Liviltä tulee dokumentti Ylpeästi pullea. Alkoi siis kymmeneltä ja kestää yhteentoista, katson sitä parhaillaan [mainoskatko].
Ensin olin fiiliksissä, jes, pullea, ei siis sellainen kamalan lihava, ja päätin katsoa ohjelman. Mutta onhan siellä niitä isompiakin. Jokin kuitenkin sai pidettyä käteni poissa kaukosäätimeltä ja jatkoin katsomista.
Hmm... Ristiriitaisia ajatuksia. Vaikka esimerkiksi yksi nainen, Jo, kävi pitämässä koululaisille luentoja siitä, että lihavatkin ovat ihan oikeita, ajattelevia ihmisiä. Ettei lihavuutta pitäisi yhdistää saumattomasti laiskuuteen. Ja toisaalta myös, että LIIKAlihavuus ei ole hyvä juttu. Lähes kaikki ymmärsivät luennon pointin.
Toinen ihana nainen oli tanssinopettajan tytär, joka sitten itsekin innostui tanssista, ja vetää nyt lihavien tanssikurssia. Kaikki ryhmässä kävijät kertoivat, että on mukavaa, kun ryhmän vetäjä on myös lihava, tietää että hän tietää miltä heistä tuntuu.
Yksi hauska nainen oli strippari. En kyllä itse lämmennyt, mutta nähtävästi moni muu lämpesi.
Hmm...
Tämä panee kyllä miettimään. Avartaa mieltä.
Vaikka nähtävästi voisinkin olla onnellinen tällaisena, taidan silti laihduttaa itseni takaisin omiin mittoihini.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Ongelmia.
Olen lihava, kai se täytyy vihdoin myöntää.
Eilen meinasin lähteä yhtäkkiä lenkille ollessani yksin kotona, mutta sitten jäinkin tiskaamaan. Se on harmi, mutta kuka muukaan ne tuttipullot olisi pessyt. Tein siis tiukan valinnan.
[ps. Oli aika kivaa kun miekkoseni lähti asioilleen ja vei samalla pikkupojan mummilaansa, ja sain olla aivan aivan yksin. Mukavaa pitkästä aikaa.]
Tänään intouduin etsimään itselleni liikuntamuotoa. Tykkään aerobicista. Löysin itseni Turun naisvoimistelijoiden sivuille, siellä oli muutama kivan kuuloinen ryhmä. Esim. voisin mennä tiistaiaamuisin kahdeksaksi Mind&body-ryhmään ja sieltä sitten kymmeneksi kouluun. Ihan oikeasti voisin!
Ainut ongelma on, että mulla ei ole 89 euroa.
Huoh.
Miksei voi olla vieläkin teini ja laihtua pelkällä ajatuksen voimalla? Niinhän mä silloinkin tein. Tuloksetkin näkyi nopeammin.
Tai miksei jotain voisi tapahtua saman tien kun päättää alkaa laihduttaa ihan tosissaan? Sellainen kilon, kahden pudotus heti ensimmäisen yön aikana motivoisi huomattavasti enemmän kuin kahden kuukauden puurtaminen ilman tuloksia.
Tätä menoa sorrun vielä niihin kamaliin laihdutusohjelmiin, kuten nutriletteihin tai muihin vastaaviin. Etenkin kun toiset kuuluvat saaneen siitä hyvän alkusysäyksen, varmaan juurikin sen motivoivan alun ansiosta.
Ähh. Tiukkoja valintoja.
Tai sitten minäkin lähden vain joka viikonloppu parille keikalle riehumaan ja pomppimaan.
Raahraah, miksi elämästä on pitänyt tehdä niin vaikeaa.
Eilen meinasin lähteä yhtäkkiä lenkille ollessani yksin kotona, mutta sitten jäinkin tiskaamaan. Se on harmi, mutta kuka muukaan ne tuttipullot olisi pessyt. Tein siis tiukan valinnan.
[ps. Oli aika kivaa kun miekkoseni lähti asioilleen ja vei samalla pikkupojan mummilaansa, ja sain olla aivan aivan yksin. Mukavaa pitkästä aikaa.]
Tänään intouduin etsimään itselleni liikuntamuotoa. Tykkään aerobicista. Löysin itseni Turun naisvoimistelijoiden sivuille, siellä oli muutama kivan kuuloinen ryhmä. Esim. voisin mennä tiistaiaamuisin kahdeksaksi Mind&body-ryhmään ja sieltä sitten kymmeneksi kouluun. Ihan oikeasti voisin!
Ainut ongelma on, että mulla ei ole 89 euroa.
Huoh.
Miksei voi olla vieläkin teini ja laihtua pelkällä ajatuksen voimalla? Niinhän mä silloinkin tein. Tuloksetkin näkyi nopeammin.
Tai miksei jotain voisi tapahtua saman tien kun päättää alkaa laihduttaa ihan tosissaan? Sellainen kilon, kahden pudotus heti ensimmäisen yön aikana motivoisi huomattavasti enemmän kuin kahden kuukauden puurtaminen ilman tuloksia.
Tätä menoa sorrun vielä niihin kamaliin laihdutusohjelmiin, kuten nutriletteihin tai muihin vastaaviin. Etenkin kun toiset kuuluvat saaneen siitä hyvän alkusysäyksen, varmaan juurikin sen motivoivan alun ansiosta.
Ähh. Tiukkoja valintoja.
Tai sitten minäkin lähden vain joka viikonloppu parille keikalle riehumaan ja pomppimaan.
Raahraah, miksi elämästä on pitänyt tehdä niin vaikeaa.
torstai 28. tammikuuta 2010
To gonna go or not to gonna go?
Tänään luokkalaiseni kertoi olevansa Kukassa pyörittämässä levyjä tänä iltana. Vähän käväisi mielessä, että olisi aivan hyvin voinut mennä sinne koulun jälkeen siinä kahdeksan pintaan. Senkus olis käyny nappaamassa vaikka subin isoimpaan nälkäänsä ja sit istahtanu lautapelien ja minttukaakaon ääreen nauttimaan hyvästä musasta.
Näin siis jos olisin tavallinen nuori opiskelijaneito.
Sen sijaan kahlasin hytisten läpi tuulen ja.. no, tuulen, ja menin kotiin. Avasin oven ja valmiin ruoan lämpimän valkosipulinen tuoksu tuli heti vastaan, perässään iloinen, syliin haluava pikkupoika.
Miten voisin kuvitellakaan, että vaihtaisin tämän elämän johonkin muuhun?
Ps. Ensi viikonloppuna mies menee nörtteilemään ja ajattelin sujuvasti heivata lapsukaisen perjantaina isovanhempiensa luo kylään, koska silloin samainen luokkalaiseni tekee samaista duunia CCC:ssa. Sinne siis! ;)
Näin siis jos olisin tavallinen nuori opiskelijaneito.
Sen sijaan kahlasin hytisten läpi tuulen ja.. no, tuulen, ja menin kotiin. Avasin oven ja valmiin ruoan lämpimän valkosipulinen tuoksu tuli heti vastaan, perässään iloinen, syliin haluava pikkupoika.
Miten voisin kuvitellakaan, että vaihtaisin tämän elämän johonkin muuhun?
Ps. Ensi viikonloppuna mies menee nörtteilemään ja ajattelin sujuvasti heivata lapsukaisen perjantaina isovanhempiensa luo kylään, koska silloin samainen luokkalaiseni tekee samaista duunia CCC:ssa. Sinne siis! ;)
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Kuunkierto.
Luin äsken yhden postauksen, jossa kirjoittaja valitti tammikuusta. Kuinka se on niin paha, viiltävä ja kylmä. Siis luonteeltaan.
Itse en kyennyt kuin kohauttamaan olkiani. Ymmärrän kyllä sen, että jokin kuukausista ei vaan kolahda. Hän oli saanut kommentinkin, jonka kirjoittajalle maaliskuu edusti samaa.
Yritin samaistua tähän maaliskuuhun, mutta jotenkin en pystynytkään. Sitten mietin marraskuuta, mutta ei, ei siinäkään oikein ole mitään vikaa...
Joskus tunnen itseni ihan kamalan tylsäksi, kun näen kaikesta kaikki puolet enkä siis pysty olemaan mistään oikein mitään mieltä. Niin kuin esimerkiksi kuukaudet. Nyt koko tammikuu on ollut ihanaa valkeaa täynnä, on ollut paukkupakkasta joiden jälkeen pikkupakkaset [joissa hytisteltiin syksymmällä] ovat tuntuneet luksukselta. On ollut kauniita aamuja ja puut notkuvat kuuransa alla.
Maaliskuussakin on oma hohtonsa. Jo se, että silloin on monen tuttuni synttärit piristämässä mikä mitäkin päivää, puhumattakaan siitä ihanasta autuaasta kevään odottelusta.
Marraskuu on ehkä itselleni pahin. Se on synttäreideni ja joulun välissä, silloin ei oikein tapahdu mitään, todennäköisesti on pelkkää mustaa... Mutta piru vie, sekin on vain kuukausi. Ja vaikka joulu onkin vasta kauukauden päästä, on marraskuussakin jo sitä pientä odottelua ja valmistautumista.
Ei, vaikka kuinka yritän, en pysty ottamaan mitään kuukautta inhokkikuukaudekseni. Niin että sen kestäminen olisi ongelma joka ikinen vuosi, sitä odottaisin kauhulla ja huokaisisi helpotuksesta kun se vihdoin päättyy.
En haluaisikaan ajatella näin. Jokainen kuukausi on yhtä pitkä; miksi tehdä yhdestä niistä sellainen tuskien taival, että se kestää ikuisesti, ja toisesta niin taivas, että se hurahtaa ohi huomaamatta.
Miksei jokaisesta voisi poimia niitä hyviä hetkiä.
En usko, että onneni riippuu siitä, mikä kuukausi on meneillään. Siinähän ne pyörii, vuodesta toiseen.
Itse en kyennyt kuin kohauttamaan olkiani. Ymmärrän kyllä sen, että jokin kuukausista ei vaan kolahda. Hän oli saanut kommentinkin, jonka kirjoittajalle maaliskuu edusti samaa.
Yritin samaistua tähän maaliskuuhun, mutta jotenkin en pystynytkään. Sitten mietin marraskuuta, mutta ei, ei siinäkään oikein ole mitään vikaa...
Joskus tunnen itseni ihan kamalan tylsäksi, kun näen kaikesta kaikki puolet enkä siis pysty olemaan mistään oikein mitään mieltä. Niin kuin esimerkiksi kuukaudet. Nyt koko tammikuu on ollut ihanaa valkeaa täynnä, on ollut paukkupakkasta joiden jälkeen pikkupakkaset [joissa hytisteltiin syksymmällä] ovat tuntuneet luksukselta. On ollut kauniita aamuja ja puut notkuvat kuuransa alla.
Maaliskuussakin on oma hohtonsa. Jo se, että silloin on monen tuttuni synttärit piristämässä mikä mitäkin päivää, puhumattakaan siitä ihanasta autuaasta kevään odottelusta.
Marraskuu on ehkä itselleni pahin. Se on synttäreideni ja joulun välissä, silloin ei oikein tapahdu mitään, todennäköisesti on pelkkää mustaa... Mutta piru vie, sekin on vain kuukausi. Ja vaikka joulu onkin vasta kauukauden päästä, on marraskuussakin jo sitä pientä odottelua ja valmistautumista.
Ei, vaikka kuinka yritän, en pysty ottamaan mitään kuukautta inhokkikuukaudekseni. Niin että sen kestäminen olisi ongelma joka ikinen vuosi, sitä odottaisin kauhulla ja huokaisisi helpotuksesta kun se vihdoin päättyy.
En haluaisikaan ajatella näin. Jokainen kuukausi on yhtä pitkä; miksi tehdä yhdestä niistä sellainen tuskien taival, että se kestää ikuisesti, ja toisesta niin taivas, että se hurahtaa ohi huomaamatta.
Miksei jokaisesta voisi poimia niitä hyviä hetkiä.
En usko, että onneni riippuu siitä, mikä kuukausi on meneillään. Siinähän ne pyörii, vuodesta toiseen.
lauantai 23. tammikuuta 2010
Musiikkia musiikkia.
Hitsi.
En ole aikoihin ostanut uusia levyjä. Siis aikoihin aikoihin aikoihin.
Nyt minulla on koossa jo viiden levyn lista, joka vain odottaa uutta opintotukea. Tänään keksin listaan kaksi uutta levyä: Leona Lewis - Spirit [miksi Deluxe Edition maksaa vähemmän kuin alkuperäinen? No, otetaan sitten deluxe.] ja Jennifer Hudsonin samanniminen. Kuuntelen jälkimmäistä juuri Spotifysta, ah ah, tämä täytyy saada. Hei kuka vippaisi mulle 41e niin musta tulisi onnellinen nainen?
Musta tuntuu, että on kyllä muutama muukin levy, joka vaan odottaa että keksin ostaa sen. Tarvitsen kyllä uuden CD-hyllyn ennen tilausta.
Mulla on ollut ihan törkeä ikävä musiikkia. Miten oon elänyt ilman sitä?
En ole aikoihin ostanut uusia levyjä. Siis aikoihin aikoihin aikoihin.
Nyt minulla on koossa jo viiden levyn lista, joka vain odottaa uutta opintotukea. Tänään keksin listaan kaksi uutta levyä: Leona Lewis - Spirit [miksi Deluxe Edition maksaa vähemmän kuin alkuperäinen? No, otetaan sitten deluxe.] ja Jennifer Hudsonin samanniminen. Kuuntelen jälkimmäistä juuri Spotifysta, ah ah, tämä täytyy saada. Hei kuka vippaisi mulle 41e niin musta tulisi onnellinen nainen?
Musta tuntuu, että on kyllä muutama muukin levy, joka vaan odottaa että keksin ostaa sen. Tarvitsen kyllä uuden CD-hyllyn ennen tilausta.
Mulla on ollut ihan törkeä ikävä musiikkia. Miten oon elänyt ilman sitä?
Televisiolauantai.
V heräsi taas ihan luvattoman aikaisin, joskus seitsemältä. Onneksi hän tyytyi pyörimään meidän sängyssä, niin sain torkahdella vielä tunnin ajan. Kahdeksalta jaksoikin nousta jo paljon paremmin.
Katsottiin telkkarista Kiehtovaa maailmaa. Billy Connolly seikkaili Luoteisväylällä. Mainitsen tämän vain siksi, että Billy vietiin katsomaan irronnutta jäävuorta, joka oli jäänyt jumiin yhteen lahteen. Hän kertoi inuiittien uskovan, että heidän esi-isiensä henget asuvat jäävuorissa ja tulevat katsomaan heitä joka kevät.
Ihana ajatus. Todella ihana.
Seuraavaksi tuli Musiikki matkaseurana tmv., eli kauniita maisemia klassisella musiikilla höystettynä.
Pitäisi kuunnella enemmän klassista. Se on kuitenkin aika hienoa.
Viime yönä Suomen aikaa järjestettiin Hope for Haiti now -konsertti. Siellä on melkoisen isoja nimiä paikalla; Madonna, Coldplay, Stevie Wonder, Sting, Beyoncé... Konsertti tulee tänään Teemalta klo 16. Kannattanee katsoa, ja käydä samalla itsekin lahjoittamassa edes se pieni summa, esimerkiksi tästä. Kuten sivulta näet, jo alle eurolla saat lapselle tuhkarokkorokotteen, joka antaa elinikäisen suojan. Kehitysmaissahan tuhkarokko saattaa jopa tappaa.
Katsottiin telkkarista Kiehtovaa maailmaa. Billy Connolly seikkaili Luoteisväylällä. Mainitsen tämän vain siksi, että Billy vietiin katsomaan irronnutta jäävuorta, joka oli jäänyt jumiin yhteen lahteen. Hän kertoi inuiittien uskovan, että heidän esi-isiensä henget asuvat jäävuorissa ja tulevat katsomaan heitä joka kevät.
Ihana ajatus. Todella ihana.
Seuraavaksi tuli Musiikki matkaseurana tmv., eli kauniita maisemia klassisella musiikilla höystettynä.
Pitäisi kuunnella enemmän klassista. Se on kuitenkin aika hienoa.
Viime yönä Suomen aikaa järjestettiin Hope for Haiti now -konsertti. Siellä on melkoisen isoja nimiä paikalla; Madonna, Coldplay, Stevie Wonder, Sting, Beyoncé... Konsertti tulee tänään Teemalta klo 16. Kannattanee katsoa, ja käydä samalla itsekin lahjoittamassa edes se pieni summa, esimerkiksi tästä. Kuten sivulta näet, jo alle eurolla saat lapselle tuhkarokkorokotteen, joka antaa elinikäisen suojan. Kehitysmaissahan tuhkarokko saattaa jopa tappaa.
perjantai 22. tammikuuta 2010
Aamumaisema.
Viime päivien ilonaiheeni on ehdottomasti ollut taivas. On ollut ihanaa, kun aamusta on sattunut katsomaan ulos ikkunasta ja kohtaa upean, tummanpuhuvan aamutaivaan täynnä kauniita värejä. Huomatkaa myös mielettömät pilvet!
Ah. Voisiko oikeasti olla huonolla tuulella tuollaisen näyn edessä? [harmi vaan, ettei mulla ole käytössä kuin pikkuinen pokkari, muuten maisema voisi puhua paremmin omasta puolestaan.]
Nyt tekee mieli mustikkamehua.
V nukkuu ja yritän olla ahkera. Eka erä pyykkejä on koneessa ja aion siivota paikan siihen kuntoon, että voidaan imuroida heti kun V herää. Mielellään kyllä myös pesisin lattiat, mutta saa nyt nähdä jääkö se lauantaille. Viedään silloin varmaan Vikke taas yöksi mummilaan.
Yritän olla ahkera. Haluaisin olla ahkera. Kukahan keksi tehdä musta tällaisen laiskan kakan?
Valitsin laihdutustavaksi hyötyliikunnan, joten kai sitä täytyy lähteä hommiin, vaikkei yhtään kiinnostaisi. Ankara siivoushan on parasta hyötyliikuntaa, joten ei ku rätti käteen vaan.
Ps. Parhaan ystäväni kotikadulla ammuskeltiin viime yönä, onneksi ei käynyt kuinkaan kenellekään. :\
Ah. Voisiko oikeasti olla huonolla tuulella tuollaisen näyn edessä? [harmi vaan, ettei mulla ole käytössä kuin pikkuinen pokkari, muuten maisema voisi puhua paremmin omasta puolestaan.]
Nyt tekee mieli mustikkamehua.
V nukkuu ja yritän olla ahkera. Eka erä pyykkejä on koneessa ja aion siivota paikan siihen kuntoon, että voidaan imuroida heti kun V herää. Mielellään kyllä myös pesisin lattiat, mutta saa nyt nähdä jääkö se lauantaille. Viedään silloin varmaan Vikke taas yöksi mummilaan.
Yritän olla ahkera. Haluaisin olla ahkera. Kukahan keksi tehdä musta tällaisen laiskan kakan?
Valitsin laihdutustavaksi hyötyliikunnan, joten kai sitä täytyy lähteä hommiin, vaikkei yhtään kiinnostaisi. Ankara siivoushan on parasta hyötyliikuntaa, joten ei ku rätti käteen vaan.
Ps. Parhaan ystäväni kotikadulla ammuskeltiin viime yönä, onneksi ei käynyt kuinkaan kenellekään. :\
torstai 21. tammikuuta 2010
Svea.
Joskus syksymmällä luin jotain trendimuotilehteä, joss sitten kuvakollaasissa kerrottiin Svea-pipojen tulevan muotiin. Tuhahdin ja käänsin sivua.
Nyt täytyy kyllä myöntää, että melkoisen monella niitä pipoja näkyy. Enkä voi millään käsittää, miksi. a) Ihan järkyttävää massatuotetta, b) massatuote on aina tylsää ja c) tällä kertaa massatuote on vieläpä järkyttävän rumaa. Pipot sinänsä, yleisesti ottaen, ovat tietysti kivoja. Usein jopa söpöjä. Puhumattakaan käytännöllisyydestä. Mutta nämä Sveat... Oivoi. Jopa tupsut ovat söpöjä, mutta miksi ne nyt killuttavat narun jatkona? Hirveää.
Kaikista kamalin näky olivat kyllä ala-asteikäiset kaverukset, kaksi tyttöä, joilla molemmilla oli vaaleanpunaiset Sveat.
Huoh. En vaan ymmärrä.
Ja kyllä, tiedän että tämä ilmiö on ollut voimassa jo jonkin aikaa, nyt niitä pipoja vaan näkyy niin joka puolella etten voinut olla purkautumatta.
Ps. Kyllä, selvisin toisestakin 10-tuntisesta koulupäivästä. Juuri ja juuri, vähän teki kyllä jo tiukkaa.
Nyt täytyy kyllä myöntää, että melkoisen monella niitä pipoja näkyy. Enkä voi millään käsittää, miksi. a) Ihan järkyttävää massatuotetta, b) massatuote on aina tylsää ja c) tällä kertaa massatuote on vieläpä järkyttävän rumaa. Pipot sinänsä, yleisesti ottaen, ovat tietysti kivoja. Usein jopa söpöjä. Puhumattakaan käytännöllisyydestä. Mutta nämä Sveat... Oivoi. Jopa tupsut ovat söpöjä, mutta miksi ne nyt killuttavat narun jatkona? Hirveää.
Kaikista kamalin näky olivat kyllä ala-asteikäiset kaverukset, kaksi tyttöä, joilla molemmilla oli vaaleanpunaiset Sveat.
Huoh. En vaan ymmärrä.
Ja kyllä, tiedän että tämä ilmiö on ollut voimassa jo jonkin aikaa, nyt niitä pipoja vaan näkyy niin joka puolella etten voinut olla purkautumatta.
Ps. Kyllä, selvisin toisestakin 10-tuntisesta koulupäivästä. Juuri ja juuri, vähän teki kyllä jo tiukkaa.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Hyvä päivä.
Jes jes jes jes jes, mä oon niin fiiliksissä!!
a) musta tykättiin työharjoittelupaikkahaastattelussa. Uskallan olla lähes varma, että sinne mennään.
b) oon saanut supersuklaata, pikkuisen Baileysiä ja despiksiä.
c) Casanova tulee sunnuntaina!!! Jesjesjesjesjes, päivän paras uutinen!!
a) musta tykättiin työharjoittelupaikkahaastattelussa. Uskallan olla lähes varma, että sinne mennään.
b) oon saanut supersuklaata, pikkuisen Baileysiä ja despiksiä.
c) Casanova tulee sunnuntaina!!! Jesjesjesjesjes, päivän paras uutinen!!
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Ajatuksia.
Olen nyt jonkin aikaa lueskellut näitä muoti-, trendi- ja pukeutumisblogeja. Jollain hullulla tavalla kyllä pidän niistä. On hauska päästä kurkistamaan ventovieraiden ihmisten elämään parhaimmillaan päivittäin ja kuvitella tuntevansa heidät pelkästään heidän blogiensa perusteella. Joku joskus kirjoittikin blogiinsa siitä, mitä ihmiset oikein olettavat; luulevatko he, että se mitä ihminen kirjoittaa blogissaan, on koko totuus hänen persoonallisuudestaan, elämästään, ajatuksistaan?
Nyt lähti kyllä juttu sivuraiteille. Koska oikeasti halusin vain tulla sanomaan sen, että jos nämä muotiblogaajiksi itseään kutsuvat nuoret [ja vähän vanhemmatkin] naiset edustavat nykypäivän muodikkuutta, olen onnellisesti epämuodikas. Useimpia heidän päällään näkemiäni rytkyjä en pistäisi ikinä päälleni. Kaikista hauskimpia ovat aina vuodenvaihteen tienoilla ilmestyvät muistelot, mihin blogaajat ovat keränneet vuoden lempivaatteensa. Ihan uskomattomia härveleitä. Sitä vain miettii, mitä he muina päivinä ovat päälleen vetäneet, jos nämä ovat sitä parhaimmistoa.
Nojoo. En tahdo olla ilkeä. Oikeasti piti jättää koko teksti vain siihen yhteen lauseeseen.
Olen vähän väsynyt. Katsoin äsken Kirjavan hunnun ja itketti.
Ajattelin vakavasti vihdoin vuoden tauon jälkeen ottaa uuden postcrossing-osoitteen. En minä turhaan niitä kortteja viime talvena hamstrannut varastoon. Maailmalle siitä!
Nyt lähti kyllä juttu sivuraiteille. Koska oikeasti halusin vain tulla sanomaan sen, että jos nämä muotiblogaajiksi itseään kutsuvat nuoret [ja vähän vanhemmatkin] naiset edustavat nykypäivän muodikkuutta, olen onnellisesti epämuodikas. Useimpia heidän päällään näkemiäni rytkyjä en pistäisi ikinä päälleni. Kaikista hauskimpia ovat aina vuodenvaihteen tienoilla ilmestyvät muistelot, mihin blogaajat ovat keränneet vuoden lempivaatteensa. Ihan uskomattomia härveleitä. Sitä vain miettii, mitä he muina päivinä ovat päälleen vetäneet, jos nämä ovat sitä parhaimmistoa.
Nojoo. En tahdo olla ilkeä. Oikeasti piti jättää koko teksti vain siihen yhteen lauseeseen.
Olen vähän väsynyt. Katsoin äsken Kirjavan hunnun ja itketti.
Ajattelin vakavasti vihdoin vuoden tauon jälkeen ottaa uuden postcrossing-osoitteen. En minä turhaan niitä kortteja viime talvena hamstrannut varastoon. Maailmalle siitä!
Ystävällisyyttä.
Sitä haluaisi aina puhua isoista ja tärkeistä asioista, mutta jotenkin tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa.
Monista asioista tietää, että ne ovat päin honkia, mutta miksei niistä osaa sanoa sen enempää? Mitään kehittävää tai syvällistä?
Esimerkiksi keskustelimme erään koulukaverini kanssa siitä, miten pitkään maailma oikein jaksaa tällaista kuluttamista. Koska maapallon raja tulee vastaan? Tai meidän ihmisten?
Mutta mitä muuta siitä osaisin sanoa. Mikä olisi niin iso pointti, että uskaltaisin julkaista mielipiteeni?
Ei mikään.
Hitto kun pitääkin olla tällainen tietämätön ihminen.
Mutta sanon tämän silti. Tällainen kulutuskäyttäytyminen ei voi pidemmän päälle olla mahdollista. Ihan uskomatonta, miten ihmiset kuluttavatkin nykyään.
Esimerkiksi voisin kertoa veljeni. Hän kysyi, onko meillä tarvetta hänen vanhalle telkkarilleen ja koska ei ole, hän sanoi heittävänsä sen sitten roskikseen.
Sen kummemmin veljeäni henkilökohtaisesti moralisoimatta, heräsi tästä samantien tietynlaisia ajatuksia. Miksi ihmeessä hän heittää toimivan television roskikseen? Todennäköisesti se nimittäin on toimiva, en usko, että hän muuten olisi sitä meille tarjonnut. [ja kyllä, korjasin häntä, että kierrätykseen, ei roskikseen.]
Mihin on kadonnut se tapa, että tavaraa käytetään kunnes se menee rikki ja sitä ei voida enää korjata? Onko ihmisillä tosiaan jo niin paljon rahaa, että sitä voidaan kuluttaa ihan miten sattuu?
Omituista tällainen.
Yksi esimerkki ovat tietysti kodinkoneet sun muut, jotka yksinkertaisesti tehdään nykyään niin huonoiksi, että ne hajoavat muutaman vuoden päästä. Esimerkiksi meidän mummolassamme käytettiin samaa jääkaappia 30 vuotta sen hajoamispisteeseen saakka, ja toinen jääkaappi, edelleen käytössä oleva, taitaa lähennellä samaa ikäluokkaa. Toinen esimerkki ovat puhelimet. Äitini käyttää minulle aikoinaan ostettu 3310:ä ja puhelin toimii edelleen hienosti, kun taas minun hiukan päälle vuoden vanha temppuilee jo.
Mikä ihme saa ihmiset vaihtamaan toimivia tavaroitaan toisiin? Vai onko meidät vain kasvatettu siihen, että mitä uudempi, sen parempi..?
Toisaalta tästäkin samasta aiheesta on jauhettu jo niin moneen kertaan, että mietin, onko postaustani mitään järkeä julkaista. Mutta toisaalta, tämähän onkin minun blogini.
Ja toisaalta, eihän asia ole vieläkään muuttunut tarpeeksi.
Yksi ärsyttävä piirre tässä kaikessa on. Aina kun minä tahtoisin jollain tavalla säästää planeettaamme, mieheni torjuu kaikki hyvät ajatukseni. Hän ei suostu uskomaan siihen, että käyttäytymisessämme olisi mitään vikaa. Se on jotenkin niin uskomatonta. Hänen päänsä voisi työntää vaikkapa sen Tyynellämerellä kelluvan jätekasan uumeniin ja silti hän kehtaisi epäillä, onko sitä sittenkään olemassa.
Kerran tästä mieheni epäileväistä luonteesta on ollut hyötyä. Ainakin saattoi olla, en voi itsekään olla ihan varma. Ehdotin nimittäin hänelle, että alkaisimme käyttää pesupähkinöitä. Hän ensin sanoi, että siitä vaan jos haluan, mutta kerrottuaan ideastani kaverilleen, kaveri kertoi että hesarissa oli juuri ollut arvostelu niistä, eivätkä pähkinät olleet pärjänneet kovin hyvin.
Tämän takia otin sitten enemmänkin selvää pähkinöistä. Niistähän ollaan oltu innoissaan mm. sen takia, että niitä ostamalla pystytään tukemaan paikallista [ovatkohan ne sitten Intiasta vai mistä kotoisin?] väestöä. Mutta sitten luin myös tekstin siitä, kuinka pähkinöitä tuodaan länsimaihin jo niin paljon, että niitä ei riitä enää niiden alkuperäisille käyttäjille, vaan niiden hinta on noussut pilviin. Joten Intiassa [tai missä nyt onkaan] ihmiset joutuvat nykyään ostamaan teollisia pyykinpesuvälineitä, eikä heillä tietenkään ole varaa edes niihin luontoystävällisempiin aineisiin, vaan he ostavat ties mitä myrkkyjä. Lisäksi Intian vedenpuhdistusjärjestelmä ei ole mitenkään erityisen tehokas verrattuna esimerkiksi Suomen järjestelmään. Olisikin siis parempi, että täällä käytettäisiin luontoystävällisiä aineita, kun sellainen mahdollisuus kerran on, ja jätettäisiin pähkinät niitä tarvitseville.
Kannattaa ainakin miettiä tätä puolta, ennen kuin rupeaa itse kokeilemaan. [ps. Kyllä niistä oli niitä hyviäkin arvosteluita, monet ovat käyttäneet pähkinöitä jo vuosia.]
Monista asioista tietää, että ne ovat päin honkia, mutta miksei niistä osaa sanoa sen enempää? Mitään kehittävää tai syvällistä?
Esimerkiksi keskustelimme erään koulukaverini kanssa siitä, miten pitkään maailma oikein jaksaa tällaista kuluttamista. Koska maapallon raja tulee vastaan? Tai meidän ihmisten?
Mutta mitä muuta siitä osaisin sanoa. Mikä olisi niin iso pointti, että uskaltaisin julkaista mielipiteeni?
Ei mikään.
Hitto kun pitääkin olla tällainen tietämätön ihminen.
Mutta sanon tämän silti. Tällainen kulutuskäyttäytyminen ei voi pidemmän päälle olla mahdollista. Ihan uskomatonta, miten ihmiset kuluttavatkin nykyään.
Esimerkiksi voisin kertoa veljeni. Hän kysyi, onko meillä tarvetta hänen vanhalle telkkarilleen ja koska ei ole, hän sanoi heittävänsä sen sitten roskikseen.
Sen kummemmin veljeäni henkilökohtaisesti moralisoimatta, heräsi tästä samantien tietynlaisia ajatuksia. Miksi ihmeessä hän heittää toimivan television roskikseen? Todennäköisesti se nimittäin on toimiva, en usko, että hän muuten olisi sitä meille tarjonnut. [ja kyllä, korjasin häntä, että kierrätykseen, ei roskikseen.]
Mihin on kadonnut se tapa, että tavaraa käytetään kunnes se menee rikki ja sitä ei voida enää korjata? Onko ihmisillä tosiaan jo niin paljon rahaa, että sitä voidaan kuluttaa ihan miten sattuu?
Omituista tällainen.
Yksi esimerkki ovat tietysti kodinkoneet sun muut, jotka yksinkertaisesti tehdään nykyään niin huonoiksi, että ne hajoavat muutaman vuoden päästä. Esimerkiksi meidän mummolassamme käytettiin samaa jääkaappia 30 vuotta sen hajoamispisteeseen saakka, ja toinen jääkaappi, edelleen käytössä oleva, taitaa lähennellä samaa ikäluokkaa. Toinen esimerkki ovat puhelimet. Äitini käyttää minulle aikoinaan ostettu 3310:ä ja puhelin toimii edelleen hienosti, kun taas minun hiukan päälle vuoden vanha temppuilee jo.
Mikä ihme saa ihmiset vaihtamaan toimivia tavaroitaan toisiin? Vai onko meidät vain kasvatettu siihen, että mitä uudempi, sen parempi..?
Toisaalta tästäkin samasta aiheesta on jauhettu jo niin moneen kertaan, että mietin, onko postaustani mitään järkeä julkaista. Mutta toisaalta, tämähän onkin minun blogini.
Ja toisaalta, eihän asia ole vieläkään muuttunut tarpeeksi.
Yksi ärsyttävä piirre tässä kaikessa on. Aina kun minä tahtoisin jollain tavalla säästää planeettaamme, mieheni torjuu kaikki hyvät ajatukseni. Hän ei suostu uskomaan siihen, että käyttäytymisessämme olisi mitään vikaa. Se on jotenkin niin uskomatonta. Hänen päänsä voisi työntää vaikkapa sen Tyynellämerellä kelluvan jätekasan uumeniin ja silti hän kehtaisi epäillä, onko sitä sittenkään olemassa.
Kerran tästä mieheni epäileväistä luonteesta on ollut hyötyä. Ainakin saattoi olla, en voi itsekään olla ihan varma. Ehdotin nimittäin hänelle, että alkaisimme käyttää pesupähkinöitä. Hän ensin sanoi, että siitä vaan jos haluan, mutta kerrottuaan ideastani kaverilleen, kaveri kertoi että hesarissa oli juuri ollut arvostelu niistä, eivätkä pähkinät olleet pärjänneet kovin hyvin.
Tämän takia otin sitten enemmänkin selvää pähkinöistä. Niistähän ollaan oltu innoissaan mm. sen takia, että niitä ostamalla pystytään tukemaan paikallista [ovatkohan ne sitten Intiasta vai mistä kotoisin?] väestöä. Mutta sitten luin myös tekstin siitä, kuinka pähkinöitä tuodaan länsimaihin jo niin paljon, että niitä ei riitä enää niiden alkuperäisille käyttäjille, vaan niiden hinta on noussut pilviin. Joten Intiassa [tai missä nyt onkaan] ihmiset joutuvat nykyään ostamaan teollisia pyykinpesuvälineitä, eikä heillä tietenkään ole varaa edes niihin luontoystävällisempiin aineisiin, vaan he ostavat ties mitä myrkkyjä. Lisäksi Intian vedenpuhdistusjärjestelmä ei ole mitenkään erityisen tehokas verrattuna esimerkiksi Suomen järjestelmään. Olisikin siis parempi, että täällä käytettäisiin luontoystävällisiä aineita, kun sellainen mahdollisuus kerran on, ja jätettäisiin pähkinät niitä tarvitseville.
Kannattaa ainakin miettiä tätä puolta, ennen kuin rupeaa itse kokeilemaan. [ps. Kyllä niistä oli niitä hyviäkin arvosteluita, monet ovat käyttäneet pähkinöitä jo vuosia.]
lauantai 16. tammikuuta 2010
Mökömökö.
Olen vähän mökömökö. En saanut dominoita. :(
Minulla on myös pöydille kiipeämisestä suunnattomasti nauttiva kakara. Minä en nauti siitä kun hän kiipeää pöydälle nyppimään koristeankkani olkihatun viimeisiä olkia irti.
Kakarani myös kävelisi seiniä pitkin, jos pystyisi. Yritys ainakin näyttää olevan kova.
Minulla on mies joka valittaa tiuskimisestani. En oikein tiedä, millä äänensävyllä sitten kysyisin häneltä, missä ovat ne ostoskärryt, jotka hän juuri palautti ottamatta niistä lapasiani [ja joista hän kuitenkin huomasi ottaa omat hanskansa].
Minulla on pölyiset lattiat, ja arvatkaapa onko se kamalaa huomata lapsen paljaista, pölyisistä jalkapohjista.
Jostain syystä olen kuitenkin hyvällä tuulella. Olen laittanut pyykkiä ja tiskannut, mutta silti hymyilyttää.
1. Olen juonut vietnamilaista kahvia pitkästä aikaa. Namnam.
2. Nyt kun meillä on maitotiivistettä, voimme myös tänään syödä avokadoja. Kuten eilenkin.
3. Söin appelsiinin V:n kanssa.
4. Minulla on suklaisia mansikkapaloja.
Miksi kaikki mielihyvän lähteet liittyvät johonkin suuhunpantavaan?
Ähh, ehkä sen takia olen lihava.
Ps. 5. Kuuntelen huolettomasti Egotrippiä. Ehkä joku muukin siis voi pelastaa päivän.
Minulla on myös pöydille kiipeämisestä suunnattomasti nauttiva kakara. Minä en nauti siitä kun hän kiipeää pöydälle nyppimään koristeankkani olkihatun viimeisiä olkia irti.
Kakarani myös kävelisi seiniä pitkin, jos pystyisi. Yritys ainakin näyttää olevan kova.
Minulla on mies joka valittaa tiuskimisestani. En oikein tiedä, millä äänensävyllä sitten kysyisin häneltä, missä ovat ne ostoskärryt, jotka hän juuri palautti ottamatta niistä lapasiani [ja joista hän kuitenkin huomasi ottaa omat hanskansa].
Minulla on pölyiset lattiat, ja arvatkaapa onko se kamalaa huomata lapsen paljaista, pölyisistä jalkapohjista.
Jostain syystä olen kuitenkin hyvällä tuulella. Olen laittanut pyykkiä ja tiskannut, mutta silti hymyilyttää.
1. Olen juonut vietnamilaista kahvia pitkästä aikaa. Namnam.
2. Nyt kun meillä on maitotiivistettä, voimme myös tänään syödä avokadoja. Kuten eilenkin.
3. Söin appelsiinin V:n kanssa.
4. Minulla on suklaisia mansikkapaloja.
Miksi kaikki mielihyvän lähteet liittyvät johonkin suuhunpantavaan?
Ähh, ehkä sen takia olen lihava.
Ps. 5. Kuuntelen huolettomasti Egotrippiä. Ehkä joku muukin siis voi pelastaa päivän.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Lentävät lauseet.
Mihin asti on ihan ok puhua eksistään? Jos esimerkiksi pariskunta katsoo yhdessä leffan ja toinen osapuoli, sanotaan nyt vaikka että nainen, on ihan fiiliksissä leffasta, niin onko miehen ihan ok sanoa, että "nyt tiedät, miks tää on mun eksän lempileffa"?
Ei minunkaan mielestäni.
Ja onko ihan ok, että nainen pikkuisen kiehahtaa?
Ehdottomasti.
Onko oikein, että mies ei pyydä anteeksi sutkaustaan, vaan suorastaan odottaa, että nainen pyytää temperamenttisuuttaan anteeksi?
Ei todellakaan.
Että sellainen päätös tälle illalle. Jostain syystä tekee mieli mennä aikaisin nukkumaan.
Kaikista eniten kyllä ottaa päähän se, ettei pysty katsomaan sitä leffaa enää toista kertaa ilman, että sen hiton eksän kuva välkähtelisi silmien edessä noin kuusisataa kertaa. Etenkin kaikissa tappokohtauksissa.
Ei minunkaan mielestäni.
Ja onko ihan ok, että nainen pikkuisen kiehahtaa?
Ehdottomasti.
Onko oikein, että mies ei pyydä anteeksi sutkaustaan, vaan suorastaan odottaa, että nainen pyytää temperamenttisuuttaan anteeksi?
Ei todellakaan.
Että sellainen päätös tälle illalle. Jostain syystä tekee mieli mennä aikaisin nukkumaan.
Kaikista eniten kyllä ottaa päähän se, ettei pysty katsomaan sitä leffaa enää toista kertaa ilman, että sen hiton eksän kuva välkähtelisi silmien edessä noin kuusisataa kertaa. Etenkin kaikissa tappokohtauksissa.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Korkokengät.
Lauloin äsken pitkästä aikaa. Teki hyvää, ääni toimii edelleen suht hyvin, ainakin tilanteeseen nähden. Yhteen biisiin kyllä pysähtyi todella pahasti. En ymmärrä, miksi tämä oli valittu Suomen unelmien poikamiehen mainosbiisiksi, koska aiheet ovat melkoisen kaukana toisistaan:
Stella - Korkokengät
Korkokengissään
yli sillan kulkee
kotia kohti vaeltaa
ja häpeä pieksee rintaa
häpeä pieksee rintaa
Jää vaatteet eteiseen
korvarengas puuttuu
kaulassa merkki "syyllinen"
käsivartta koristaa
arvet toisten öiden
pakoa täältä kaivertaa
Kun häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
Kolme päivää
aikaa on päätää
yhä tuntee sen pojan sisällään
putoaa polvilleen
kun vahvoin viilloin
syvemmälle kuin ennen pakenee
Kun häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
Kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa
sormella siihen piirtää
silmät, nenän ja suun
siihen piirtää
Eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
arvet yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
hänet yksin aikoo kantaa
halki näiden öiden keinuttaa
Huutaa itkee
paiskoo kengät seinään
mytty raivoisaa voimaa
kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunasta yötä vasten heijastuu
Yritin laulaa sen loppuun asti, mutta sitten kyyneleet ottivat vallan ja ääni särkyi. Ei pystynyt jatkamaan.
Stella - Korkokengät
Korkokengissään
yli sillan kulkee
kotia kohti vaeltaa
ja häpeä pieksee rintaa
häpeä pieksee rintaa
Jää vaatteet eteiseen
korvarengas puuttuu
kaulassa merkki "syyllinen"
käsivartta koristaa
arvet toisten öiden
pakoa täältä kaivertaa
Kun häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
Kolme päivää
aikaa on päätää
yhä tuntee sen pojan sisällään
putoaa polvilleen
kun vahvoin viilloin
syvemmälle kuin ennen pakenee
Kun häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
häpeä pieksee rintaa
ei henkeä saa
ja se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
se yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
Kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa
sormella siihen piirtää
silmät, nenän ja suun
siihen piirtää
Eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
eikä luovu mistään
vaikkei henkeä saa
arvet yksin täytyy kantaa
liinoihin kääriä, parantaa
hänet yksin aikoo kantaa
halki näiden öiden keinuttaa
Huutaa itkee
paiskoo kengät seinään
mytty raivoisaa voimaa
kaataa hyllyt
riuhtoo verhot maahan
ikkunasta yötä vasten heijastuu
Yritin laulaa sen loppuun asti, mutta sitten kyyneleet ottivat vallan ja ääni särkyi. Ei pystynyt jatkamaan.
5-2.
Ärrh.
1. En sovellukaan verenluovuttajaksi vielä pariin kuukauteen. Eli en menekään tänään. Ärsyttävää. Varsinkin se oli inhottavaa, kun jouduin perumaan joskus yhdentoista aikaan illalla. :\ Mutta ei voi nyt mitään.
2. En osaa päättää, mistä hankkisin uudet silmälasit, joten en mene sinnekään.
3. Haastattelukin peruttiin. Se täti kysyi, josko tulisin huomenna, mutta jouduin valitettavasti kieltäytymään kymmentuntisen koulupäiväni takia... Uusi haastatteluaika onkin siis vasta maanantaina, eli hyppäsin ryhmän ensimmäisestä ilmeisesti ryhmän viimeiseksi haastateltavaksi. Miten ärsyttävää. Toivottavasti se on edukseni, jään paremmin mieleen tai mitä tahansa.
4. Koska minulla ei sitten olekaan mitään menoa tänään, V on ihan turhaan päiväkodissa. Olisin voinut hakea sen vaikka ennen päiväunia tai mitä tahansa. Ja varsinkin se hävettää, että jäin kiinni juoruakkanaapurillemme siitä, että vein lapsen hoitoon ja sitten palasinkin kotiin. :F Tosin hän toivottavasti nyt luulee, että palasin vain hakemaan jotain ja lähdin sitten samantien, mutta en tiedä kuinka pitkäksi aikaa hän jäi aulaan odottelemaan miestään. Koska jos hän oli siellä esim. puoli tuntia, saattoi hän jo alkaa ihmetellä, mihin minä jäin...
Ähh, ehkä mietin liikaa.
Sitä paitsi, mitä se kenellekään kuuluu, miten meidän lapsi päiväkodissa on. Muutenkin ihan hyvä, että hän on nyt peräkkäisinä päivinä siellä totuttelemassa taas päiväkotiarkeen, niin ehkä hän ei enää parin viikon päästä itkisi niin kamalasti. :\
5. Tuolta samaiselta naapurilta kuulin, että meidän kivat naapurit, joille tulee lapsi maaliskuussa, on muuttanu pois vuodenvaihteessa. Kurjaa. :\ Minä kun olin aivan innoissani, kun vieressä oli mukava ja melko samanikäinen pariskunta, ja kaupan päälle heillekin tulee lapsi! Oon nyt ihan möks. Etenkin kun he eivät edes sanoneet muuttamisesta mitään.
Onko meillä mitään hyviä puolia?
1. Pääsin vihdoin käyttämään sen tuuheuttavan hiusnaamion, jonka pitää antaa vaikuttaa vartti.
2. Voisin ehkä pestä lakanat vihdoin. Tosin en tiedä, uskallanko lähteä viemään niitä pyykkitupaan, jos se naapuri tulee taas vastaan... Ehkä pesen ne vasta parin päivän päästä.
3. ...
Nyt lyö jo tyhjää.
1. En sovellukaan verenluovuttajaksi vielä pariin kuukauteen. Eli en menekään tänään. Ärsyttävää. Varsinkin se oli inhottavaa, kun jouduin perumaan joskus yhdentoista aikaan illalla. :\ Mutta ei voi nyt mitään.
2. En osaa päättää, mistä hankkisin uudet silmälasit, joten en mene sinnekään.
3. Haastattelukin peruttiin. Se täti kysyi, josko tulisin huomenna, mutta jouduin valitettavasti kieltäytymään kymmentuntisen koulupäiväni takia... Uusi haastatteluaika onkin siis vasta maanantaina, eli hyppäsin ryhmän ensimmäisestä ilmeisesti ryhmän viimeiseksi haastateltavaksi. Miten ärsyttävää. Toivottavasti se on edukseni, jään paremmin mieleen tai mitä tahansa.
4. Koska minulla ei sitten olekaan mitään menoa tänään, V on ihan turhaan päiväkodissa. Olisin voinut hakea sen vaikka ennen päiväunia tai mitä tahansa. Ja varsinkin se hävettää, että jäin kiinni juoruakkanaapurillemme siitä, että vein lapsen hoitoon ja sitten palasinkin kotiin. :F Tosin hän toivottavasti nyt luulee, että palasin vain hakemaan jotain ja lähdin sitten samantien, mutta en tiedä kuinka pitkäksi aikaa hän jäi aulaan odottelemaan miestään. Koska jos hän oli siellä esim. puoli tuntia, saattoi hän jo alkaa ihmetellä, mihin minä jäin...
Ähh, ehkä mietin liikaa.
Sitä paitsi, mitä se kenellekään kuuluu, miten meidän lapsi päiväkodissa on. Muutenkin ihan hyvä, että hän on nyt peräkkäisinä päivinä siellä totuttelemassa taas päiväkotiarkeen, niin ehkä hän ei enää parin viikon päästä itkisi niin kamalasti. :\
5. Tuolta samaiselta naapurilta kuulin, että meidän kivat naapurit, joille tulee lapsi maaliskuussa, on muuttanu pois vuodenvaihteessa. Kurjaa. :\ Minä kun olin aivan innoissani, kun vieressä oli mukava ja melko samanikäinen pariskunta, ja kaupan päälle heillekin tulee lapsi! Oon nyt ihan möks. Etenkin kun he eivät edes sanoneet muuttamisesta mitään.
Onko meillä mitään hyviä puolia?
1. Pääsin vihdoin käyttämään sen tuuheuttavan hiusnaamion, jonka pitää antaa vaikuttaa vartti.
2. Voisin ehkä pestä lakanat vihdoin. Tosin en tiedä, uskallanko lähteä viemään niitä pyykkitupaan, jos se naapuri tulee taas vastaan... Ehkä pesen ne vasta parin päivän päästä.
3. ...
Nyt lyö jo tyhjää.
tiistai 12. tammikuuta 2010
Päivän kujeet.
Eilen illalla kävi vähän huonosti. T löysi jostain sellaisen kipsipakkauksen, minkä olemme saaneet joskus kaverilta ja mihin oli tarkoitus painaa V:n kädenjälki.
No, sekoitimme sen jauheen veteen ja koska sekoituksen piti olla hetken aikaa [ei havaintoa, kuinka kauan] ja meidän ruokamme oli valmis, rupesimme odottaessamme syömään.
Ja unohdimme sen kipsin, ihan pikkuhetkeksi.
Kun olin syönyt ja vein lautasta tiskialtaaseen, huomasin kipsin ja muistin, että ai hitto. Kipsi oli jo ihan kovaa, sitä pystyi jopa kopauttamaan. Että se niistä kädenjäljistä sitten.
Säästämme sen kipsin ja V saa maalailla siihen sitten vanhempana.
Tänään oli eka koulupäivä kuukauteen. Se kesti huimat puolitoista tuntia, pehmeä laskeutuminen takaisin arkeen. Uusi kurssi, tiedon organisointi, kuulostaa ihan ok:lta. Toivottavasti sen jaksaa vetää loppuun asti. Eka tehtävän palautus ensi viikolla. Jaiks.
Huomiseksi onkin aika suuria suunnitelmia. Olen pitkään halunnut mennä luovuttamaan verta, ja nyt se ajatus on taas herännyt. Tänään sitten sattumalta yksi luokkalaiseni kysyi, haluaisiko joku lähteä hänen kanssaan luovuttamaan verta. Olin heti innokkaana mukana, ja menemmekin het huomisaamuna. :)
Huomenna on myös haastattelu työharjoittelupaikasta. Toivottavasti saan sen paikan; puolet meidän luokasta hakee Turun pääkirjastoon...
Koska olen näköjään huomenna menossa kaupungille muutenkin, ajattelin hoitaa myös tämän silmälasiongelman pois alta. Rahaa on nyt viime aikoina todellakin palanut, onneksi jätin ne leffat tänään ostamatta...
Harmi vaan, kun tahtoisin kolme levyä. :\ Täytyy katsastaa tili, jos mulla sitten kuitenkin olisi niihin varaa. Ensi kuussa sitten, jos ei muuten. [suunnitelmissa siis 30 seconds to Marsin uusin, Snow Patrolin kokoelma ja The Drums. Yhteensä vähän päälle 30e, huoh.]
Ainiin, tässä vielä maisema kotitieltä:
Kuva ei ole mitenkään hehkeä ja hämärältäkin näyttää, mutta pakko sitä oli jotain näpsäistä kun oli niin kivan näköistä.
No, sekoitimme sen jauheen veteen ja koska sekoituksen piti olla hetken aikaa [ei havaintoa, kuinka kauan] ja meidän ruokamme oli valmis, rupesimme odottaessamme syömään.
Ja unohdimme sen kipsin, ihan pikkuhetkeksi.
Kun olin syönyt ja vein lautasta tiskialtaaseen, huomasin kipsin ja muistin, että ai hitto. Kipsi oli jo ihan kovaa, sitä pystyi jopa kopauttamaan. Että se niistä kädenjäljistä sitten.
Säästämme sen kipsin ja V saa maalailla siihen sitten vanhempana.
Tänään oli eka koulupäivä kuukauteen. Se kesti huimat puolitoista tuntia, pehmeä laskeutuminen takaisin arkeen. Uusi kurssi, tiedon organisointi, kuulostaa ihan ok:lta. Toivottavasti sen jaksaa vetää loppuun asti. Eka tehtävän palautus ensi viikolla. Jaiks.
Huomiseksi onkin aika suuria suunnitelmia. Olen pitkään halunnut mennä luovuttamaan verta, ja nyt se ajatus on taas herännyt. Tänään sitten sattumalta yksi luokkalaiseni kysyi, haluaisiko joku lähteä hänen kanssaan luovuttamaan verta. Olin heti innokkaana mukana, ja menemmekin het huomisaamuna. :)
Huomenna on myös haastattelu työharjoittelupaikasta. Toivottavasti saan sen paikan; puolet meidän luokasta hakee Turun pääkirjastoon...
Koska olen näköjään huomenna menossa kaupungille muutenkin, ajattelin hoitaa myös tämän silmälasiongelman pois alta. Rahaa on nyt viime aikoina todellakin palanut, onneksi jätin ne leffat tänään ostamatta...
Harmi vaan, kun tahtoisin kolme levyä. :\ Täytyy katsastaa tili, jos mulla sitten kuitenkin olisi niihin varaa. Ensi kuussa sitten, jos ei muuten. [suunnitelmissa siis 30 seconds to Marsin uusin, Snow Patrolin kokoelma ja The Drums. Yhteensä vähän päälle 30e, huoh.]
Ainiin, tässä vielä maisema kotitieltä:
Kuva ei ole mitenkään hehkeä ja hämärältäkin näyttää, mutta pakko sitä oli jotain näpsäistä kun oli niin kivan näköistä.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Ikomi.
Löysin muutama päivä sitten aivan upean ihmisen. En tiedä, oletteko kuulleet Ikomista? Joka tapauksessa, hän väkertää aivan uskomattoman ihania koruja näköjään ihan mistä tahansa. Viimeisimpiä ihanuuksia ovat mm. hyrristä tehdyt korvikset ja Alphabet-pelin kirjaimista tehty kaulakoru. Olen ihan haltioissani!
Ikomi kirjoittaa myös toista blogia, jota hän kutsuu Muistikirjakseen. Siellä on tällä hetkellä menossa kilpailu, jossa voi voittaa upeat Domino-palikoista tehdyt korut. Aivan ihanat! Eikä tarvitse tehdä mitään muuta kuin kertoa lapsuuden lempipeli!
Tämä kuulostaa nyt ihan hirveältä mainospuheelta, mutta oikeasti olen vain niin innoissani. Toivon oikeasti, että kerrankin, kerrankin voittaisin jotain ja saisin dominot omikseni!
Ps. Muita juttuja. a) sain enkun kurssista vitosen ja olen niin onnellinen! En ole koskaan saanut englannista niin hyvää arvosanaa. b) sain ranskan opettajalta ekan mailin. Nyt alkaa jännittää, kurssi alkaa torstaina! Onneksi ekat materiaalit keskittyvät ääntämiseen, eli todennäköisesti saatan pysyä mukana, vaikken olekaan koskaan kyseistä kieltä lukenut.
Niin, ei mulla sitten muuta. Viimeinen joululomailta, ja mikä voisikaan olla parempi tapa viettää sitä kuin uskomaton putki huippumalleja, despiksiä ja Carrieta kaakaon ja vaahtokarkkien kera!
Ikomi kirjoittaa myös toista blogia, jota hän kutsuu Muistikirjakseen. Siellä on tällä hetkellä menossa kilpailu, jossa voi voittaa upeat Domino-palikoista tehdyt korut. Aivan ihanat! Eikä tarvitse tehdä mitään muuta kuin kertoa lapsuuden lempipeli!
Tämä kuulostaa nyt ihan hirveältä mainospuheelta, mutta oikeasti olen vain niin innoissani. Toivon oikeasti, että kerrankin, kerrankin voittaisin jotain ja saisin dominot omikseni!
Ps. Muita juttuja. a) sain enkun kurssista vitosen ja olen niin onnellinen! En ole koskaan saanut englannista niin hyvää arvosanaa. b) sain ranskan opettajalta ekan mailin. Nyt alkaa jännittää, kurssi alkaa torstaina! Onneksi ekat materiaalit keskittyvät ääntämiseen, eli todennäköisesti saatan pysyä mukana, vaikken olekaan koskaan kyseistä kieltä lukenut.
Niin, ei mulla sitten muuta. Viimeinen joululomailta, ja mikä voisikaan olla parempi tapa viettää sitä kuin uskomaton putki huippumalleja, despiksiä ja Carrieta kaakaon ja vaahtokarkkien kera!
lauantai 9. tammikuuta 2010
Sisustusintoilija.
Sehän on aivan täysi fakta, että meidän asunto on ihan käsittämätön kaaos. Meillä on ihan liikaa tavaraa, mistä melkein mikään ei ole missään järkevässä paikassa. Ärsyttävää.
Tänään käytiin miehen kaverin&vaimokkeen tupareissa. Vaimoke nimeltä R oli sisustanut asunnon tosi kauniisti. Kyseessä oli siis kahden huoneen yksiö, jossa oli tosi kauniisti käytetty hyllyjä, tasoja ja seinälle kirjahyllyiksi laitettuja yksittäisiä lautoja.
Olin ihan mykistynyt ja rupesi niiiin hävettämään oma koti.
Sain niin mielettömän sisustuspuuskan, että en olisi millään malttanut olla siellä loppuun asti. No, olinpahan nyt kuitenkin [ne lähti kaupungille juopottelemaan niin me tultiin kotiin], mutta nyt sormia taas syyhyttäisi ihan kamalasti.
Täytyy mennä.
Tänään käytiin miehen kaverin&vaimokkeen tupareissa. Vaimoke nimeltä R oli sisustanut asunnon tosi kauniisti. Kyseessä oli siis kahden huoneen yksiö, jossa oli tosi kauniisti käytetty hyllyjä, tasoja ja seinälle kirjahyllyiksi laitettuja yksittäisiä lautoja.
Olin ihan mykistynyt ja rupesi niiiin hävettämään oma koti.
Sain niin mielettömän sisustuspuuskan, että en olisi millään malttanut olla siellä loppuun asti. No, olinpahan nyt kuitenkin [ne lähti kaupungille juopottelemaan niin me tultiin kotiin], mutta nyt sormia taas syyhyttäisi ihan kamalasti.
Täytyy mennä.
Olen onnellinen.
Hah, menin sittenkin alennuksiin, kun oltiin viety pikkupoika mummilaansa yöksi.
Päätin olla avoin uudelle ja kokeilin vähän kaikenlaista, mistä löytyi omaa kokoani. Loppujen lopuksi ostin kuitenkin vain yhden takin. Mutta millaisen takin! Punaisen ihanuuden mustilla isoilla napeilla. Siitä todellakin tykkään! Sain sen puoleen hintaan, eli 30e siitä maksoin. Toivottavasti pahimmat pakkaset pian lauhtuisivat, niin uskaltaisin ottaa uutuuden käyttöön. En nimittäin ihan vielä uskalla luottaa sen lämmönpitävyyteen, vaikka sitä kovasti talvitakiksi kehuttiinkin.
Kävin muutamassa vaatekaupassa, mutta jotenkin en saanut otetta mihinkään vaatteeseen. Kaikki oli vähän kummallisia, ja se alun lupaus olla avoin uudelle jotenkin unohtui sinne henkkamaukan sovitukseen.
Mutta sitten eksyin kirjakauppaan ja heti ensi metreillä tapasin täydellisen kirjan: Heli Laaksosen Pursun. Aivan ihana. Luin yhden tekstin kokonaisuudessaan jo kaupassa ja päätin, että nyt kerrankin ostetaan kirjahyllyyn vähän täytettä, vaikka kuinka olisikin kallis normaalihintainen. Enkä suostu katumaan! Suosittelen teosta todella, todella lämpimästi joka ikiselle. Vaikka tekstit onkin kirjoitettu vahvalla murteella, aivot klikkautuvat aika nopeasti oikealle taajuudelle ja lukeminen alkaa sujua.
Hymyilin koko matkan kassalle.
Tässä vaiheessa olinkin pistänyt niin paljon rahaa palamaan, että lähdin kotiin. Mutta olin onnellinen.
Olen lukenut blogeista toisten aleostoksista, enkä voi käsittää, miten jotkut ostavat niin mahdottoman paljon. :o Itse ostan saman verran vaatteita ehkä koko vuoden aikana yhteensä.
Ps. Paasto on sujunut suht hyvin. Olen tässä kahden päivän aikana repsahtanut vain kahdesti. ;D Eilen illalla nimittäin iski niin kamala nälkä kymmenen aikoihin, että otin kulhollisen muroja. Mutta voinen ehkä sen verran sallia itselleni. Ja tänään taas, ihan noin viisi minuuttia sitten, oli niin kamala nälkä ja ärsytti kun tiskasin maha tyhjänä, että otin YHDEN karkin. Se kyllä vähän harmittaa. :\ Mutta repsahduksista oppii, ei saa olla liian ankara.
Mies vahaa lumilautaansa meidän eteisessä. Toivottavasti se imuroi ympäristön ennen kuin liikahtaa metriäkään mihinkään suuntaan.
Päätin olla avoin uudelle ja kokeilin vähän kaikenlaista, mistä löytyi omaa kokoani. Loppujen lopuksi ostin kuitenkin vain yhden takin. Mutta millaisen takin! Punaisen ihanuuden mustilla isoilla napeilla. Siitä todellakin tykkään! Sain sen puoleen hintaan, eli 30e siitä maksoin. Toivottavasti pahimmat pakkaset pian lauhtuisivat, niin uskaltaisin ottaa uutuuden käyttöön. En nimittäin ihan vielä uskalla luottaa sen lämmönpitävyyteen, vaikka sitä kovasti talvitakiksi kehuttiinkin.
Kävin muutamassa vaatekaupassa, mutta jotenkin en saanut otetta mihinkään vaatteeseen. Kaikki oli vähän kummallisia, ja se alun lupaus olla avoin uudelle jotenkin unohtui sinne henkkamaukan sovitukseen.
Mutta sitten eksyin kirjakauppaan ja heti ensi metreillä tapasin täydellisen kirjan: Heli Laaksosen Pursun. Aivan ihana. Luin yhden tekstin kokonaisuudessaan jo kaupassa ja päätin, että nyt kerrankin ostetaan kirjahyllyyn vähän täytettä, vaikka kuinka olisikin kallis normaalihintainen. Enkä suostu katumaan! Suosittelen teosta todella, todella lämpimästi joka ikiselle. Vaikka tekstit onkin kirjoitettu vahvalla murteella, aivot klikkautuvat aika nopeasti oikealle taajuudelle ja lukeminen alkaa sujua.
Hymyilin koko matkan kassalle.
Tässä vaiheessa olinkin pistänyt niin paljon rahaa palamaan, että lähdin kotiin. Mutta olin onnellinen.
Olen lukenut blogeista toisten aleostoksista, enkä voi käsittää, miten jotkut ostavat niin mahdottoman paljon. :o Itse ostan saman verran vaatteita ehkä koko vuoden aikana yhteensä.
Ps. Paasto on sujunut suht hyvin. Olen tässä kahden päivän aikana repsahtanut vain kahdesti. ;D Eilen illalla nimittäin iski niin kamala nälkä kymmenen aikoihin, että otin kulhollisen muroja. Mutta voinen ehkä sen verran sallia itselleni. Ja tänään taas, ihan noin viisi minuuttia sitten, oli niin kamala nälkä ja ärsytti kun tiskasin maha tyhjänä, että otin YHDEN karkin. Se kyllä vähän harmittaa. :\ Mutta repsahduksista oppii, ei saa olla liian ankara.
Mies vahaa lumilautaansa meidän eteisessä. Toivottavasti se imuroi ympäristön ennen kuin liikahtaa metriäkään mihinkään suuntaan.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Materiaa materiaa,
Ei, en mennyt alennuksiin. Se oli perusteltua, sillä a) siellä oli ihan oikeasti liian kylmä. Sovin itseni kanssa, että lähdetään, jos on max -10, mutta siellä oli -15. Ei lähdetty. Ja sitten se b) en taida oikeasti tarvita nyt mitään. Olen ihan tarpeeksi onnellinen näin.
Oli kyllä hauska äsken lukea seuraamiini blogeihin tulleita uusia postauksia. Ensin luin pitkän tekstin siitä, miten ehkä, ehkä materia ei teekään ihmistä onnelliseksi.
Ja sitten seuraava lukemani teksti olikin yhdestä muotiblogista, jossa harmiteltiin niin maailman ihanimpia kenkiä, jotka olivat jostain syystä jääneet blogaajalta huomaamatta, ja ne oli sitten ihan PAKKO saada. [loppujen lopuksi hän sai ne, joutuu tosin odottamaan viikon ennen kuin saa ne käsiinsä. Oivoi, mitenkähän hän selviää?]
Omalla tavallaan ihan hauskaa lukea niin erilaisia blogeja. Olen kuitenkin niin näiden kahden maailman välistä, en oikein kumpaakaan, mutta sitten kuitenkin molempia vähän.
Ristiriitaisia ajatuksia herättää tämä.
Ps. Luin tänään aamulla yhdestä blogista deodoranttien alumiinin vaarallisuudesta. Olen järkyttynyt, ja harkitsen todellakin vaihtoehtoisia tuotteita.
Kerroin tästä miehelleni ja hän oli vain, että tuleehan sitä alumiinia ruoastakin, eikä iholta niin paljon imeydy tavaraa kehoon.
Ähh, miehet, niille pitää kanssa kaikki todistaa.
Oli kyllä hauska äsken lukea seuraamiini blogeihin tulleita uusia postauksia. Ensin luin pitkän tekstin siitä, miten ehkä, ehkä materia ei teekään ihmistä onnelliseksi.
Ja sitten seuraava lukemani teksti olikin yhdestä muotiblogista, jossa harmiteltiin niin maailman ihanimpia kenkiä, jotka olivat jostain syystä jääneet blogaajalta huomaamatta, ja ne oli sitten ihan PAKKO saada. [loppujen lopuksi hän sai ne, joutuu tosin odottamaan viikon ennen kuin saa ne käsiinsä. Oivoi, mitenkähän hän selviää?]
Omalla tavallaan ihan hauskaa lukea niin erilaisia blogeja. Olen kuitenkin niin näiden kahden maailman välistä, en oikein kumpaakaan, mutta sitten kuitenkin molempia vähän.
Ristiriitaisia ajatuksia herättää tämä.
Ps. Luin tänään aamulla yhdestä blogista deodoranttien alumiinin vaarallisuudesta. Olen järkyttynyt, ja harkitsen todellakin vaihtoehtoisia tuotteita.
Kerroin tästä miehelleni ja hän oli vain, että tuleehan sitä alumiinia ruoastakin, eikä iholta niin paljon imeydy tavaraa kehoon.
Ähh, miehet, niille pitää kanssa kaikki todistaa.
8.1.
Musiikki: Pitkästä pitkästä aikaa Don Huonot. Ah, siitä on kauan, aivan liian kauan...
Tunnelma: Väsynyt. V heräsi seitsemältä ja on muutenkin kiukutellut pari päivää kulmahampaiden takia. Nyt hän väsähti ja on sängyssä kokeilemassa, josko uni tulisi poikkeuksellisen aikaisin.
Päivän tehtävät: Se hiton loppuessee. Palautus sunnuntaina, aikaa on ollut jo kuukausi. Olen kirjoittanut sitä jo jonkun verran, mutta se on sellaista diipadaapaa, että taidan aloittaa alusta. Ja miettiä sitä ensin hiukan.
Tiskatakin pitäisi. Ärsyttää kun ei saa aikaiseksi muuta kuin tiskikoneen täyttämisen. Kaikki, jotka pitäisi pestä käsin, jäävät jotenkin lojumaan...
Imurointi vihdoin ja viimein. Raah raah, ärsyttää.
Lakanoiden vaihto.
Alennusmyynnit. Jaksaisikohan tosissaan mennä? Toisaalta, a) siellä on kylmä ja b) en oikeastaan tarvitse mitään. Enkä kuitenkaan löydä mitään omankokoistani, eikä minulla ole mitään hinkua mihinkään asusteisiinkaan.
Ähh.
Ähh.
Tekisi silti kamalasti mieli.
Tunnelma: Väsynyt. V heräsi seitsemältä ja on muutenkin kiukutellut pari päivää kulmahampaiden takia. Nyt hän väsähti ja on sängyssä kokeilemassa, josko uni tulisi poikkeuksellisen aikaisin.
Päivän tehtävät: Se hiton loppuessee. Palautus sunnuntaina, aikaa on ollut jo kuukausi. Olen kirjoittanut sitä jo jonkun verran, mutta se on sellaista diipadaapaa, että taidan aloittaa alusta. Ja miettiä sitä ensin hiukan.
Tiskatakin pitäisi. Ärsyttää kun ei saa aikaiseksi muuta kuin tiskikoneen täyttämisen. Kaikki, jotka pitäisi pestä käsin, jäävät jotenkin lojumaan...
Imurointi vihdoin ja viimein. Raah raah, ärsyttää.
Lakanoiden vaihto.
Alennusmyynnit. Jaksaisikohan tosissaan mennä? Toisaalta, a) siellä on kylmä ja b) en oikeastaan tarvitse mitään. Enkä kuitenkaan löydä mitään omankokoistani, eikä minulla ole mitään hinkua mihinkään asusteisiinkaan.
Ähh.
Ähh.
Tekisi silti kamalasti mieli.
Pääsiäispaasto.
En saa unta vaikka väsyttää. Yksi ärsyttävimmistä tunteista mitä tiedän.
Olen miettinyt, että tänä vuonna olisin pääsiäispaastolla. En tiedä, mitkä ovat "viralliset säännöt", mutta ei se nyt varmaan niin tarkkaa ole.
Sitten ajattelin, että ihan varmasti unohdan tämän lupauksen rutkasti ennen paastonajan alkamista. Joten aloitan jo nyt.
Sitten ajattelin, että no, aloitan maanantaina.
Ja kakat.
Aloitan NYT. Siten saa parasta jälkeä. Ei tupakanpolttoakaan lopeteta niin, että "mä poltan vaan tän askin loppuun ja sitten." Jos kerta jotain on päättänyt, niin aloitetaan sitten saman tien. Heitetään se loppuaski roskiin, sillähän se mielenlujuus testataan.
Säännöt ovat siis seuraavat: Saan syödä. Kyse ei ole siitä, etten söisi mitään ja vain kituisin kaksi kuukautta. Mutta syön vain oikeaa ruokaa. Ei herkkuja, e-ei. Ainut poikkeus on kaakao vaahtokarkeilla, ja sekin vain kohtuullisesti nautittuna. Lisäksi kuuden jälkeen illalla saa syödä vain hedelmiä, ei mitään muuta.
En myöskään ajatellut, että tämä kaikki huipentuisi mahdolliset laihtumistulokset kadottaen mielettömään suklaanahmintaan sitten pääsiäisenä. Yritän toiseen ääripäähän pomppaamalla saada aikaan jonkun itselleni sopivan keskitien.
Niin, totta kai kaiken takana on laihtuminen. Mutta ihan oikeasti, alunperin kyse oli siitä pääsiäispaastosta. Päätin vain aloittaa sen jo hiukan aiemmin ja yhdistää nämä kaksi asiaa.
Katsellaan.
Olen miettinyt, että tänä vuonna olisin pääsiäispaastolla. En tiedä, mitkä ovat "viralliset säännöt", mutta ei se nyt varmaan niin tarkkaa ole.
Sitten ajattelin, että ihan varmasti unohdan tämän lupauksen rutkasti ennen paastonajan alkamista. Joten aloitan jo nyt.
Sitten ajattelin, että no, aloitan maanantaina.
Ja kakat.
Aloitan NYT. Siten saa parasta jälkeä. Ei tupakanpolttoakaan lopeteta niin, että "mä poltan vaan tän askin loppuun ja sitten." Jos kerta jotain on päättänyt, niin aloitetaan sitten saman tien. Heitetään se loppuaski roskiin, sillähän se mielenlujuus testataan.
Säännöt ovat siis seuraavat: Saan syödä. Kyse ei ole siitä, etten söisi mitään ja vain kituisin kaksi kuukautta. Mutta syön vain oikeaa ruokaa. Ei herkkuja, e-ei. Ainut poikkeus on kaakao vaahtokarkeilla, ja sekin vain kohtuullisesti nautittuna. Lisäksi kuuden jälkeen illalla saa syödä vain hedelmiä, ei mitään muuta.
En myöskään ajatellut, että tämä kaikki huipentuisi mahdolliset laihtumistulokset kadottaen mielettömään suklaanahmintaan sitten pääsiäisenä. Yritän toiseen ääripäähän pomppaamalla saada aikaan jonkun itselleni sopivan keskitien.
Niin, totta kai kaiken takana on laihtuminen. Mutta ihan oikeasti, alunperin kyse oli siitä pääsiäispaastosta. Päätin vain aloittaa sen jo hiukan aiemmin ja yhdistää nämä kaksi asiaa.
Katsellaan.
torstai 7. tammikuuta 2010
Rakas T.
Mies oli ihana ja otti pikkupojan mukaansa lähtiessään asioilleen. Mitä minä tein? Pelasin hetken koneella ja menin sitten nukkumaan.
No, jotain hyödyllistä sentään. Siis se nukkuminen.
Tosin sitten nukuinkin niin sikeästi, etten kuullut kun mies yritti soittaa, että auttaisin häntä kantamaan ostokset sisälle. Kiva kiitos.
Onneksi mies leppyi sikanopeasti, ehkä se karjalanpaisti auttoi osaltaan. [tuli nimittäin aika hyvää, vaikka itse sanonkin! Syötyäni sitä en uskonut, että olen itse sen tehnyt.]
Mies oli muutenkin aika herttainen. Sanoin joskus viikkoja sitten yhtäkkiä, kuinka tekisi hirveästi mieli kuumaa kaakaota ja vaahtokarkkeja. T nyt sitten toi minulle vaahtokarkkeja, sellaisia 'aitoja'.
Miehen on tehnyt mieli kylpy- tms. takkia, joten hän osti meille molemmille sellaiset, punaisen ja sinisen, joissa on sydämenkuvia. Söpöliini.
Kaikista herttaisinta oli kyllä se, kun T hetken mielijohteesta [useimmat hänen ostoksistaan ovat hetken mielijohteita] osti pussin pähkinöitä, eikä hoksannut, että niihin tarvitaan pähkinänsärkijä. No, tuolla me sitten vasaroitiin niitä yhdessä keittiössä. :) Ensimmäisen T kävi vasaroimassa parvekkeella, tuli pelkän vasaran kanssa takaisin eikä selittänyt sen enempää. En kysynyt mitään.
Elätellään toivoa, että meidän parvekkeen alle kasvaa pähkinäpuu. [ja toivotaan, ettei se kasva minkään auton sisältä.]
No, jotain hyödyllistä sentään. Siis se nukkuminen.
Tosin sitten nukuinkin niin sikeästi, etten kuullut kun mies yritti soittaa, että auttaisin häntä kantamaan ostokset sisälle. Kiva kiitos.
Onneksi mies leppyi sikanopeasti, ehkä se karjalanpaisti auttoi osaltaan. [tuli nimittäin aika hyvää, vaikka itse sanonkin! Syötyäni sitä en uskonut, että olen itse sen tehnyt.]
Mies oli muutenkin aika herttainen. Sanoin joskus viikkoja sitten yhtäkkiä, kuinka tekisi hirveästi mieli kuumaa kaakaota ja vaahtokarkkeja. T nyt sitten toi minulle vaahtokarkkeja, sellaisia 'aitoja'.
Miehen on tehnyt mieli kylpy- tms. takkia, joten hän osti meille molemmille sellaiset, punaisen ja sinisen, joissa on sydämenkuvia. Söpöliini.
Kaikista herttaisinta oli kyllä se, kun T hetken mielijohteesta [useimmat hänen ostoksistaan ovat hetken mielijohteita] osti pussin pähkinöitä, eikä hoksannut, että niihin tarvitaan pähkinänsärkijä. No, tuolla me sitten vasaroitiin niitä yhdessä keittiössä. :) Ensimmäisen T kävi vasaroimassa parvekkeella, tuli pelkän vasaran kanssa takaisin eikä selittänyt sen enempää. En kysynyt mitään.
Elätellään toivoa, että meidän parvekkeen alle kasvaa pähkinäpuu. [ja toivotaan, ettei se kasva minkään auton sisältä.]
Kukaan.
Kyllä, minä menin eilen. Ja sitten harmitti kamalasti, kun en voinut olla kovin kauaa. Mutta näinpäs vaan tyyppejä, se oli kivaa. :)
Huh, pikkupoika viimein nukahti. Olisi kamalasti juttuja, mitä pitäisi saada aikaan näiden päikkäreiden aikana. Toivottavasti en unohdu pelaamaan...
Pitäisi ainakin tehdä ne parit koulujutut loppuun, viimeinen palautus sunnuntaina. Ei mitään stressiä.
Tänään on kyllä ihan huippufiilis, leikin pikku kotiäitiä. Mun uusi 'bravuurini' on karjalanpaisti, ja siinä vaan on sitä jotain, kun alkaa jo yhdeksän jäljestä tekemään ruokaa, joka saa jäädä uuniin muhimaan kolmeksi tunniksi. Suosittelen kokeilemaan [etenkin kun karjalanpaistin osaa tehdä jopa tällainen tumpelo kuin minä].
Radiosta tulee aivan mahtava biisi: The Cardigans - Love fool! Voisiko päivän oma hetki paremmin alkaa..!
Ps. Äänestin Voicen webawardseissa ja sitä kautta löysin vihdoin tieni musiikkiblogien luo. Mahtavaa, pääsen ehkä takaisin hyvän musiikin pariin.
Huh, pikkupoika viimein nukahti. Olisi kamalasti juttuja, mitä pitäisi saada aikaan näiden päikkäreiden aikana. Toivottavasti en unohdu pelaamaan...
Pitäisi ainakin tehdä ne parit koulujutut loppuun, viimeinen palautus sunnuntaina. Ei mitään stressiä.
Tänään on kyllä ihan huippufiilis, leikin pikku kotiäitiä. Mun uusi 'bravuurini' on karjalanpaisti, ja siinä vaan on sitä jotain, kun alkaa jo yhdeksän jäljestä tekemään ruokaa, joka saa jäädä uuniin muhimaan kolmeksi tunniksi. Suosittelen kokeilemaan [etenkin kun karjalanpaistin osaa tehdä jopa tällainen tumpelo kuin minä].
Radiosta tulee aivan mahtava biisi: The Cardigans - Love fool! Voisiko päivän oma hetki paremmin alkaa..!
Ps. Äänestin Voicen webawardseissa ja sitä kautta löysin vihdoin tieni musiikkiblogien luo. Mahtavaa, pääsen ehkä takaisin hyvän musiikin pariin.
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Kukaan?
Miten ihminen voikin olla laiska. Ensin sitä hehkuttaa vaikka kuinka pitkään, että loppaisena kuulkaas kaikki sitten Kukaan!, mutta sitten kun se päivä todella koittaa, ei saa persaustaan ylös sohvasta.
Äääääähhhhh.
Pitäiskö mennä?
Äääääähhhhh.
Pitäiskö mennä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)