Välipäivät ovat sujuneet onnellisen shoppauksen hurmoksessa.
Nojaa, ainakin olisivat voineet sujua... Kyllä minä vähän tuolla keskustassa ja Myllyssäkin pyörähdin, mutta vielä ei ole kotiin kasautunut mitään järkyttävää kasaa uutta nannaa.
Eilen aamulla käytiin pienen pojan kanssa keskustassa, lähinnä ostamassa minulle uuden kalenterin. Kyllä, ostin ensi vuodellekin Paulo Coelhon, koska tykkäsin siitä edellisestäkin niin kovasti. Olen ehkä tapojeni orja, mutta minun on vaikea muuttaa tuollaisia asioita elämässäni. Kun olen tuon kalenterin kerta hyväksi havainnut, ja vuoden aikana tottunut sen käyttöön ja ominaisuuksiin, miksi ihmeessä näkisin vaivaa ja opettelisin erilaisen kalenterin tavoille? En niin minkään takia.
Samalla siinä kirjakaupassa pyöriessäni vastaan tuli Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love. Kyllä, juuri se sama, mistä ilmestyi leffa hetki sitten, tähtenään Julia Roberts. Koska pokkarin hinta ei ollut mikään kovin paha, päätin ostaa kirjan. [minähän ostan aika harvoin kirjoja.] Nyt vaan harmittaa, etten voi samantien aloittaa sen lukemista, kun Anna Karenina on niin pahasti kesken!
Tänään kävimme nopsaa Myllyssä matkalla anoppilaan. Sieltä nappasin mukaani lehtikoteloita [Herra Hakkarainen!] pitämään yllä työpöytäni uutta järjestystä, origamipapereita [vihdoin testasin jo ajat sitten lainaamaani origamikirjaa, ja se oli ihan tyhmä], parit korvikset [puiset <3 -70% <3] ja upean mekon. Mekkokin oli -70%, ja se on ihana! Oivoi, olisittepa nähneet miehen ilmeen, kun esittelin koltun kotona... ;)
Koska miehekkeeni eivät oikein jaksaneet odotella shoppailuani, mies lupasi heittää minut huomenna takaisin Myllyyn ja olla poikien kesken kotona. Saan sitten kaikessa rauhassa koluta kaikki alelaarit läpi. Toivottavasti siellä on vielä jotain jäljellä!
Huomenna on myös vihdoin uusi vuosi, johan sitä onkin odoteltu. Pojat päättivät tulla meille, täältä pääsee sitten kätevästi vaikka bussilla katsomaan keskustaan ilotulitukset.
Toivottavasti illasta tulee mainio.
torstai 30. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
Kohti uusia haasteita.
Joulu meni taas, ja olemme Turussa. Tietenkään paluumatka ei sujunut ihan kuin ajatus; lapsi oksenteli nelisen kertaa, pysähtyessämme bussipysäkille meni vähän pitkäksi ja liu'uimme ojaan, risteyksessä edessämme ollut auto jäi jumiin ja peruutti kiinni puskuriimme, ja sitten vielä kotipihassa jäimme itse jumiin lumeen.
Jes.
Onneksi ei tarvitse tuotakaan kokea taas hetkeen. Vaikka koti-ikävä hieman vaivaakin; kaikki jäi vähän kesken, kun lähdimme juuri kun joulu oli parhaimmillaan. :\ Mutta en kestänyt pitää astmaista miestäni enää kauempaa huonovointisena niiden kissojen takia... Huoh.
Nyt sitten välipäivät, uusi vuosi, vielä viikko lomaa ja sitten kouluun. Suunnitelmissa mennä huomenna hieman keskustaan: täytyy ostaa uusi kalenteri, origamipapereita [lainasin kirjastosta origamikirjan, ja voisin pikkupojan iloksi taiteilla hänelle vaikka pingviinin], lehtikoteloita [jos löydän superkauniita] ja ehkä vielä joku jälkikäteisjoululahja miekkoselleni.
Lupasin myös ennen koulujen alkua mennä ystävälleni K:lle kylään.
Viikonloppuna vaihtuukin sitten vuosi. Onneksi nyt on sentään jo selvää, kenen kanssa vietämme vaihteen; paikka sen sijaan on vielä vähän auki, mutta eiköhän sekin selkene.
Lupauksia uudelle vuodelle? Joitakin olen tehnyt, kyllä. Ajattelinkin tehdä itselleni listan asioista, joiden odotan tapahtuvan vuoden 2011 aikana; sitä voi tarkistella sitten loka-, marraskuussa, kun on vielä aikaa tehdä voitavansa asioiden toteuttamiseksi. Tähän mennessä listaan kuuluu laihduttaminen normaalipainoiseksi, matka Lontooseen ja hankkiutuminen eroon olohuonettamme rumistavasta tyhjästä akvaariosta. Näistä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Jes.
Onneksi ei tarvitse tuotakaan kokea taas hetkeen. Vaikka koti-ikävä hieman vaivaakin; kaikki jäi vähän kesken, kun lähdimme juuri kun joulu oli parhaimmillaan. :\ Mutta en kestänyt pitää astmaista miestäni enää kauempaa huonovointisena niiden kissojen takia... Huoh.
Nyt sitten välipäivät, uusi vuosi, vielä viikko lomaa ja sitten kouluun. Suunnitelmissa mennä huomenna hieman keskustaan: täytyy ostaa uusi kalenteri, origamipapereita [lainasin kirjastosta origamikirjan, ja voisin pikkupojan iloksi taiteilla hänelle vaikka pingviinin], lehtikoteloita [jos löydän superkauniita] ja ehkä vielä joku jälkikäteisjoululahja miekkoselleni.
Lupasin myös ennen koulujen alkua mennä ystävälleni K:lle kylään.
Viikonloppuna vaihtuukin sitten vuosi. Onneksi nyt on sentään jo selvää, kenen kanssa vietämme vaihteen; paikka sen sijaan on vielä vähän auki, mutta eiköhän sekin selkene.
Lupauksia uudelle vuodelle? Joitakin olen tehnyt, kyllä. Ajattelinkin tehdä itselleni listan asioista, joiden odotan tapahtuvan vuoden 2011 aikana; sitä voi tarkistella sitten loka-, marraskuussa, kun on vielä aikaa tehdä voitavansa asioiden toteuttamiseksi. Tähän mennessä listaan kuuluu laihduttaminen normaalipainoiseksi, matka Lontooseen ja hankkiutuminen eroon olohuonettamme rumistavasta tyhjästä akvaariosta. Näistä on hyvä jatkaa eteenpäin.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Joulu!
Tai ainakin aika pian.
Toissapäivänä aamulla matkasimme pikkupojan kanssa junalla Pohjanmaalle. Matka meni suurimmaksi osaksi hyvin, ainakin lapsi oli todella kiltisti. Junatkin vain hiukan myöhässä, mitä nyt sitten aseman hissi ei toiminut... Kiitos vielä konkalle, joka nosti lastenvaunut kanssani portaita pitkin, edelleen noottia kyseiselle asemalle siitä, etteivät vieläkään ole laittaneet ramppeja portaisiin juuri tällaisia tilanteita varten.
Eilenhän kaukojunat olivatkin olleet puolisen tuntia myöhässä, jotain sellaista se mies jutteli puhelimessa. Valitsin siis jälleen juuri oikean päivän matkustamiseen.
Joulumieli alkaa jo olla syttymäisillään. Olemme mm.
Huomenna mieskin tulee tänne, aatto ollaan tällä porukalla ja joulupäivänä sitten mummolaan. Sinne tulee molemmat veljet vaimoineen ja lapsineen [1 kpl], äidin sisarukset ja niiden lapset. Mummoa tietenkään unohtamatta. Mummola, siellä se joulu on!
Mielessä on kovasti punaisia, vihreitä ja kultaisensävyisiä ajatuksia. En oikein sen paremmin osaa sitä sanoin kuvailla. On kauhean hyvä olla.
Huomenna testaamaan pulkkamäki!
Toissapäivänä aamulla matkasimme pikkupojan kanssa junalla Pohjanmaalle. Matka meni suurimmaksi osaksi hyvin, ainakin lapsi oli todella kiltisti. Junatkin vain hiukan myöhässä, mitä nyt sitten aseman hissi ei toiminut... Kiitos vielä konkalle, joka nosti lastenvaunut kanssani portaita pitkin, edelleen noottia kyseiselle asemalle siitä, etteivät vieläkään ole laittaneet ramppeja portaisiin juuri tällaisia tilanteita varten.
Eilenhän kaukojunat olivatkin olleet puolisen tuntia myöhässä, jotain sellaista se mies jutteli puhelimessa. Valitsin siis jälleen juuri oikean päivän matkustamiseen.
Joulumieli alkaa jo olla syttymäisillään. Olemme mm.
- syöneet muumien muotoisia pipareita
- syöneet paljon karkkia
- ostaneet juustoja pipareita varten [harmi vaan, että äiti ei ole antanut vielä syödä niitä... Ähh. :F]
- käyneet tarpomassa lumessa pari kertaa; ei kyllä hirveän kauaa pysty, kun tänäänkin oli -22 astetta. Vaikkei se tunnukaan yhtä kylmältä, kun ei ole Turun jäätävää tuulta
- valmistelleet pulkkamäkeä
- potkineet palloa hangessa
- koristelleet kuusen [pieni mies laittoi kaikki koristeensa samaan oksaan, ja hermostui kun ne eivät pysyneet siinä]
- ostaneet ja paketoineet vihoviimeisetkin lahjat ja laittaneet ne kuusen alle
- silitelleet kissaa
- juosseet ympäri taloa ja nauraneet kippurassa
Huomenna mieskin tulee tänne, aatto ollaan tällä porukalla ja joulupäivänä sitten mummolaan. Sinne tulee molemmat veljet vaimoineen ja lapsineen [1 kpl], äidin sisarukset ja niiden lapset. Mummoa tietenkään unohtamatta. Mummola, siellä se joulu on!
Mielessä on kovasti punaisia, vihreitä ja kultaisensävyisiä ajatuksia. En oikein sen paremmin osaa sitä sanoin kuvailla. On kauhean hyvä olla.
Huomenna testaamaan pulkkamäki!
lauantai 18. joulukuuta 2010
1812
Nyt on vihdoin kaikki joululahjat hankittuna. Keksin niille lopuillekin jotain ihan mukavaa, vaikken kieltämättä mitään älynväläyksiä saanutkaan.
Olen saanutkin jo kolme lahjaa, eli jo puolikkaan enemmän kuin viime vuonna yhteensä! Oon aika onnellinen mun ystävistä; en siitä, et saan heiltä lahjoja, vaan siitä et mulla on niin kivoja ihmisiä ympärillä. Ootte rakkaita, tiedättehän.
Tänään pitäisi koittaa jaksaa joulusiivoilla, että saa sitten joulun jälkeen tulla takaisin edes säädyllisessä kunnossa olevaan kotiin. Lähdetään ylihuomenna lapsen kanssa junalla Pohjanmaalle, mies seuraa perässä sitten parin päivän päästä autolla. Toivottavasti matkat menevät hyvin.
Tässä on ollut mielessä vähän kaikenlaista, hieman raskastakin asiaa. Ei ole oikein jaksanut miettiä mitään muuta, tai saada aikaiseksi. Yhden kurssin pisteetkin jäävät nyt roikkumaan tammikuun alkuun saakka, kun en oo saanut aikaiseksi kirjoittaa kahta pientä kommenttia... Plääh.
Täytyykin tehdä ne, kun olen saanut laitettua pyykit kuivumaan. Niin ei tarvitse miettiä niitä sitten, kun ei ainakaan muista yhtään mitään koko kurssista.
Vielä kun saisi kaivettua sen joulumielen esille jostain.
Toivottavasti sinulla on kaunis joulu.
Olen saanutkin jo kolme lahjaa, eli jo puolikkaan enemmän kuin viime vuonna yhteensä! Oon aika onnellinen mun ystävistä; en siitä, et saan heiltä lahjoja, vaan siitä et mulla on niin kivoja ihmisiä ympärillä. Ootte rakkaita, tiedättehän.
Tänään pitäisi koittaa jaksaa joulusiivoilla, että saa sitten joulun jälkeen tulla takaisin edes säädyllisessä kunnossa olevaan kotiin. Lähdetään ylihuomenna lapsen kanssa junalla Pohjanmaalle, mies seuraa perässä sitten parin päivän päästä autolla. Toivottavasti matkat menevät hyvin.
Tässä on ollut mielessä vähän kaikenlaista, hieman raskastakin asiaa. Ei ole oikein jaksanut miettiä mitään muuta, tai saada aikaiseksi. Yhden kurssin pisteetkin jäävät nyt roikkumaan tammikuun alkuun saakka, kun en oo saanut aikaiseksi kirjoittaa kahta pientä kommenttia... Plääh.
Täytyykin tehdä ne, kun olen saanut laitettua pyykit kuivumaan. Niin ei tarvitse miettiä niitä sitten, kun ei ainakaan muista yhtään mitään koko kurssista.
Vielä kun saisi kaivettua sen joulumielen esille jostain.
Toivottavasti sinulla on kaunis joulu.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Jouluostoksia.
Päätin lähteä hiukan jouluostoksille. Tajusin, että minulla oli vasta yksi lahja hankittuna, ja vain viikko aikaa.
Harmitti vaan, kun olin laittanut jo takin ja kengät päälle, ja sitten tajusin katsoa lämpömittaria; -12 astetta. Plääh, pakko vaihtaa housut hameen tilalle! Olen jo ihan rakkaudessa pallohameeseeni, mutta ihan millä tahansa kelillä en kyllä lähde se päälläni ulos. [Ostoslista: kunnon talvisukkikset.]
Joka tapauksessa. Parisen tuntia jaksoin kierrellä ja saalis oli seuraava:
Päätin, että tällä menolla ostan vain mielettömän rumat sukat kaikille. Plääh.
No, ehkä tilanne ei kuitenkaan ole ihan toivoton, koska osa lahjoista on jo ajatuksen tasolla. Isälle käyn jälleen ostamassa jotain herkkuja Säästä&Punnitsesta, toiselle veljelle ajattelin metsästää jotain hauskaa perkussio-osastolta... Mikäli metsästäminen onnistuu vielä näin tiukalla aikataululla. Äidille ajattelin yöpaitaa, kun hän viimeksi kotona käydessäni valitteli huonoiksi rupsahtaneita paituleitaan.
Ja siinä ne tärkeimmät ihmiset melkein jo olivatkin. Eli voiton puolella ollaan.
Ainiin, pitäisikö tuolle miehellekin jotain keksiä..? ÄÄH.
Itselleni kyllä keksin vaikka ja mitä. Olen esimerkiksi haaveillut toisesta muffinssivuoasta, ja sellaiset paperisetkin vuoat olisivat mukavia tiettyihin tilanteisiin. Samaten olen miehelleni mainostanut pariin kertaan erästä sormusta, mitä olisi mukava kanniskella joka paikkaan eräässä tietyssä sormessa... Hmm hmm. Budjetti ei vaan taida kestää, joten kerroin tyytyväni myös kauniiseen rannekoruun.
Olen myös etsinyt täydellistä baariveskaa, mutta sen etsimisen taidan jättää omalle kontolleni. Sen täytyy olla täydellinen.
Mitähän muuta, hmm...
En minä taida oikein muuta tarvitakaan. Paitsi joulukuusen. Se olisi kiva.
Harmitti vaan, kun olin laittanut jo takin ja kengät päälle, ja sitten tajusin katsoa lämpömittaria; -12 astetta. Plääh, pakko vaihtaa housut hameen tilalle! Olen jo ihan rakkaudessa pallohameeseeni, mutta ihan millä tahansa kelillä en kyllä lähde se päälläni ulos. [Ostoslista: kunnon talvisukkikset.]
Joka tapauksessa. Parisen tuntia jaksoin kierrellä ja saalis oli seuraava:
- Mielettömän söpö paita veljentytölleni [ikää vuosi ja muutama kuukausi]
- Kirja veljelleni ja hänen avokilleen
- Lasimerkit ystävälleni, siis sellaiset, joilla pippaloissa jokainen voi merkitä oman lasinsa
Päätin, että tällä menolla ostan vain mielettömän rumat sukat kaikille. Plääh.
No, ehkä tilanne ei kuitenkaan ole ihan toivoton, koska osa lahjoista on jo ajatuksen tasolla. Isälle käyn jälleen ostamassa jotain herkkuja Säästä&Punnitsesta, toiselle veljelle ajattelin metsästää jotain hauskaa perkussio-osastolta... Mikäli metsästäminen onnistuu vielä näin tiukalla aikataululla. Äidille ajattelin yöpaitaa, kun hän viimeksi kotona käydessäni valitteli huonoiksi rupsahtaneita paituleitaan.
Ja siinä ne tärkeimmät ihmiset melkein jo olivatkin. Eli voiton puolella ollaan.
Ainiin, pitäisikö tuolle miehellekin jotain keksiä..? ÄÄH.
Itselleni kyllä keksin vaikka ja mitä. Olen esimerkiksi haaveillut toisesta muffinssivuoasta, ja sellaiset paperisetkin vuoat olisivat mukavia tiettyihin tilanteisiin. Samaten olen miehelleni mainostanut pariin kertaan erästä sormusta, mitä olisi mukava kanniskella joka paikkaan eräässä tietyssä sormessa... Hmm hmm. Budjetti ei vaan taida kestää, joten kerroin tyytyväni myös kauniiseen rannekoruun.
Olen myös etsinyt täydellistä baariveskaa, mutta sen etsimisen taidan jättää omalle kontolleni. Sen täytyy olla täydellinen.
Mitähän muuta, hmm...
En minä taida oikein muuta tarvitakaan. Paitsi joulukuusen. Se olisi kiva.
lauantai 11. joulukuuta 2010
Myyjäisten saalis.
Mahtavaa. Ihan mahtava päivä.
Veimme pikkupojan isovanhemmilleen yöksi. Mies meni töihin, minä lähdin keskustaan. Kaverini piti ulkoiluttaa koira, joten häntä odotellessani löysin itseni H&M:n pukukopista. Mukaan tarttuivat siniset housut [!! Siis ne ovat oikeasti siniset] ja hieman leopardikuvioita matkiva hame. Hame! Kyllä! Juuri sellainen mitä olen hakenut: tarpeeksi pitkä, muttei liian pitkä; sopivasti pallo, kun ei tällä vartalolla mitään kynähameita hirveästi pidellä; ei mikään hörhelöhame, mikä takertuu sukkahousuihin ja nousee hieman liiankin korkealle. Ja kaiken lisäksi siinä on taskut, minkä tahansa vaatteen auttamatta paras ominaisuus! Ihan mahtavaa! Tosin, miehekkeeni totesi kuvion nähdessään, et ai, tommonen mummotyylinen, onko semmoiset tulossa muotiin vai?
Murhaa, murhaa. Nyt en kykene käyttämään hametta muistamatta tätä mummokommenttia.
Sitten. Ystäväni J saapui, ja pääsimme asiaan. Lähdimme metsästämään Taideakatemian Joulumüssüjä. Emme olleet kumpikaan seikkailleet ennen sillä puolella kaupunkia, joten se oli hieman jännittävää, mutta osasimmepa vaan jäädä [suunnilleen] oikealla pysäkillä pois. Oikeaan paikkaankin löysimme pienen haparoinnin jälkeen.
Fyysinen saalis: koristeellinen hiuspanta joululahjaksi hyvälle ystävälleni K:lle.
Henkinen saalis: kovasti kaikenlaisia ideoita. Taideakatemialta ei voi odottaa muuta kuin jännittäviä ideoita. Siellä oli esillä vähän kaikenlaista, joulukorteista dominokorviksiin, C-kasettikoteloista tehdyistä tauluista a3-kokoisiin tussiteoksiin. Lähes kaikella oli vain niin jäätävä hinta, ettei kyennyt.
Näistä tussitauluista olin hieman järkyttynyt, sillä toinen maksoi 100e ja toinen 300e. Ihan moukkamaisesti ja rehellisesti voin sanoa, etten ikinä tuohon hintaan ostaisi mitään sellaista, vaikka olisikin varaa. Ja silti tämän kommentin jälkeen kehtaan kutsua itseäni kulttuurin ja taiteen ystäväksi. Vaan rajat ne on minullakin.
Sitten menimme designmyyjäisiin. J osasi onneksi mennä sinne, itse olisin varmaan kiertänyt jostain kilometrin päästä...
Sielläkin oli esillä vaikka mitä ihana ja kaunista, mihin ei pienellä opiskelijaneidolla olekaan ihan niin vaan varaa. Siitä olin kyllä iloisesti yllättynyt, että myös kustannusosakeyhtiö Sammakko oli saanut paikalle oman pöytänsä. Ajattelin ostaa heiltä miehelleni joululahjan, mutta en ole vielä päättänyt, minkä. Todennäköisesti päädyn pingviineihin.
Loppujen lopuksi ostin sieltä vain limpun. Ihan sairaan hyvänmakuisen limpun. Minun täytyy ehkä huomenna käydä hakemassa vielä toinenkin.
Lopulta kävimme vielä Suurtorin joulumarkkinoilla. Tässä vaiheessa rupesi jo olemaan kylmä ja pimeä, joten ei enää pahemmin napannut. J kuitenkin osti vielä lankaa ja lampaanvillapohjalliset, minä paahdettuja manteleita. Nomnom. Sitten päätimme, että nyt riittää, ja lähdimme kotiin.
--
Eilen olimme miehekkeideni kanssa ruokaostoksilla, ja tuo isompi mies innostui valtavasti pienistä kakkuvuoista. Hän tahtoi sellaiset. Hän tahtoi, että minä teen meille tänään pikkuiset suklaakakut.
Koska olin myyjäisissä niin pitkään, hän oli itse käynyt ostamassa suklaat ja aloimme yhdessä tehdä kakkusiamme, kun tulin kotiin. Hän lisäsi taikinaan vielä appelsiininkuorta. Ja lopuksi kakkusten päälle tuli myös kerros valkosuklaata.
Ja ai vitsit, miten hyvää se olikaan! Ihan mieletöntä. Tosin puolikas vuoallinen olisi riittänyt per naama, mutta meni tuo kokonainenkin näköjään... Huhhuh!
Tämä täytyy muistaa ja tehdä toistekin. Aina kun toista vähän kiukuttaa, voi vihjaista nannasta...
Kunhan se en sitten ole minä, joka siivoaa tuon keittiön.
Yleensä se kyllä olen minä.
Veimme pikkupojan isovanhemmilleen yöksi. Mies meni töihin, minä lähdin keskustaan. Kaverini piti ulkoiluttaa koira, joten häntä odotellessani löysin itseni H&M:n pukukopista. Mukaan tarttuivat siniset housut [!! Siis ne ovat oikeasti siniset] ja hieman leopardikuvioita matkiva hame. Hame! Kyllä! Juuri sellainen mitä olen hakenut: tarpeeksi pitkä, muttei liian pitkä; sopivasti pallo, kun ei tällä vartalolla mitään kynähameita hirveästi pidellä; ei mikään hörhelöhame, mikä takertuu sukkahousuihin ja nousee hieman liiankin korkealle. Ja kaiken lisäksi siinä on taskut, minkä tahansa vaatteen auttamatta paras ominaisuus! Ihan mahtavaa! Tosin, miehekkeeni totesi kuvion nähdessään, et ai, tommonen mummotyylinen, onko semmoiset tulossa muotiin vai?
Murhaa, murhaa. Nyt en kykene käyttämään hametta muistamatta tätä mummokommenttia.
Sitten. Ystäväni J saapui, ja pääsimme asiaan. Lähdimme metsästämään Taideakatemian Joulumüssüjä. Emme olleet kumpikaan seikkailleet ennen sillä puolella kaupunkia, joten se oli hieman jännittävää, mutta osasimmepa vaan jäädä [suunnilleen] oikealla pysäkillä pois. Oikeaan paikkaankin löysimme pienen haparoinnin jälkeen.
Fyysinen saalis: koristeellinen hiuspanta joululahjaksi hyvälle ystävälleni K:lle.
Henkinen saalis: kovasti kaikenlaisia ideoita. Taideakatemialta ei voi odottaa muuta kuin jännittäviä ideoita. Siellä oli esillä vähän kaikenlaista, joulukorteista dominokorviksiin, C-kasettikoteloista tehdyistä tauluista a3-kokoisiin tussiteoksiin. Lähes kaikella oli vain niin jäätävä hinta, ettei kyennyt.
Näistä tussitauluista olin hieman järkyttynyt, sillä toinen maksoi 100e ja toinen 300e. Ihan moukkamaisesti ja rehellisesti voin sanoa, etten ikinä tuohon hintaan ostaisi mitään sellaista, vaikka olisikin varaa. Ja silti tämän kommentin jälkeen kehtaan kutsua itseäni kulttuurin ja taiteen ystäväksi. Vaan rajat ne on minullakin.
Sitten menimme designmyyjäisiin. J osasi onneksi mennä sinne, itse olisin varmaan kiertänyt jostain kilometrin päästä...
Sielläkin oli esillä vaikka mitä ihana ja kaunista, mihin ei pienellä opiskelijaneidolla olekaan ihan niin vaan varaa. Siitä olin kyllä iloisesti yllättynyt, että myös kustannusosakeyhtiö Sammakko oli saanut paikalle oman pöytänsä. Ajattelin ostaa heiltä miehelleni joululahjan, mutta en ole vielä päättänyt, minkä. Todennäköisesti päädyn pingviineihin.
Loppujen lopuksi ostin sieltä vain limpun. Ihan sairaan hyvänmakuisen limpun. Minun täytyy ehkä huomenna käydä hakemassa vielä toinenkin.
Lopulta kävimme vielä Suurtorin joulumarkkinoilla. Tässä vaiheessa rupesi jo olemaan kylmä ja pimeä, joten ei enää pahemmin napannut. J kuitenkin osti vielä lankaa ja lampaanvillapohjalliset, minä paahdettuja manteleita. Nomnom. Sitten päätimme, että nyt riittää, ja lähdimme kotiin.
--
Eilen olimme miehekkeideni kanssa ruokaostoksilla, ja tuo isompi mies innostui valtavasti pienistä kakkuvuoista. Hän tahtoi sellaiset. Hän tahtoi, että minä teen meille tänään pikkuiset suklaakakut.
Koska olin myyjäisissä niin pitkään, hän oli itse käynyt ostamassa suklaat ja aloimme yhdessä tehdä kakkusiamme, kun tulin kotiin. Hän lisäsi taikinaan vielä appelsiininkuorta. Ja lopuksi kakkusten päälle tuli myös kerros valkosuklaata.
Ja ai vitsit, miten hyvää se olikaan! Ihan mieletöntä. Tosin puolikas vuoallinen olisi riittänyt per naama, mutta meni tuo kokonainenkin näköjään... Huhhuh!
Tämä täytyy muistaa ja tehdä toistekin. Aina kun toista vähän kiukuttaa, voi vihjaista nannasta...
Kunhan se en sitten ole minä, joka siivoaa tuon keittiön.
Yleensä se kyllä olen minä.
torstai 9. joulukuuta 2010
Oikein mukava päivä.
Tänään tuntuu ihan hyvältä.
Heräsin aamulla aika aikaisin, sain käydä rauhassa suihkussa, syödä aamupalan ylhäisessä yksinäisyydessäni, meikata ilman että joku sörkkii poskipunaa pitkin vessanpöntön kantta. Mahtavaa.
Sitten lapsi hoitoon ja äkkiä kaupungille asioille ennen koulun alkamista. Kävin ostamassa joulumerkkejä ja laitoin kortit postiin. Samaten kävin vihdoin Timanttisilla.
Olin ostanut siskolleni synttärilahjaksi hopeisen rannekorun, mikä menikin rikki viikon käytön jälkeen. Hän otti takin päältään ja pam - koru olikin lattialla.
Kävin tänään siis Timanttisilla kysymässä asiasta. Aluksi myyjä meinasi ottaa korun korjaukseen, mutta sitten päätyikin vain antamaan uuden tilalle. Eikä minulla ollut edes kuittia tallella! Tätä sanoisin hyväksi palveluksi. Sisko sai korunsa takaisin, ja oli tyytyväinen.
Päätin kävellä kauppatorilta koululle. Päästyäni nälkäisenä perille, huomasin että koulumme ruokala tarjosi ainoastaan jouluaterian tänään, hinta 4,85 e. Eihän minulla ole varaa sellaiseen! Ihan kiva, että he halusivat tarjota jouluaterian, mutta ei sitten käynyt mielessä tarjota myös jotain toista vaihtoehtoa?
Meninpä sitten laittamaan takin päälle ja lähdin viereiseen opiskelijaravintolaan. Siellä oli onneksi ihan normaali menu, tosin jouduin odottamaan vartin verran ystävääni. Toinen ystäväni tuli reilusti myöhässä, ja oli vasta aloittanut syömisen kun K tuli paikalle. Hänellä on tapana vain ottaa ruoka mukaan ja syödä tunnilla, mutta nyt hänkin jäi syömään kanssamme. Menimme puoli tuntia myöhässä tunnille, mutta emme missanneet mitään; tämä selittänee tarpeeksi...
Ranskan tentti. Voi veljet, että mä jännitin sitä! Mutta ei se onneksi ollutkaan ollenkaan niin paha. Ihan siedettävä verrattuna siihen, kuinka huonosti nämä asiat osaan.
Säälitti vain vieressäni istunut poika. Siinä vaiheessa kun minä olin kirjoittanut sivullisen tavaraa, hän vasta pyöritteli papereitaan. Oivoi!
Olen kyllä niin huojentunut, että yksi tentti on nyt takana. Vielä kun tekisi jäljellä olevat tehtävät ja selviäisi toisesta, asiakaslähtöisen tietopalvelun tentistä, voisi rentoutua ja alkaa odotella joulua.
Mistä tulikin mieleeni; viikonloppuna vihdoin ostamaan joululahjoja. Mahtavaa!
--
Lapseni on oppinut päiväkodissa lauluja. Hän näprää sormiaan ja laulaa "hämähäkki, hämähäkki!" Hän osaa myös muurahaiskohdan, ja viulua soittavan heinäsirkan. :) Suloisuus! <3
Heräsin aamulla aika aikaisin, sain käydä rauhassa suihkussa, syödä aamupalan ylhäisessä yksinäisyydessäni, meikata ilman että joku sörkkii poskipunaa pitkin vessanpöntön kantta. Mahtavaa.
Sitten lapsi hoitoon ja äkkiä kaupungille asioille ennen koulun alkamista. Kävin ostamassa joulumerkkejä ja laitoin kortit postiin. Samaten kävin vihdoin Timanttisilla.
Olin ostanut siskolleni synttärilahjaksi hopeisen rannekorun, mikä menikin rikki viikon käytön jälkeen. Hän otti takin päältään ja pam - koru olikin lattialla.
Kävin tänään siis Timanttisilla kysymässä asiasta. Aluksi myyjä meinasi ottaa korun korjaukseen, mutta sitten päätyikin vain antamaan uuden tilalle. Eikä minulla ollut edes kuittia tallella! Tätä sanoisin hyväksi palveluksi. Sisko sai korunsa takaisin, ja oli tyytyväinen.
Päätin kävellä kauppatorilta koululle. Päästyäni nälkäisenä perille, huomasin että koulumme ruokala tarjosi ainoastaan jouluaterian tänään, hinta 4,85 e. Eihän minulla ole varaa sellaiseen! Ihan kiva, että he halusivat tarjota jouluaterian, mutta ei sitten käynyt mielessä tarjota myös jotain toista vaihtoehtoa?
Meninpä sitten laittamaan takin päälle ja lähdin viereiseen opiskelijaravintolaan. Siellä oli onneksi ihan normaali menu, tosin jouduin odottamaan vartin verran ystävääni. Toinen ystäväni tuli reilusti myöhässä, ja oli vasta aloittanut syömisen kun K tuli paikalle. Hänellä on tapana vain ottaa ruoka mukaan ja syödä tunnilla, mutta nyt hänkin jäi syömään kanssamme. Menimme puoli tuntia myöhässä tunnille, mutta emme missanneet mitään; tämä selittänee tarpeeksi...
Ranskan tentti. Voi veljet, että mä jännitin sitä! Mutta ei se onneksi ollutkaan ollenkaan niin paha. Ihan siedettävä verrattuna siihen, kuinka huonosti nämä asiat osaan.
Säälitti vain vieressäni istunut poika. Siinä vaiheessa kun minä olin kirjoittanut sivullisen tavaraa, hän vasta pyöritteli papereitaan. Oivoi!
Olen kyllä niin huojentunut, että yksi tentti on nyt takana. Vielä kun tekisi jäljellä olevat tehtävät ja selviäisi toisesta, asiakaslähtöisen tietopalvelun tentistä, voisi rentoutua ja alkaa odotella joulua.
Mistä tulikin mieleeni; viikonloppuna vihdoin ostamaan joululahjoja. Mahtavaa!
--
Lapseni on oppinut päiväkodissa lauluja. Hän näprää sormiaan ja laulaa "hämähäkki, hämähäkki!" Hän osaa myös muurahaiskohdan, ja viulua soittavan heinäsirkan. :) Suloisuus! <3
lauantai 4. joulukuuta 2010
Taivaalliset olennot.
Taivaalliset olennot tuli juuri telkkarista.
Leffa on tehty jo vuonna 1994, mutta en silti ole nähnyt sitä aiemmin. Ah, Kate Winslet punattuine huulineen... Mieletöntä lauantaiherkkua.
Ja se leffa.
Jossain arvostelussa sanottiinkin, että menee pari viikkoa ennen kuin tajuaa tykänneensä kyseisestä leffasta. Luulen, että mulle käy samoin, mieleni on vielä hieman järkkynyt.
Siinä oli paljon hyvää. Paljon. Ja aina se on plussaa, kun jäätävä leffa perustuu tositapahtumiin. Oikeisiin päiväkirjoihin. Lainaukset oli otettu suoraan Paulinen päiväkirjasta. Siitä oikeasta, siitä mihin hän on itse käsin kirjoittanut 50-luvulla.
Vaikka loppuratkaisun tiesi etukäteen, se oli silti jotenkin niin... Kädet menivät vaistomaisesti suun eteen.
Suosittelen, vaikka hieman ahdistaakin.
En ole aikoihin jaksanut katsoa leffoja kokonaan, mutta tämä naulitsi minut television ääreen. Se siis kertoo aika paljon. [vaikka nauliutumista auttoi myös se, että lakkasin kynnet samalla. Atomic orange, pure love. <3 Mutta silti.]
Leffa on tehty jo vuonna 1994, mutta en silti ole nähnyt sitä aiemmin. Ah, Kate Winslet punattuine huulineen... Mieletöntä lauantaiherkkua.
Ja se leffa.
Jossain arvostelussa sanottiinkin, että menee pari viikkoa ennen kuin tajuaa tykänneensä kyseisestä leffasta. Luulen, että mulle käy samoin, mieleni on vielä hieman järkkynyt.
Siinä oli paljon hyvää. Paljon. Ja aina se on plussaa, kun jäätävä leffa perustuu tositapahtumiin. Oikeisiin päiväkirjoihin. Lainaukset oli otettu suoraan Paulinen päiväkirjasta. Siitä oikeasta, siitä mihin hän on itse käsin kirjoittanut 50-luvulla.
Vaikka loppuratkaisun tiesi etukäteen, se oli silti jotenkin niin... Kädet menivät vaistomaisesti suun eteen.
Suosittelen, vaikka hieman ahdistaakin.
En ole aikoihin jaksanut katsoa leffoja kokonaan, mutta tämä naulitsi minut television ääreen. Se siis kertoo aika paljon. [vaikka nauliutumista auttoi myös se, että lakkasin kynnet samalla. Atomic orange, pure love. <3 Mutta silti.]
Mahtava fiilis.
Ulkona on tullut tänään ihan mielettömästi lunta. Aamulla satoi niin paljon, että ilma oli ihan valkoinen. Ihanaa, ihanaa!
Nyt lumisade on tauonnut, mutta maisema on silti edelleen niin kaunis. Ihana talvi!
Toinen ihan mieletön asia. Pelkäsin tänä aamuna mennä vaa'alle ihan hirveästi. Oon hieman lipsunut tästä jumppailusta eikä syömisenkään vahtaaminen ole sujunut ihan odotusten mukaan. Mutta eipä se lukema siitä mihinkään muutu, vaikka jättäisikin astumatta vaa'alle, joten päätin ottaa riskin.
Ja mikä ihana uutinen mua odottikaan. Jonnekin oon lipsumisestani huolimatta onnistunut hukkaamaan 700 g! Ihan mieletöntä! Jäljellä siis enää 4,8 kg tavoitepainoon, eli maaginen viiden kilon rajakin alitettiin vihdoin! Ihan mahtava fiilis, piti oikein kiljua ääneen!
Oon niin ylpee. Vaikka en kyllä oo ylpee eilisestä herkkuihin sortumisestani [patonkia ruohosipulilevitteellä, ruissipsejä ja dippiä, suklaapatukka :F], mut oon antanut itelleni luvan, et kyl kerran viikossa saa vähä. Varsinkin kun eilinen oli kuitenkin eilinen, eka ilta yksin ja kaikkee [selvisin btw hengissä, kuten huomaatte].
Ja sitä paitsi siivoilin eilen sen verran ahkeraan, et kyl se korvaa ihan hyvin.
700 g! Ihan mahtavaa!
Tänään oon jo siivonnut kylpyhuoneen, seuraavaksi olisi kai edessä astianpesukoneen tyhjäys ja täyttö, lelujen raivaaminen [niitä ei onneks oo paljon] ja imuroiminen. Tosin nyt kyllä tarkistan, onko kenkäkaupat vielä auki; tahdon ne talvikengät mahdollisimman pian. Tarkeneminen tekee jo sen verran tiukkaa, etenkin jos tarpoo tuolla lumikinoksissa!
Ihanaa lauantaita kaikille. Mä oon onnellinen, oo säkin.
Nyt lumisade on tauonnut, mutta maisema on silti edelleen niin kaunis. Ihana talvi!
Toinen ihan mieletön asia. Pelkäsin tänä aamuna mennä vaa'alle ihan hirveästi. Oon hieman lipsunut tästä jumppailusta eikä syömisenkään vahtaaminen ole sujunut ihan odotusten mukaan. Mutta eipä se lukema siitä mihinkään muutu, vaikka jättäisikin astumatta vaa'alle, joten päätin ottaa riskin.
Ja mikä ihana uutinen mua odottikaan. Jonnekin oon lipsumisestani huolimatta onnistunut hukkaamaan 700 g! Ihan mieletöntä! Jäljellä siis enää 4,8 kg tavoitepainoon, eli maaginen viiden kilon rajakin alitettiin vihdoin! Ihan mahtava fiilis, piti oikein kiljua ääneen!
Oon niin ylpee. Vaikka en kyllä oo ylpee eilisestä herkkuihin sortumisestani [patonkia ruohosipulilevitteellä, ruissipsejä ja dippiä, suklaapatukka :F], mut oon antanut itelleni luvan, et kyl kerran viikossa saa vähä. Varsinkin kun eilinen oli kuitenkin eilinen, eka ilta yksin ja kaikkee [selvisin btw hengissä, kuten huomaatte].
Ja sitä paitsi siivoilin eilen sen verran ahkeraan, et kyl se korvaa ihan hyvin.
700 g! Ihan mahtavaa!
Tänään oon jo siivonnut kylpyhuoneen, seuraavaksi olisi kai edessä astianpesukoneen tyhjäys ja täyttö, lelujen raivaaminen [niitä ei onneks oo paljon] ja imuroiminen. Tosin nyt kyllä tarkistan, onko kenkäkaupat vielä auki; tahdon ne talvikengät mahdollisimman pian. Tarkeneminen tekee jo sen verran tiukkaa, etenkin jos tarpoo tuolla lumikinoksissa!
Ihanaa lauantaita kaikille. Mä oon onnellinen, oo säkin.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Yksin kotona.
En ole yli kahteen vuoteen viettänyt yhtäkään yötä yksin kotona. Aina paikalla on ollut itseni lisäksi joko lapsi tai mies. Yleensä molemmat.
Mutta nyt. Vihdoin. Anoppi haki juuri lapsen luokseen, palauttaa sen huomisiltana tai sunnuntaiaamuna.
Olen hehkuttanut tätä kavereille pari päivää. Mikä mahtava vapauden tunne, kokonainen ilta ihan ihkaomaa aikaa!
Mutta nyt sitten kun se aika vihdoin pläjähti naamalle, en oikein tiedä, miten päin olisin. Samat tehtävät ne odottaa, oli vapaapäivä tai ei; siivousta ja tenttiin lukemista, as always.
Ääh.
Kaveriakin olen yrittänyt saada kiinni, hän kun on ilmeisesti Turussa viikonlopun. Mutta ei, äijä ei vastaa, ei sitten millään silloin kun sitä eniten tarvitsisi.
Taitaa tulla yksinäinen ilta.
--
Ei vitsit. Nyt kyllä asenteenmuutosta kehiin. Yksin, vihdoin! Tästä täytyy ottaa kaikki irti!
...ei kai ikäväni kuulla liikaa läpi?
Mutta nyt. Vihdoin. Anoppi haki juuri lapsen luokseen, palauttaa sen huomisiltana tai sunnuntaiaamuna.
Olen hehkuttanut tätä kavereille pari päivää. Mikä mahtava vapauden tunne, kokonainen ilta ihan ihkaomaa aikaa!
Mutta nyt sitten kun se aika vihdoin pläjähti naamalle, en oikein tiedä, miten päin olisin. Samat tehtävät ne odottaa, oli vapaapäivä tai ei; siivousta ja tenttiin lukemista, as always.
Ääh.
Kaveriakin olen yrittänyt saada kiinni, hän kun on ilmeisesti Turussa viikonlopun. Mutta ei, äijä ei vastaa, ei sitten millään silloin kun sitä eniten tarvitsisi.
Taitaa tulla yksinäinen ilta.
--
Ei vitsit. Nyt kyllä asenteenmuutosta kehiin. Yksin, vihdoin! Tästä täytyy ottaa kaikki irti!
...ei kai ikäväni kuulla liikaa läpi?
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Kiitos Itella.
Muutama päivä sitten valittelin, kuinka maksikirjettäni ei oltu yritettykään toimittaa minulle perille asti, vaan samantien annettiin ilmoitus siitä, että kirjeen voi hakea lähimmästä postista.
Kiukutti. Laitoin kiukkuista, mutta asiallisen siistiä [lue: ei kirosanoja] palautetta, mikä välitettiin edelleen kyseiseen postin pisteeseen. Tänään sain sieltä vastauksen.
Palautteeni innoittamana he olivat keskustelleet maksikirjeiden toimituskäytännöistä aamupalaverissaan, ja päätyneet siihen lopputulokseen, että minua oli palveltu väärin. Toisin sanoen veikkaisin, että palautteellani paljastin jonkun laiskurin... Joka tapauksessa hyvityksenä tästä saan postimerkkejä. Miten mukavaa, koska en ole laiskuuksissani [ja rahapulassani] saanut aikaiseksi käydä ostamassa, ja nyt ne tuodaan ilmaiseksi kotiovelle saakka!
Ainakin toivoisin, että tällä kertaa ne tulisivat kotiovelle.
Suosittelen siis edelleen lämpimästi, että mikäli kohtaat jonkun ongelman, sanot siitä. Tämänkin ansiosta postcrossing-harrastukseni saattaa nousta uuteen suosioon. Vaikka otinkin kaikki vanhat kortit jo pois seinältä, kun niitä ei tullut lisää pitkiin aikoihin...
Nyt minua hieman harmittaa, etten ole aiemmin antanut postille palautetta heidän tekemistään virheistä [esimerkiksi hyväksymiskirjeeni nykyiseen kouluuni tuli vanhempieni osoitteeseen, vaikka olin muuttanut osoitteeni melkein kahta kuukautta aiemmin]. Olisin voinut silloinkin saada postimerkkejä.
--
Tänään oli kauhean mukava talvipäivä. Ei enää lainkaan niin kylmä, kuin viime aikoina on ollut. Sisällä oli jopa kuuma.
Ihanaa, tällaisesta talvesta minäkin pidän: lunta, muttei niin kovat pakkaset ettei saa henkeä. Mahtavaa!
--
Vietän ensi viikonlopun yksin kotona. Oon niin fiiliksissä siitä; en ole tätä ennen ollut kotona yksin kuin muutamia tunteja kerrallaan, ihan maksimissaan ehkä kuusi. Miten mahtava tunne! Ja mitä aionkaan tehdä? Huudattaa musiikkia, juoda rommia ja imuroida pitkikset jalassa hiukset epämääräisellä sykeröllä! Ihan parasta!
Terveisiä äitien maailmasta.
Kiukutti. Laitoin kiukkuista, mutta asiallisen siistiä [lue: ei kirosanoja] palautetta, mikä välitettiin edelleen kyseiseen postin pisteeseen. Tänään sain sieltä vastauksen.
Palautteeni innoittamana he olivat keskustelleet maksikirjeiden toimituskäytännöistä aamupalaverissaan, ja päätyneet siihen lopputulokseen, että minua oli palveltu väärin. Toisin sanoen veikkaisin, että palautteellani paljastin jonkun laiskurin... Joka tapauksessa hyvityksenä tästä saan postimerkkejä. Miten mukavaa, koska en ole laiskuuksissani [ja rahapulassani] saanut aikaiseksi käydä ostamassa, ja nyt ne tuodaan ilmaiseksi kotiovelle saakka!
Ainakin toivoisin, että tällä kertaa ne tulisivat kotiovelle.
Suosittelen siis edelleen lämpimästi, että mikäli kohtaat jonkun ongelman, sanot siitä. Tämänkin ansiosta postcrossing-harrastukseni saattaa nousta uuteen suosioon. Vaikka otinkin kaikki vanhat kortit jo pois seinältä, kun niitä ei tullut lisää pitkiin aikoihin...
Nyt minua hieman harmittaa, etten ole aiemmin antanut postille palautetta heidän tekemistään virheistä [esimerkiksi hyväksymiskirjeeni nykyiseen kouluuni tuli vanhempieni osoitteeseen, vaikka olin muuttanut osoitteeni melkein kahta kuukautta aiemmin]. Olisin voinut silloinkin saada postimerkkejä.
--
Tänään oli kauhean mukava talvipäivä. Ei enää lainkaan niin kylmä, kuin viime aikoina on ollut. Sisällä oli jopa kuuma.
Ihanaa, tällaisesta talvesta minäkin pidän: lunta, muttei niin kovat pakkaset ettei saa henkeä. Mahtavaa!
--
Vietän ensi viikonlopun yksin kotona. Oon niin fiiliksissä siitä; en ole tätä ennen ollut kotona yksin kuin muutamia tunteja kerrallaan, ihan maksimissaan ehkä kuusi. Miten mahtava tunne! Ja mitä aionkaan tehdä? Huudattaa musiikkia, juoda rommia ja imuroida pitkikset jalassa hiukset epämääräisellä sykeröllä! Ihan parasta!
Terveisiä äitien maailmasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)