Nyt on kieltämättä sellainen olo, että mitä hittoa minä täällä koulussa teen, miksen ole kotona pikkupoikani kanssa.
Onneksi tänään loppuu jo kahdeltatoista ja sitten minulla on koko loppupäivä aikaa keinua minimiehen kanssa.
Suuri päivä. Hiukan suurempi mies. V on tänään 2-vuotias. Miten jännittävää!
Tunnen itsenikin jo kamalan vanhaksi.
Tahdon jo keinumaan. Kuulla ihanaiseni raikuvan naurun.
perjantai 24. syyskuuta 2010
maanantai 20. syyskuuta 2010
Austen.
Elän Jane Austen -vaihetta. Luin ensin Sanditonin, jonka olemassaolosta edes erittäin austenmainen ystäväni ei tiennyt. Se oli ihan viihdyttävä, kun pääsin alkukankeudesta yli.
Nyt luen kirjenovellikokoelmaa. Uskollinen ystävänne, sekö sen nimi on? Muistaakseni. Ihan hulvaton! Niin ylitseampuvaa, että välillä ei vaan kestä, mutta sitten on taas pakko nauraa. Suosittelen! Kannattaa kuitenkin sitä lukiessa muistaa, että Austen todellakin aloitti parodiasta. Koska nimenomaan parodiaa siinä piisaa!
Aamulla lähdettiin hiukan ex tempore erittäin kiireellä pikkupojan kanssa pääkirjastoon satutunnille. Aluksi V jaksoi kuunnella, mutta sitten hän keksi kirjahyllyt ja alkoi raahata sieltä kuvakirjoja katseltavaksi. Eikä tietenkään vienyt niitä pois sitä mukaa kun haki uusia... Äh. No, ei se mitään, hänhän on vasta 2. Ei voi olettaa että sen ikäinen jaksaisi istua paikallaan tunnin.
Kaupungilta tultuamme nakkasin pojan päiväkotiin ja tulin kotiin tekemään ranskan tehtäviä. Yritän kuunnella ranskaksi, miten CV tehdään.
Ei tuu mitään. Ihan tappokurssi taas tämäkin.
Ps. Keventämissuunnitelmat on suht hyvällä mallilla. Vielä se ei näy painossa tai peilissä, mutta fiilis on hyvä. Suklaaton syyskuu on hiukan lipsunut, mutta niin vähän, että saa olla ylpeä. Fittaamiseenkin on löytynyt uutta puhtia. Kyllä nämä kilot tästä vielä karistetaan, se on varmaa!
Nyt luen kirjenovellikokoelmaa. Uskollinen ystävänne, sekö sen nimi on? Muistaakseni. Ihan hulvaton! Niin ylitseampuvaa, että välillä ei vaan kestä, mutta sitten on taas pakko nauraa. Suosittelen! Kannattaa kuitenkin sitä lukiessa muistaa, että Austen todellakin aloitti parodiasta. Koska nimenomaan parodiaa siinä piisaa!
Aamulla lähdettiin hiukan ex tempore erittäin kiireellä pikkupojan kanssa pääkirjastoon satutunnille. Aluksi V jaksoi kuunnella, mutta sitten hän keksi kirjahyllyt ja alkoi raahata sieltä kuvakirjoja katseltavaksi. Eikä tietenkään vienyt niitä pois sitä mukaa kun haki uusia... Äh. No, ei se mitään, hänhän on vasta 2. Ei voi olettaa että sen ikäinen jaksaisi istua paikallaan tunnin.
Kaupungilta tultuamme nakkasin pojan päiväkotiin ja tulin kotiin tekemään ranskan tehtäviä. Yritän kuunnella ranskaksi, miten CV tehdään.
Ei tuu mitään. Ihan tappokurssi taas tämäkin.
Ps. Keventämissuunnitelmat on suht hyvällä mallilla. Vielä se ei näy painossa tai peilissä, mutta fiilis on hyvä. Suklaaton syyskuu on hiukan lipsunut, mutta niin vähän, että saa olla ylpeä. Fittaamiseenkin on löytynyt uutta puhtia. Kyllä nämä kilot tästä vielä karistetaan, se on varmaa!
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Onnellinen kun ei ole onneton.
Sata asiaa päässyt taas tapahtumaan.
Ihan ensimmäisenä, mitä teille kuuluu? Tuntuuko sydämessä lämpimältä?
--
Koulu on alkanut taas. Nautin, vaikka tänäänkin nukahdin tunnille ja opettaja herätti minut. Mutta tykkään olla jälleen ihmisten parissa, ja uudet ykköset ovat mahtavia.
Meillä on myös alkanut harjoitusyritys, missä on mukana muita koulun opiskelijoita. Mahtavaa päästä tekemisiin toistenkin tyyppien kanssa, ainakin oman ryhmäni pojat ovat mukavia. Olen myös käynyt vierailemassa toisessa ryhmässä ystäväni takia, ja heistäkin ainakin yksi on avoimen lämmin persoona.
Tunnen olevani todella siunattu, kun olen päässyt tuohon kouluun sisälle. Kun miettii sitä, miten lähellä voi olla sekin todellisuus, ettei millään löydä omaa paikkaansa vaan harhailee edes takaisin, milloin missäkin.
Ihan mahtavaa. Oon ihan pilvessä kaikesta!
--
Katsokaa tämä. Se on linkki YouTube-videoon aivan upeasta 16-vuotiaasta tytöstä, Cher Lloydista, joka laulaa Brittien X-Factorissa. Ihan mieletöntä!
Juuri tällaiset ihmiset ovat niitä, jotka saavat mut herkistymään.
Anteeksi muuten, etten osaa laittaa sitä videota suoraan tähän. Jaksaisikohan joku kerrata minulle ohjeet..?
--
Vietän suklaatonta syyskuuta. Or as I said in Practise enterprise, candy-free september. :) Oli suorastaan huolestuttavaa huomata, että mulla oli ihan oikeasti lähes vieroitusoireita ensimmäisten parin päivän aikana. Yritin suostutella itseäni, että kyllähän mä nyt yhden suklaapatukan voisin syödä, ei se olisi niin kovin paha.
Se oli järkyttävää. En kuitenkaan koe syöväni mitenkään hirveän paljon herkkuja, en ole mikään addikti. Ja silti suklaan kieltäminen sai aikaan näin vahvoja reaktioita?
Osittain tämän järkytyksen takia sain pidettyä pääni ja, kuten jo sanoin, ensimmäisten päivien jälkeen tunne tasoittui. Nyt ei tee oikeastaan edes mieli. :) Ja kun on ilman suklaata, on helppo olla myös ilman kaikkia muita karkkeja. Suklaa on kuitenkin sitä parasta, joten miksi kaipaisin mitään muutakaan.
--
Olen saattanut ostaa taas kengät. Ensimmäiset oikeat korkkarini! Ne eivät ole avokkaat, mutta sinne päin. Upeat. Nyt vain odotan viikonloppua, että neidit pääsevät viihteelle!
Olen saattanut myös sortua nettiostoksille. En voinut vastustaa, kun näin Amélien halvalla, sillä haluan sen eikä minulla vielä ole sitä. Joten muutaman päivän päästä olen onnellinen Amélien omistaja, vihdoin!
Tilasin samalla myös V:lle synttärilahjaksi kirjan, hän täyttää kaksi kahden viikon päästä. Hullua miten nopeasti aika kuluu. Ja hullua, miten paljon hän oppii uusia sanoja!
Lisäsin tilaukseen myös Sweeney Toddin, kun sekin oli niin edullinen. Ehkä kääräisen sen pakettiin ja annan ukkelilleni. :)
Olen myös teettänyt kuvia. 147 kappaletta. Nyt onkin taas hyvä urakka saada aikaiseksi laittaa niitä mahdollisimman paljon albumiin, ennen kuin porukat tulevat meille synttäreille!
--
Ovellamme kävi sukunimemme takia tätejä englanninkielisestä seurakunnasta = Jehovan todistajia. Meillä oli kuitenkin ihan mukava juttutuokio.
Se täti kysyi, milloin minä ajattelen ihmisen olevan onnellinen. Kerroin, että onnellinen on silloin, kun ei ole onneton.
Ihan ensimmäisenä, mitä teille kuuluu? Tuntuuko sydämessä lämpimältä?
--
Koulu on alkanut taas. Nautin, vaikka tänäänkin nukahdin tunnille ja opettaja herätti minut. Mutta tykkään olla jälleen ihmisten parissa, ja uudet ykköset ovat mahtavia.
Meillä on myös alkanut harjoitusyritys, missä on mukana muita koulun opiskelijoita. Mahtavaa päästä tekemisiin toistenkin tyyppien kanssa, ainakin oman ryhmäni pojat ovat mukavia. Olen myös käynyt vierailemassa toisessa ryhmässä ystäväni takia, ja heistäkin ainakin yksi on avoimen lämmin persoona.
Tunnen olevani todella siunattu, kun olen päässyt tuohon kouluun sisälle. Kun miettii sitä, miten lähellä voi olla sekin todellisuus, ettei millään löydä omaa paikkaansa vaan harhailee edes takaisin, milloin missäkin.
Ihan mahtavaa. Oon ihan pilvessä kaikesta!
--
Katsokaa tämä. Se on linkki YouTube-videoon aivan upeasta 16-vuotiaasta tytöstä, Cher Lloydista, joka laulaa Brittien X-Factorissa. Ihan mieletöntä!
Juuri tällaiset ihmiset ovat niitä, jotka saavat mut herkistymään.
Anteeksi muuten, etten osaa laittaa sitä videota suoraan tähän. Jaksaisikohan joku kerrata minulle ohjeet..?
--
Vietän suklaatonta syyskuuta. Or as I said in Practise enterprise, candy-free september. :) Oli suorastaan huolestuttavaa huomata, että mulla oli ihan oikeasti lähes vieroitusoireita ensimmäisten parin päivän aikana. Yritin suostutella itseäni, että kyllähän mä nyt yhden suklaapatukan voisin syödä, ei se olisi niin kovin paha.
Se oli järkyttävää. En kuitenkaan koe syöväni mitenkään hirveän paljon herkkuja, en ole mikään addikti. Ja silti suklaan kieltäminen sai aikaan näin vahvoja reaktioita?
Osittain tämän järkytyksen takia sain pidettyä pääni ja, kuten jo sanoin, ensimmäisten päivien jälkeen tunne tasoittui. Nyt ei tee oikeastaan edes mieli. :) Ja kun on ilman suklaata, on helppo olla myös ilman kaikkia muita karkkeja. Suklaa on kuitenkin sitä parasta, joten miksi kaipaisin mitään muutakaan.
--
Olen saattanut ostaa taas kengät. Ensimmäiset oikeat korkkarini! Ne eivät ole avokkaat, mutta sinne päin. Upeat. Nyt vain odotan viikonloppua, että neidit pääsevät viihteelle!
Olen saattanut myös sortua nettiostoksille. En voinut vastustaa, kun näin Amélien halvalla, sillä haluan sen eikä minulla vielä ole sitä. Joten muutaman päivän päästä olen onnellinen Amélien omistaja, vihdoin!
Tilasin samalla myös V:lle synttärilahjaksi kirjan, hän täyttää kaksi kahden viikon päästä. Hullua miten nopeasti aika kuluu. Ja hullua, miten paljon hän oppii uusia sanoja!
Lisäsin tilaukseen myös Sweeney Toddin, kun sekin oli niin edullinen. Ehkä kääräisen sen pakettiin ja annan ukkelilleni. :)
Olen myös teettänyt kuvia. 147 kappaletta. Nyt onkin taas hyvä urakka saada aikaiseksi laittaa niitä mahdollisimman paljon albumiin, ennen kuin porukat tulevat meille synttäreille!
--
Ovellamme kävi sukunimemme takia tätejä englanninkielisestä seurakunnasta = Jehovan todistajia. Meillä oli kuitenkin ihan mukava juttutuokio.
Se täti kysyi, milloin minä ajattelen ihmisen olevan onnellinen. Kerroin, että onnellinen on silloin, kun ei ole onneton.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)