ehtii, yksi ranskan tehtävä. Ihan mielettömästi energiaa tänään.


Ps. Mies lähti töihin, ja V kävi vilkuttamassa hänelle: "Heippa! Nähdään taas!" Nauruni ei meinannut loppua ollenkaan, sen verran söpöä se oli.

Tänään saadaan aikaan!

...kuten myös eilen. Siirsin nimittäin eteiskäytävässämme viimeiset kaksi ja puoli vuotta hieman hölmösti pönöttäneen hyllyntapaisen keittiön vielä hölmömpään nurkkaan. Nyt kaikki toimii jotenkin huomattavasti paremmin, ja avaruuttakin tupsahti jostain ihan hirveästi lisää. Ehkä näköhäiriö on vain omassa päässäni, mutta minun mielestäni kämppä näyttää taas paljon paremmalta.

Lisäksi liityin illalla Kiloklubiin, netin bugittamisen takia tutustuin siihen vasta tänään paremmin. Ihan oikeasti, ei sitä sivustoa turhaan hehkuteta. Kunhan vaan itse jaksaa nähdä sen vaivan, että kirjaa sinne syömisensä ja liikkumisensa, Kiloklubi on aivan upea. Se näyttää jotenkin kauhean kätevällä tavalla, jos syö esim. hiilareita liikaa [kuten meikätyttö] tai jos liikuntamuodot ovat liian yksipuolisia [kuten minulla]. Ei myöskään tarvitse itse opetella laskemaan kaloreita joka juustoviipaleesta, kun klubi tekee sen mun puolestani. Mä oon kyllä vähän innoissani tästä, toivottavasti tämä nyt auttaa kilojen karsimisessa!

Vaikka tänään ehkä menikin hieman pieleen, kun anoppila pyysi mukaan kebabbilaan syömään. Ähh... No mutta, oon silti näiden laskujen mukaan huimasti miinuksen puolella tän päivän kalorinsaannista, että ehkä yksi superhamppari annetaan mulle anteeksi.

Kirjoitin tänään pitkästä aikaa kaksi Postcrossing-korttia, täytyy huomenna lähettää ne matkaan. Toinen lähtee Hollantiin, toinen Venäjälle. Piti lähettää myös kolmas kortti, mutta se ukko oli sen verta kranttu, ettei mikään mun varastoista löytyvä kortti tuntunut sopivalle. Täytyy käydä täydentämässä korttivarastoa.

Tein äsken yhden ranskan kurssin rästitehtävän. Vihdoin, oon niin helpottunut!! Tosiaan kurssi loppui joulukuun puolivälissä... Vielä olisi jäljellä yksi ranskankielinen tehtävä ja kaksi suomenkielistä. Jatkan niistä sitten huomenna, tänään aivot ei enää pysty.

Seuraavaksi teen hieman jumppaa, koska hävettää jos tämän päivän liikuntamerkinnät jäävät Kiloklubissa niin vähäiseksi. Ainakin vielä Kiloklubi toimii siis myös tsempparina; täytyy harrastaa liikuntaa että on mitä merkitä, eikä viitsi napostella herkkuja koska sitten täytyy käydä kirjaamassa ne koneelle...


Tänään on hyvä fiilis.

Trouble sleeping.

Katselin pari jaksoa Gleetä, ja siitä innostuneena surffailin Spotifyn ihmeellisissä ulottuvuuksissa. Vastaan tuli biisi nimeltä Sway, ja hetken piti kelata, millä muulla bändillä on samanniminen biisi.

The Perishers.

Sehän se. Nyt en pääse millään yli tästä. Muutama vuosi sitten kuuntelin bändiä intohimoisesti, sain veljeltäni heidän levyjään. Omistan niistä kolme, en oikein muista mitkä sain häneltä ja mitkä ostin itse.
Joka tapauksessa. Nyt kun hukuin taas uimaan näissä ihanissa, niin tutuissa sävelmissä... En tiedä, pääsenkö tänä yönä nukkumaan ollenkaan.
Nyt lähti soimaan levy Let there be morning. Ehkä eniten kuluttamani kaikista kolmesta.

Kummallinen tunne, kun vuosien takainen tuttu melodia alkaa kuiskuttaa korvaan. Musiikki on niin vahvaa; kun laittaa silmät kiinni, melkein tuntee sen kaiken saman, mitä tunsi silloin aiemmin. Maatessani kotona, omassa huoneessani, silmät kiinni ja kuunnellen. Kuin olisin siinä samassa hetkessä taas, eikä näitä vuosia tässä välissä olisi olemassakaan.
Musiikki on niin vahvaa.

Olisinkin vielä 18-vuotias pölkky. Elämä olisi omalla tavallaan yksinkertaisempaa.

Vaikka en minä kyllä ihan kaikkea takaisin ottaisi. Eilen siivotessani netistä jälkiä minusta, lueskelin hyvän aikaa vanhaa nettipäiväkirjaani. Vanhat murheet lätkivät aika huolella naamaan.
Mikäli tähän blogiin joku tuttuni joskus eksyy, tahdon pyytää anteeksi aiheuttamiani huolia. Se on onneksi mennyttä elämää nyt.

--

Huomenna saamme vihdoin palohälyttimet kattoon. Vastahan minä yli kolme viikkoa sitten sitä huoltomiestä hätyyttelin. Katsotaan samalla kylppärin hometilanne; toisaalta toivon että se ei ole mitään. Toisaalta jos on, toivon että saan jotenkin yhdistettyä sen meidän pikkupojan astmaan.
Huomenna myös uimaan. Oon niin rakastunut tähän hyvään oloon, minkä uiminen saa aikaan!
Illalla sitten ystävien kesken viettämään leffailtaa. Pitäisikin muuten vielä ennen nukkumaanmenoa katsoa valmiiksi jonkun suolaisen herkun ohje, niin ehtii huomenna käydä uinnin jälkeen kaupassa ja tulla sitten kotiin leipomaan.

Musta tulee isona semmoinen pullantuoksuinen, lämmin, mukava, vieraanvarainen, todennäköisesti edelleen hieman pullukka mutta sitäkin onnellisempi superäiti ja -vaimo.


Hyvää yötä, kauniita unia.

Tietoturva.

Meillä oli viime viikolla pääkirjastossa mielettömän hyvä ja mielenkiintoinen luento tietoturvallisuudesta. Vaikka olen asian jollain tasolla tiedostanutkin, aina hyvien puhujien luennot avaavat silmiä entistä enemmän.
Ihan oikeasti, en halua, että tulevat mahdolliset työnantajani googlettelevat minua ja sitten lukevat, millainen olen ollut 17-vuotiaana.

Olenkin alkanut siistiä nettiä minusta. Poistaa asioita, joita en halua säilyttää. Tiedän, että ne todennäköisesti säilyvät edelleen jossakin bittiavaruudessa, koska tiedon säilyttäminen on halvempaa kuin poistaminen. Mutta kunhan ovat piilossa siellä jossain, niin ettei niitä ihan kuka tahansa pikku nörtti saa kaivettua esille.
Poistin esimerkiksi vihdoin galleriaprofiilini. En ole edes käyttänyt kyseistä palvelua ikiaikoihin, en vain ole myöskään malttanut poistaa itseäni kokonaan. Eniten tulee muuten ikävä niitä ihania ryhmiä [en edes muista, miksi niitä sanotaan?]: "on ihan okei pitää viittaa", "muusikot vie sun naisen", "fat people are hard to kidnap" jne.
Olen tiukentanut facebookin asetuksia. Käytän sitä salaisella selaimella nykyään, tai miksi ikinä sitäkään oikeasti kutsutaan. En myöskään aio lisätä enää yhtäkään kuvaa pikkupojastani [ainakaan mitään selkeää kasvokuvaa]. Tutut saavat niitä kyllä sähköpostitse. Tiesitkö muuten, että facebookista voi ladata tiedostona joka ikisen tiedonmurusen, minkä olet ikinä jakanut siellä? Jokaisen tekstinpätkän, jokaisen kuvan, myös ne mitkä olet poistanut? Ne eivät siis oikeasti poistu sieltä koskaan.

Äsken poistin eräältä runosivulta kaikki tiedot, joiden avulla sen profiilin voi yhdistää minuun. Nyt piilotan teiniä kirjoittamaani nettipäiväkirjaa.
Huh, mikä työ tässä onkaan. Tämän kaiken kun olisikin tajunnut jo aiemmin.

--

Kaikista eniten kyllä toivon, että pikkusiskoni - joka on aikalailla kovasanaisempi kuin minä - tajuaisi myös, millaiset seuraukset nettikäyttäytymisestä voi olla. Miten senkin vain osaisi selittää niin, että toinen todella ymmärtäisi?

Ihan mieletön päivä.

Tein alkuviikosta ensimmäisen erän cupcakeja joululahjaksi saamani kirjan mukaisesti. No... Huonostihan siinä kävi, kuten voi olettaa. :D
Nautin kyllä kovasti tekemisestä, vaikken tiedäkään kuinka usein jaksan alkaa väsäämään jotain, mikä vaatii neljä leivontakulhoa ja vatkaimen kolme pesua. Kaikki tämä meni kuitenkin ihan hyvin, ainut moka sattui ihan loppuvaiheessa. En jaksanut laittaa paperivuokia metallivuoan sisälle -> cupcaket levisivät ja pakkautuivat neliö-kolmio-monikulmion muotoisiksi. :F
Maku oli sentään melko lähellä sitä mikä oli tarkoituskin, mutta koska ulkonäkö oli mitä oli, niin... Enkä vielä edes päässyt kuorrutukseen saakka!

Ääh.

Uskaltauduin kuitenkin perjantaina ottamaan tekeleet mukaan kouluun ja tadaa - kurssini pojat söivät ne niin nopeasti, etten oikein edes tajua, miten se on mahdollista! Luokkalaiseni tytöt auttoivat kyllä muutamalla kappaleella, mutta silti kakkusia jäi aika monta pojille. En edes huomannut mitään, ennen kuin yhtäkkiä niitä oli enää yksi jäljellä...
Ei kyllä haittaa yhtään! Miten voikin jostain näin yksinkertaisesta tulla niin hyvälle tuulelle. Päätin heti, että teen niille uuden satsin sitten tiistaina. Ihanaa, vihdoin saan leipoa ilman, että tarvitsee murehtia mitä teen tuotoksilleni!

Hyvä tuuli sen kuin jatkoi kasvamistaan, kun mentiin ystäväni M:n kanssa vesijumppaan. Ihan mieletöntä! Olen oikeasti ihan hirveä vesipeto, kun vaan veteen pääsen, ja... No, ainakin tiedetään, mitä harrastan lähivuosina! Olin ihan fiiliksissä jumppailusta, jo pelkkä matkan uiminen pitkästä aikaa tuntui hyvältä. Onneksi myös M oli innoissaan jumpasta, joten mun ei tarvitse käydä yksin. :)

Kun pääsin kotiin, mua odotti ystävänpäiväkortti veljeltä ja hänen vaimoltaan [no, oikeastaan se oli osoitettu pikkupojalle. Mutta kuitenkin.], kirje ystävältä ja paketti toiselta! Olin kyllä niin otettu, ja ihan hurmiossa koko päivästä. Elämä tuntuu hyvältä.

--

Tänään ollaan siivoiltu, ja nyt kun pieni mies nukkuu, mun pitäisi tehdä ruotsin läksyt. CV ja työhakemus. :F Plääh...
Huomenna on pitkä päivä. Ensin koulua neljä tuntia 8-12, sitten uimaan [<3] ja sitten tutorkoulutukseen seitsemään asti. Huoh! Onneksi ylihuomenna saa taas leipoa. :D

Ihanaa sunnuntaita!

Uusi alku. Jälleen.

Perjantaina se alkaa. Minusta tulee uinninharrastaja.
Minä ja ystäväni M alamme käydä kahdesti viikossa uimassa, maanantaisin ja perjantaisin. Syömme tuhdin aamiaisen, ja menemme klo 12.30 vesijumppaan. Mahdollisesti olemme mummojen keskellä, mutta mitä sitten. He ovat varmasti kovemmassa kunnossa kuin minä. Jumpan jälkeen voi vielä uida matkaa, ja sitten menemme Assariin tai Bryggeen lounaalle ennen kotiutumista. Ihan parasta!
Tämän lisäksi kotijumppailu jatkuu. Sekin on nyt ollut vähän jäässä, kun olen nuhassa. Lisäksi onnistuin venäyttämään taas vaihteeksi nivuseni; kipu on pahempi kuin koskaan, en pääse portaitakaan ylös. Tänään on myös satanut niin paljon lunta, että jo pelkkä tarpominen tuossa hangessa tuotti ongelmia. Toivottavasti tämä menee pian ohi.

Edelleen jäljellä on paljon laihdutettavaa, ennen kuin saan ostaa uudet housut. Mehän siis sovimme miehekkeeni kanssa, että saan uudet housut vasta, kun olen laihtunut 6 kiloa. Haluan kuitenkin saavuttaa elämäntapamuutoksia, pysyvää parempaa oloa, enkä hetkellistä laihtumista epämääräisin keinoin. Tähän tarvitaan ripaus kärsivällisyyttä.

--

Laiharini takia olen muuten siirtänyt kuppikakkukirjani ohjeiden kokeilemista, mutta tänään vihdoin teen ensimmäiset, jotta mies saa tarjota niitä huomenna töissä.
Yritimme eilen kaupasta etsiä vaniljauutetta, muttemme löytäneet. Soittelin veljen vaimolle, joka googletteli ja kertoi, että uutetta käytetään paljon Jenkeissä; Suomesta sitä ei niin vain löydykään. Uutteen voi kuitenkin korvata vaniljasokerilla.
Kotona mies googletteli vielä hieman lisää, ja löysi ohjeet vaniljan uuttamiseen. Laitamme siis vaniljatangon vodkaan ja odottelemme tuloksia kuukauden, parin päästä...

Vuodenvaihde.

Hyvää uutta vuotta!

No hyvä on, olen päivän jäljessä tämän asian kanssa, mutta silti. Juhlimme nimittäin vuodenvaihdetta vasta tänään tädin luona. Lähes koko suku oli koolla, ja otin tänään synttäreitään viettävän ystävänikin mukaan syömään hyvää ruokaa. Soiteltiin serkuille Jenkkeihin ja vietettiin hyvää aikaa. Lapset riehuivat ympärillä, rakensivat duploista torneja ja koira piti jöötä tarvittaessa.

Nyt on hyvä mieli ja voi mennä nukkumaan. Tuli muuten vihdoin testattua alennuksista ostamani mekkokin; toimii.
Vielä täytyy kyllä tarkistaa Wii Fitiltä, miten laihari etenee, sitten pää tyynyyn ja odottelemaan huomista: paras ystäväni M tulee meille koko pitkäksi viikonlopuksi! <3

Orisinaalia.

Jos kaipaat söpöjä pelejä, tämä on sinun paikkasi.