Miten niin minä itse?

Tänään olen havahtunut taas niin perustotuuksien äärelle.

Sehän olen minä, joka tässä elämässä päättää.


Olen ollut niin turhautunut siihen, kun esimerkiksi laihduttaminen ei suju. Paino ei vaan laske, vaikka sitä mahaa kuinka tuijottaa. Kouluhommat kasaantuvat; ne eivät katoa vaikka kuinka istuu koneella tarkistamassa sähköposteja ja selaamassa facebookia.
Mitä tämä tämmöinen on?

Ja sitten... Ähh. Itsepä soppani keitän.

Olen tehnyt yhden koulutehtävän. Jumpannut hetken. Ja odotan, että pieni mies herää ja mennään liukastelemaan lenkille.

Heräämiseni on virallisesti alkanut.

Viikonloppu.

Oma viikonloppu on edennyt vähän niin ja näin. Kyllä minä jonkin verran sain eilen juttuja aikaan, tänäänkin muutamat koulutehtävät. Mutta ehkä olisi voinut olla tehokkaampikin.

Eilen piti mennä viettämään kiti-iltaa muiden kirjastolaisten kanssa. Oltiin ystäväni M:n kanssa kaupungilla ostamassa vähän evästä, kun tajuttiin että ei hitto, meidän täytyy istuskella Kukassa vielä tunti ennen kuin voidaan mennä illanviettopaikkaan. Ei jaksais. M ehdotti, että lähdetään meille. Ok, mennään sit!

Käytiin kaupan kautta hakemassa pizzatarvikkeet ja tultiin meille tekee pizzaa. Korkattiin valkkaripullo [kyllä, saatiin auki korkkikorkista huolimatta ;) Teräsduo!] ja katsottiin Black swan. Syötiin keksejä ja juustoja.

Nerokas ilta. Täytyy tavata samoissa merkeissä toistekin. :)

--

V tuli kotiin puoli yhdentoista aikaan. Vähän leikittiin ja piirreltiin ennen päiväunia. Nyt olen sitten tosiaan tehnyt joitakin läksyjä, tosin suurimmaksi osaksi olen vaan jumittanut.
Juttelin miehekkeen kanssa mesessä. Hän tykkää Amsterdamista kovasti, tahdon kyllä ehdottomasti ensi kerralla mukaan. Siellä on varmasti kaunista. Hän kertoi ottaneensa kuvia, en malta odottaa että näen ne.

Nyt menen tekemään kotitöitä ja odottelemaan, koska pieni mies vääntäytyy sängystä ylös. Syödään vähän ja mennään ulos ennen kuin hämärtyy; kevät on niin kaunis.

dam.

Sinne se poika sitten lähti. Amsterdamiin. Jätti minut yksin tiistaihin asti. Pikkuinenkin on isovanhemmillaan sunnuntaiaamuun saakka, eli olen taas ihan ihan yksin.
Tein kyllä aika tehokkaan listan eilen koulussa kaikesta siitä, mitä pitäisi tänä viikonloppuna saada aikaan. Kouluhommia nyt ainakin, mielellään vähän kodin siistimistä ja pyykin pesua. Pieni ostoslista [miehellä on ensi viikolla syntymäpäivä]. Joogaa ja meditointia.

Seuraavaksi pitäisi mennä syömään aamupala ja lähteä lenkille kuluttamaan eilistä tuhtia hampparia. Käytiin vähän ulkona, kun oltiin viety pikkupoika hoitoon. :) Olipa mukavaa pitkästä aikaa!

Katsotaan, kaadunko työkuormani alle [lista oli siis oikeasti noin 30-kohtainen], vai osaanko ottaa rennosti kaiken irti viikonlopusta.

Illalla kiti-iltaan, mahtavaa!

I.

Haettuani pienen miehen päiväkodista, kävimme kirjastossa. V oli taas ihan innoissaan, käveli reippaasti perille asti itse ja sitten kauhoi sylin täyteen pahvikirjoja.
Tultuamme kotiin, aloin laittaa ruokaa. Hasselbackan perunoita ja jauhelihapihvejä. Oli taas kunnon multi-taskingia, koska samalla tyhjäsin ja täytin tiskikoneen, tiskasin loput astiat sekä pesin kaksi koneellista pyykkiä. Puhumattakaan siitä, kuinka hyppäsin jatkuvasti olohuoneessa rauhoittelemassa kaatuville palikkatorneille hermoavaa lasta.

Vielä kun olisi kuullut pari - tai edes yhden - kiitoksen sanaa, mieli olisi huomattavasti parempi.

Nyt kieltämättä jo hieman väsyttää. Vielä täytyisi jaksaa laittaa pikkuiselle iltapala ja viedä hänet nukkumaan.


Olen nyt pari päivää lukenut kirjaa Eat, Pray, Love. Minuun se ainakin kolahtaa ihan täysillä, ei siis turhaan ole saavuttanut niin suurta suosiota.
Kirja saa ajattelemaan kaikenlaista. Elämää. Tätä täytyy vielä vähän miettiä, ennen kuin uskallan sanoa mitään tämän enempää.

Pitäisi itsekin uskaltaa heittäytyä enemmän.

Oma lauantai.

Eilen kävimme anoppilassa syömässä, ja pikkupoikamme jäi sinne yöksi. Paluumatkalla kotiin kävimme kaupan kautta; ostin ruissipsejä ja dippiä, ja samalla mukaan tarttui myös brittiläinen naistenlehti, Glamour. Ihan järkyttävä nimi, mutta sinänsä ihan hauska lukea jotain muuta vaihteeksi. Brittiläiset, kuten myös jenkkiläiset lehdet eroavat niin totaalisesti suomalaisista lehdistä. Paitsi ehkä Cosmosta, Cosmo on jotenkin sitä samaa huttua missä maassa vaan.

Koska pieni mies oli tosiaan yön poissa ja isompikin mies lähti aamulla aikaisin kisoihin Tampereelle, heräsin yksin. Ja lähdin aamulenkille. Ihan loistava fiilis! Ainut vaan, että kun oli lenkkeillyt, käynyt suihkussa ja syönyt kunnon lounaan ennen puoltapäivää, ei oikein tiennyt, mitä tekisi sillä lopulla päivällä.
Onneksi vetäisin jostain tuhdin energia-annoksen ja siivosin vauhdilla seuraavan tunnin ajan. Raivasin lattiat selviksi leluista ja pyykeistä, pesin vessan, imuroin, pyykkäsin kaksi koneellista. Vielä tiskit odottaisivat, mutta katsotaan nyt, jaksanko olla niin ahkera.

Äsken laitoin vihdoin lastenvaunut myyntiin huutonettiin. On ollut tarkoituksena jo vaikka kuinka kauan, ollaan valkattu uudet matkarattaatkin jo, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Kun ei oo jaksanut ottaa kuvaa. o____O No mutta, nyt se on joka tapauksessa tehty. Toivottavasti joku ostaa, niin saadaan uudet ja kevyemmät tilalle.

Tuntuu vaan oudolta luopua niistä. Outoa, miten paljon sitoo tunteita johonkin esineeseen. Aivan kuin V:n vauva-aika olisi jotenkin kiinnittyneenä niihin vaunuihin.
Enhän mä hänen vauva-aikaansa ole myymässä, vaan rattaat!
Täytyy nyt vaan asennoitua, että ne on vain väline elämän helpottamiseksi. That's all. Niitä tulee ja menee.

Uudet rattaat on kyllä silti samanväriset, ettei erosta tulisi liian tuskallinen.


Vielä olisi 2,5 ranskan rästitehtävää tekemättä. Ehkä voisin kerätä taas sen verran voimia, että saisin itseni ylös tästä sohvalta läppäriltä, ja siirtyisin toisen koneen ääreen hoitamaan homman loppuun. Viisi opintopistettä, here I come!

Bändäri.

Kuten jo aiemmin oli puhetta, odottavista kirjoista on jo muodostunut pino. Voin kuitenkin itseeni tyytyväisenä sanoa, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni en ole ollut ahdistunut odottavista opuksista, vaan olen malttanut ottaa kirjan kerrallaan. Ehkä tämä liittyy jotenkin pala kerrallaan -elämänfilosofiaani, minkä olen melko onnistuneesti osannut sisäistää ohjenuorakseni.

Vihdoin olen myös päässyt pinossani eteenpäin! Jätin Anna Kareninan kesken muistaakseni kolmannen osan jälkeen, ja siirryin sulavasti Pamela Des Barresin kirjaan Kuumana bändiin - bändärin tunnustukset. Sain teoksen luettua muutama päivä sitten. Ja minähän pidin siitä!
Bändäri on kieltämättä terminä hieman, no, arveluttava. Enkä nyt käy väittämään, että Miss Pamelakaan olisi mikään siveyden sipuli ollut, vaikkei [ainakaan aluksi] ihan kenen tahansa punkkaan hypännytkään.
Mutta silti... Jotenkin tuo kirja valottaa sitä, mistä 60- ja 70-lukujen rakkaudessa oli kyse. Se ei ollut sellaista seksinhimoista, millaisena se nykypäivänä nähdään. Kyse oli vain niinkin viattomasta asiasta kuin puhtaasta rakkaudesta.
En ehkä osaa antaa oikeanlaista arvostusta teokselle, mutta mikäli jotakuta vähänkin kiinnostaa sen aikakauden muusikot, backstagekulttuuri, bändäriys... Se mitä vapaa rakastaminen tarkoittaa, niin kyllä suosittelen tarttumaan kyseiseen kirjaan. Siitä välittyy tietynlainen naiivius ja puhtaus, vaikka välillä meinaakin mennä sekaisin, kun niitä miehiä on niin kamalan paljon.

Seuraavaksi aloin lukea kirjaa Kaikki mitä rakastin [Siri Hustvedt]. Ainakin ensimmäiset parikymmentä sivua ovat temmanneet minut mukaansa, ja juuri eilen eräs toinenkin bloggari kehui kyseistä kirjaa. Toivottavasti odotukseni eivät kohoa liian korkealle.

Mutta nyt ahkeroimaan aivan muita asioita. V on nukkumassa, joten laitan toisen koneellisen pyykkiä kuivumaan, sitten puolen tunnin tehojumppa ja jos vielä ehtii, yksi ranskan tehtävä. Ihan mielettömästi energiaa tänään.


Ps. Mies lähti töihin, ja V kävi vilkuttamassa hänelle: "Heippa! Nähdään taas!" Nauruni ei meinannut loppua ollenkaan, sen verran söpöä se oli.

Tänään saadaan aikaan!

...kuten myös eilen. Siirsin nimittäin eteiskäytävässämme viimeiset kaksi ja puoli vuotta hieman hölmösti pönöttäneen hyllyntapaisen keittiön vielä hölmömpään nurkkaan. Nyt kaikki toimii jotenkin huomattavasti paremmin, ja avaruuttakin tupsahti jostain ihan hirveästi lisää. Ehkä näköhäiriö on vain omassa päässäni, mutta minun mielestäni kämppä näyttää taas paljon paremmalta.

Lisäksi liityin illalla Kiloklubiin, netin bugittamisen takia tutustuin siihen vasta tänään paremmin. Ihan oikeasti, ei sitä sivustoa turhaan hehkuteta. Kunhan vaan itse jaksaa nähdä sen vaivan, että kirjaa sinne syömisensä ja liikkumisensa, Kiloklubi on aivan upea. Se näyttää jotenkin kauhean kätevällä tavalla, jos syö esim. hiilareita liikaa [kuten meikätyttö] tai jos liikuntamuodot ovat liian yksipuolisia [kuten minulla]. Ei myöskään tarvitse itse opetella laskemaan kaloreita joka juustoviipaleesta, kun klubi tekee sen mun puolestani. Mä oon kyllä vähän innoissani tästä, toivottavasti tämä nyt auttaa kilojen karsimisessa!

Vaikka tänään ehkä menikin hieman pieleen, kun anoppila pyysi mukaan kebabbilaan syömään. Ähh... No mutta, oon silti näiden laskujen mukaan huimasti miinuksen puolella tän päivän kalorinsaannista, että ehkä yksi superhamppari annetaan mulle anteeksi.

Kirjoitin tänään pitkästä aikaa kaksi Postcrossing-korttia, täytyy huomenna lähettää ne matkaan. Toinen lähtee Hollantiin, toinen Venäjälle. Piti lähettää myös kolmas kortti, mutta se ukko oli sen verta kranttu, ettei mikään mun varastoista löytyvä kortti tuntunut sopivalle. Täytyy käydä täydentämässä korttivarastoa.

Tein äsken yhden ranskan kurssin rästitehtävän. Vihdoin, oon niin helpottunut!! Tosiaan kurssi loppui joulukuun puolivälissä... Vielä olisi jäljellä yksi ranskankielinen tehtävä ja kaksi suomenkielistä. Jatkan niistä sitten huomenna, tänään aivot ei enää pysty.

Seuraavaksi teen hieman jumppaa, koska hävettää jos tämän päivän liikuntamerkinnät jäävät Kiloklubissa niin vähäiseksi. Ainakin vielä Kiloklubi toimii siis myös tsempparina; täytyy harrastaa liikuntaa että on mitä merkitä, eikä viitsi napostella herkkuja koska sitten täytyy käydä kirjaamassa ne koneelle...


Tänään on hyvä fiilis.

Trouble sleeping.

Katselin pari jaksoa Gleetä, ja siitä innostuneena surffailin Spotifyn ihmeellisissä ulottuvuuksissa. Vastaan tuli biisi nimeltä Sway, ja hetken piti kelata, millä muulla bändillä on samanniminen biisi.

The Perishers.

Sehän se. Nyt en pääse millään yli tästä. Muutama vuosi sitten kuuntelin bändiä intohimoisesti, sain veljeltäni heidän levyjään. Omistan niistä kolme, en oikein muista mitkä sain häneltä ja mitkä ostin itse.
Joka tapauksessa. Nyt kun hukuin taas uimaan näissä ihanissa, niin tutuissa sävelmissä... En tiedä, pääsenkö tänä yönä nukkumaan ollenkaan.
Nyt lähti soimaan levy Let there be morning. Ehkä eniten kuluttamani kaikista kolmesta.

Kummallinen tunne, kun vuosien takainen tuttu melodia alkaa kuiskuttaa korvaan. Musiikki on niin vahvaa; kun laittaa silmät kiinni, melkein tuntee sen kaiken saman, mitä tunsi silloin aiemmin. Maatessani kotona, omassa huoneessani, silmät kiinni ja kuunnellen. Kuin olisin siinä samassa hetkessä taas, eikä näitä vuosia tässä välissä olisi olemassakaan.
Musiikki on niin vahvaa.

Olisinkin vielä 18-vuotias pölkky. Elämä olisi omalla tavallaan yksinkertaisempaa.

Vaikka en minä kyllä ihan kaikkea takaisin ottaisi. Eilen siivotessani netistä jälkiä minusta, lueskelin hyvän aikaa vanhaa nettipäiväkirjaani. Vanhat murheet lätkivät aika huolella naamaan.
Mikäli tähän blogiin joku tuttuni joskus eksyy, tahdon pyytää anteeksi aiheuttamiani huolia. Se on onneksi mennyttä elämää nyt.

--

Huomenna saamme vihdoin palohälyttimet kattoon. Vastahan minä yli kolme viikkoa sitten sitä huoltomiestä hätyyttelin. Katsotaan samalla kylppärin hometilanne; toisaalta toivon että se ei ole mitään. Toisaalta jos on, toivon että saan jotenkin yhdistettyä sen meidän pikkupojan astmaan.
Huomenna myös uimaan. Oon niin rakastunut tähän hyvään oloon, minkä uiminen saa aikaan!
Illalla sitten ystävien kesken viettämään leffailtaa. Pitäisikin muuten vielä ennen nukkumaanmenoa katsoa valmiiksi jonkun suolaisen herkun ohje, niin ehtii huomenna käydä uinnin jälkeen kaupassa ja tulla sitten kotiin leipomaan.

Musta tulee isona semmoinen pullantuoksuinen, lämmin, mukava, vieraanvarainen, todennäköisesti edelleen hieman pullukka mutta sitäkin onnellisempi superäiti ja -vaimo.


Hyvää yötä, kauniita unia.

Tietoturva.

Meillä oli viime viikolla pääkirjastossa mielettömän hyvä ja mielenkiintoinen luento tietoturvallisuudesta. Vaikka olen asian jollain tasolla tiedostanutkin, aina hyvien puhujien luennot avaavat silmiä entistä enemmän.
Ihan oikeasti, en halua, että tulevat mahdolliset työnantajani googlettelevat minua ja sitten lukevat, millainen olen ollut 17-vuotiaana.

Olenkin alkanut siistiä nettiä minusta. Poistaa asioita, joita en halua säilyttää. Tiedän, että ne todennäköisesti säilyvät edelleen jossakin bittiavaruudessa, koska tiedon säilyttäminen on halvempaa kuin poistaminen. Mutta kunhan ovat piilossa siellä jossain, niin ettei niitä ihan kuka tahansa pikku nörtti saa kaivettua esille.
Poistin esimerkiksi vihdoin galleriaprofiilini. En ole edes käyttänyt kyseistä palvelua ikiaikoihin, en vain ole myöskään malttanut poistaa itseäni kokonaan. Eniten tulee muuten ikävä niitä ihania ryhmiä [en edes muista, miksi niitä sanotaan?]: "on ihan okei pitää viittaa", "muusikot vie sun naisen", "fat people are hard to kidnap" jne.
Olen tiukentanut facebookin asetuksia. Käytän sitä salaisella selaimella nykyään, tai miksi ikinä sitäkään oikeasti kutsutaan. En myöskään aio lisätä enää yhtäkään kuvaa pikkupojastani [ainakaan mitään selkeää kasvokuvaa]. Tutut saavat niitä kyllä sähköpostitse. Tiesitkö muuten, että facebookista voi ladata tiedostona joka ikisen tiedonmurusen, minkä olet ikinä jakanut siellä? Jokaisen tekstinpätkän, jokaisen kuvan, myös ne mitkä olet poistanut? Ne eivät siis oikeasti poistu sieltä koskaan.

Äsken poistin eräältä runosivulta kaikki tiedot, joiden avulla sen profiilin voi yhdistää minuun. Nyt piilotan teiniä kirjoittamaani nettipäiväkirjaa.
Huh, mikä työ tässä onkaan. Tämän kaiken kun olisikin tajunnut jo aiemmin.

--

Kaikista eniten kyllä toivon, että pikkusiskoni - joka on aikalailla kovasanaisempi kuin minä - tajuaisi myös, millaiset seuraukset nettikäyttäytymisestä voi olla. Miten senkin vain osaisi selittää niin, että toinen todella ymmärtäisi?

Ihan mieletön päivä.

Tein alkuviikosta ensimmäisen erän cupcakeja joululahjaksi saamani kirjan mukaisesti. No... Huonostihan siinä kävi, kuten voi olettaa. :D
Nautin kyllä kovasti tekemisestä, vaikken tiedäkään kuinka usein jaksan alkaa väsäämään jotain, mikä vaatii neljä leivontakulhoa ja vatkaimen kolme pesua. Kaikki tämä meni kuitenkin ihan hyvin, ainut moka sattui ihan loppuvaiheessa. En jaksanut laittaa paperivuokia metallivuoan sisälle -> cupcaket levisivät ja pakkautuivat neliö-kolmio-monikulmion muotoisiksi. :F
Maku oli sentään melko lähellä sitä mikä oli tarkoituskin, mutta koska ulkonäkö oli mitä oli, niin... Enkä vielä edes päässyt kuorrutukseen saakka!

Ääh.

Uskaltauduin kuitenkin perjantaina ottamaan tekeleet mukaan kouluun ja tadaa - kurssini pojat söivät ne niin nopeasti, etten oikein edes tajua, miten se on mahdollista! Luokkalaiseni tytöt auttoivat kyllä muutamalla kappaleella, mutta silti kakkusia jäi aika monta pojille. En edes huomannut mitään, ennen kuin yhtäkkiä niitä oli enää yksi jäljellä...
Ei kyllä haittaa yhtään! Miten voikin jostain näin yksinkertaisesta tulla niin hyvälle tuulelle. Päätin heti, että teen niille uuden satsin sitten tiistaina. Ihanaa, vihdoin saan leipoa ilman, että tarvitsee murehtia mitä teen tuotoksilleni!

Hyvä tuuli sen kuin jatkoi kasvamistaan, kun mentiin ystäväni M:n kanssa vesijumppaan. Ihan mieletöntä! Olen oikeasti ihan hirveä vesipeto, kun vaan veteen pääsen, ja... No, ainakin tiedetään, mitä harrastan lähivuosina! Olin ihan fiiliksissä jumppailusta, jo pelkkä matkan uiminen pitkästä aikaa tuntui hyvältä. Onneksi myös M oli innoissaan jumpasta, joten mun ei tarvitse käydä yksin. :)

Kun pääsin kotiin, mua odotti ystävänpäiväkortti veljeltä ja hänen vaimoltaan [no, oikeastaan se oli osoitettu pikkupojalle. Mutta kuitenkin.], kirje ystävältä ja paketti toiselta! Olin kyllä niin otettu, ja ihan hurmiossa koko päivästä. Elämä tuntuu hyvältä.

--

Tänään ollaan siivoiltu, ja nyt kun pieni mies nukkuu, mun pitäisi tehdä ruotsin läksyt. CV ja työhakemus. :F Plääh...
Huomenna on pitkä päivä. Ensin koulua neljä tuntia 8-12, sitten uimaan [<3] ja sitten tutorkoulutukseen seitsemään asti. Huoh! Onneksi ylihuomenna saa taas leipoa. :D

Ihanaa sunnuntaita!

Uusi alku. Jälleen.

Perjantaina se alkaa. Minusta tulee uinninharrastaja.
Minä ja ystäväni M alamme käydä kahdesti viikossa uimassa, maanantaisin ja perjantaisin. Syömme tuhdin aamiaisen, ja menemme klo 12.30 vesijumppaan. Mahdollisesti olemme mummojen keskellä, mutta mitä sitten. He ovat varmasti kovemmassa kunnossa kuin minä. Jumpan jälkeen voi vielä uida matkaa, ja sitten menemme Assariin tai Bryggeen lounaalle ennen kotiutumista. Ihan parasta!
Tämän lisäksi kotijumppailu jatkuu. Sekin on nyt ollut vähän jäässä, kun olen nuhassa. Lisäksi onnistuin venäyttämään taas vaihteeksi nivuseni; kipu on pahempi kuin koskaan, en pääse portaitakaan ylös. Tänään on myös satanut niin paljon lunta, että jo pelkkä tarpominen tuossa hangessa tuotti ongelmia. Toivottavasti tämä menee pian ohi.

Edelleen jäljellä on paljon laihdutettavaa, ennen kuin saan ostaa uudet housut. Mehän siis sovimme miehekkeeni kanssa, että saan uudet housut vasta, kun olen laihtunut 6 kiloa. Haluan kuitenkin saavuttaa elämäntapamuutoksia, pysyvää parempaa oloa, enkä hetkellistä laihtumista epämääräisin keinoin. Tähän tarvitaan ripaus kärsivällisyyttä.

--

Laiharini takia olen muuten siirtänyt kuppikakkukirjani ohjeiden kokeilemista, mutta tänään vihdoin teen ensimmäiset, jotta mies saa tarjota niitä huomenna töissä.
Yritimme eilen kaupasta etsiä vaniljauutetta, muttemme löytäneet. Soittelin veljen vaimolle, joka googletteli ja kertoi, että uutetta käytetään paljon Jenkeissä; Suomesta sitä ei niin vain löydykään. Uutteen voi kuitenkin korvata vaniljasokerilla.
Kotona mies googletteli vielä hieman lisää, ja löysi ohjeet vaniljan uuttamiseen. Laitamme siis vaniljatangon vodkaan ja odottelemme tuloksia kuukauden, parin päästä...

Vuodenvaihde.

Hyvää uutta vuotta!

No hyvä on, olen päivän jäljessä tämän asian kanssa, mutta silti. Juhlimme nimittäin vuodenvaihdetta vasta tänään tädin luona. Lähes koko suku oli koolla, ja otin tänään synttäreitään viettävän ystävänikin mukaan syömään hyvää ruokaa. Soiteltiin serkuille Jenkkeihin ja vietettiin hyvää aikaa. Lapset riehuivat ympärillä, rakensivat duploista torneja ja koira piti jöötä tarvittaessa.

Nyt on hyvä mieli ja voi mennä nukkumaan. Tuli muuten vihdoin testattua alennuksista ostamani mekkokin; toimii.
Vielä täytyy kyllä tarkistaa Wii Fitiltä, miten laihari etenee, sitten pää tyynyyn ja odottelemaan huomista: paras ystäväni M tulee meille koko pitkäksi viikonlopuksi! <3

Orisinaalia.

Jos kaipaat söpöjä pelejä, tämä on sinun paikkasi.

Kevät.

Mulla on niin kevät. Turku on kaunis.

Isä oli viikonloppuna kylässä. Tuli junalla, oli jännää. Selvisi vaan. Osasi nukkuakin meillä.
Oli huippukivaa. V sanoi vielä tänäänkin herätessään, että "mennään kattoo vaari". Harmi, ettei vaari enää ollutkaan täällä.

Koti etenee. Kaikenlaista turhuutta koitan laittaa myyntiin tai muuten pois. Tuttipullotkin raijasin jo pois tiskikaapista, ne on vieneet niin paljon tilaa. Ihana tyhjyys.
Vielä kun saisi miehekkeen tekemään oman osansa.

Laihdutusprojekti etenee. Isä sanoi, että olen laihtunut. Uskon häntä, vaikkei itsestä siltä tunnukaan; hänhän sen paremmin huomaa, kun ei joka päivä nähdä.

Nyt täytyy keskittyä tuntiin. Tietokantaesittelyitä. Toisaalta kiinnostaa, mut on kevättä rinnassa niin, ettei malttaisi istua paikoillaan.

"Lääkäri: Rasvaton maito aiheuttaa naisilla hedelmättömyyttä."

Lue koko juttu täältä.

Kun kaverini luki otsikon ääneen, tyrskähdimme heti, että ainakaan minun kohdallani se ei pitänyt paikkaansa.

Sitten etsin ja luin koko jutun. Totta kai ihon kunnossa pitäminen kiinnostaa myös, mutta etenkin rintasyövän ehkäiseminen kolahti minuun. Onko tämä totta? En oikein osaa epäilläkään, sen verran loogiselta se kuulostaa.

Rintasyöpä on jotain mitä pelkään, syystä tai toisesta. Luulen, että minulla on hieman suurempi riski saada se, joten tällaiset uutiset otan aika vakavasti.


Asiaa täytyy suorastaan pohtia. Pitäisikö minunkin nyt monen rasvattoman vuoden jälkeen siirtyä kevytmaitoon? En kuitenkaan juo sitä litrakaupalla, joten en usko sen vaikuttavan lihavuuteeni mitenkään [enkä tiedä vaikuttaisiko se sillonkaan].
Ehkä nyt olisi jo aika.

100.

Okei, olen todella jäljessä tämän asian kanssa, mutta minun on ihan pakko mainita.

Teppo M ja 100 naista. Olen toki kuullut kyseisestä blogista ja myöhemmin myös kirjasta aiemminkin, mutta eksyin lukemaan varsinaista tekstiä vasta tänään. Ja mitä tekstiä se onkaan!

Vaikka sadan naisen kaataminen sotiikin varsin pahasti omaa katsomustani, puhumattakaan mielihaluistani, vastaan, on teksti ihan hiton viihdyttävää. Fiktiota tai faktaa, sillä ei ole mitään väliä. Teksti on osuvaa, välillä suorastaan terävää. Ja jos ei muuta, saa pohtimaan.
Etevä kirjoittaja, kieltämättä. Tai ainakin tänään se kolahtaa jotenkin kummallisen paljon.

Lue itse, jos et ole vielä lukenut. Ja aloita ihan alusta.

Tuskaista.

Olenkohan väärällä alalla, kun nämä tiedonhankinnan tehtävät ovat niin työn ja tuskan takana.

Okei, nyt tiedän, mikä on blook, ja melkein osaan hävetä sitä etten tiennyt jo aiemmin. Mutta miksi on niin vaikeaa löytää kolme esimerkkiä suomalaisista blookeista? Miksi saan hakutulokseksi pelkkää True Bloodia? Miksi?!

Taitaa olla edessä hakukoneen vaihdos. Hyvästi, google, on aika ammattilaistua.

Rattaat.

Kävimme tänään koko perheen kesken hieman kaupassa. Samalla seikkailimme katselemaan lastenrattaita. Harmi, ettei mukana ollut tarpeeksi rahaa, koska olisin halunnut ostaa ne heti! Miten käteviä sellaiset matkarattaat ovatkaan, niin ketteriä ja niin helposti pieneen tilaan taittuvia. Miksi emme ole ostaneet sellaisia jo ajat sitten!
Ja tässä taas huomattiin, ettei minun ja mieheni pitäisi ikinä katsella mitään ilman ostoaikomuksia. Oli niin tyhmää jättää ne rattaat sinne ja lähteä ruokaostoksille. Ihan tyhmää.

Ehkä sitten ensi kerralla.

Löysin kyllä kaikkea mukavaa sieltä ruokapuoleltakin, kuten valkohomejuustoa [tarjouksessa, otin sellaisen puolentoista euron kimpaleen ja se varmasti riittää moneen iltaan ihan hyvin] ja setin pikkujuustoja. Namnam, tänään herkutellaan!
Lisäksi mieheke osti vihanneksia tehdäkseen mulle kasvispihvejä. Se söpöliini.


Ps. V nappasi alakerran lehtitelineestä mukaansa Viva!-lehden, jonka vein hetki sitten takaisin sinne [ei ehkä ollut kovin ajankohtaisia juttuja meidän pienelle pojalle]. Siinä hississä silmäilin etusivun otsikoita, ja siinä oli jotain tyyliin "Eläkeläiselle 1000 e käteen - onko tämä elämisen arvoista elämää?" Hei ihan oikeasti. Kuinka moni opiskelija saa noin paljon? Itsehän elätän samalla summalla koko kolmihenkisen perheemme. Ja kyllä, elän ihan elämisen arvoista elämää, kiitos vain.
Oliskohan se lehti vielä siellä, nyt tekee jo mieli lukea koko juttu.

Huh.

Eilen olimme vaihteeksi Kertussa kaveriporukalla. Voi kun oli ihana olla ulkona pitkästä aikaa! Lapsi ei tosin meinannut antaa mun lähteä, hänellä on vähän tuommoinen äiti-vaihe, mutta jäi hän sitten lopulta isin kanssa kotiin.
Syötiin neljään pekkaan kimppasetti, pelailtiin Aliasta ja Trivial Pursuitia, juteltiin ja naurettiin. Illan ainut harmitus oli iso porukka, joka alkoi laulaa ja käytti tuoleja perkussiointiin. En tiedä, miksi se ärsytti niin paljon; jotenkin sellainen elämöinti ja kaiken muun yli kuuluva mekastus ei vaan sopinut siihen ympäristöön, luulisin. No, onneksi olimme muutenkin pian lähdössä.

Tänään kävimme seikkailemassa vähän siellä sun täällä. Sisko pääsi töihin Heseen, joten kävimme katsomassa häntä ja odottelimme hänen työvuoronsa päättymistä. Lähdettiin Giganttiin ostamaan hänelle uutta digiboksia ja sieltä syömään. Samaan syssyyn V menikin isovanhemmilleen yöksi.

Isäni on tulossa kylään viikon tai kahden päästä, ja olen ottanut sen deadlineksi kaikenlaiselle siistimiselle, mitä kodissamme täytyy tehdä. Otinkin siis kaiken irti lapsettomasta illasta ja järjestelin hieman kaappeja, jotta sain eteisen romuja raivattua näkymättömiin. Mahtavaa, että saatiin vihdoin edes jotain aikaiseksi, vaikkei vieläkään toki valmista tullut.
Huomenna sitten lisää. Nyt on pakko mennä nukkumaan.


Ps. Sain miltei paniikkikohtauksen ajellessani autolla tänään. Ehkä se mersu ei sittenkään yksin riitä poistamaan autolla-ajopelkojani...

Koelaulut.

Hain taas TYY:n kuoroon, kuten syksylläkin. Tällä kertaa en onneksi jännittänyt ihan niin paljon kuin viimeksi; en oikeasti ole ikinä ollut yhtä hermostunut kuin olin silloin.
Silti... En tiiä, oon kai jotenkin heikko sitten kuitenkin. Täytyisi treenata enemmän intervalleja ja ähh. Luulisin nimittäin, etten taaskaan päässyt.

Harmittaa. Rakastaisin sitä, kun saisin enemmän musiikkia elämääni.

Ehkä asetan riman liian korkealle. Ehkä minun pitäisi etsiä jotain muuta, joku toisenlainen kokoonpano. Mutta kun tahdon tuohon kuoroon!

Auto.

Me ollaan tässä jonkin aikaa jo mietitty, jos vaikka saataisiin aikaiseksi vaihtaa tuo meidän romu johonkin vähän toimivampaan. Sen verran usein sitä on saanut olla rukkaamassa, ja kun ei tuo mies mikään autoamis ole, niin on vähän palanut käämi...
Nyt päätettiin sitten konkretisoida vaihtoaikeita hieman ja alettiin selailla autoliikkeiden sivuja, ja lähdettiinpä tänään oikein paikan päälle katselemaankin.

Autokaupathan siitä syntyi. Oikeasti, koskahan opin, että minä ja mieheni ollaan juuri niitä ihmisiä, joiden ei pitäisi katsoa yhtään mitään ennen oikeita ostoaikeita?

Ja kaikista hauskintahan tässä on se, että auto on mersu. En meinannut saada käkätystäni loppumaan millään. Minä? Mersun kuskina? Nyt on kyllä virallisesti nähty ihan kaikki.

Päivärytmi.

Kaksi, kaksi ja puoli vuotta siihen meni. Että sain tehtyä itselleni äidin päivärytmin.

Aiemmin olen päivän ajan stressannut sitä, miten pitäisi tehdä koulujuttuja ja vitsit kun V ei anna mun tehdä niitä ja miksei mies jo tule kotiin ja ole lapsen kanssa. Ja sitten illalla olenkin ihan nääntynyt kaikesta stressaamisesta.
Nyt olen tyynesti ollut päivän lapsen kanssa, leikkinyt, ulkoillut, tehnyt kotitöitä. Kun hän menee sänkyyn, teen tunnin ajan läksyjä. Saan vaikka mitä aikaan, ja stressiä on paljon vähemmän.

Ihan mahtava fiilis.

Toivottavasti saan pidettyä tätä rytmiä yllä. Päälle vielä jumppaukset; sovittiin etten saa ostaa uusia housuja rikkimenneiden lempparipöksyjen tilalle ennen kuin olen laihtunut normaalipainoiseksi -> motivaatio on ymmärrettävästi aika kova.

Nyt kyllä nukkumaan, että jaksaa nousta aamulla. Koulun jälkeen ehtiikin käydä Infossa; kirja-ale alkaa! Tähtäimessä Eniten vituttaa kaikki. Muuten täytyykin laittaa kaikki liikenevät roposet talteen uutta autoa varten...

Mummo.

Mummoni on joutunut sairaalaan.

Ei, mitään sen kummempaa ei ole tapahtunut. Hän on vain jo niin väsynyt. Toisaalta ymmärrän sen täysin. Hän täyttää maaliskuussa 93 vuotta. Kyllä sen pituiseen elämään mahtuu jo niin paljon hetkiä, että vähempikin alkaa jo uuvuttaa.

Toivoisin silti...

Tavallaan olen odottanut tuota puhelua jo jonkin aikaa. Olen valmistautunut tähän. Mutta silti jotenkin...


Raskas tunne. En jaksaisi nyt mitään.

Kirjastonhoitajan kuuma lista.

Menen ihan paiseeseen, jos minulla on kirjoja jonossa odottamassa. Ihastun kirjoihin, ja haluan ahmaista ne saman tien. Mutta sitten jos minulla onkin jo joku toinen, yhtä hyvä kirja kesken ja joudun jättämään löytämäni kirjan jonoon...
No, siinä vaiheessa kun olen saanut edellisen luettua, en ehkä enää haluakaan väkisin lukea sitä kirjaa, minkä hylkäsin jonoon. Plus olen todennäköisesti ihastunut jo viiteen muuhunkin kirjaan.

Ähh!

Nyt olen päättänyt kehittyä tässä asiassa. Suurimmaksi osaksi siksi, että nyt jono on täynnä kirjoja, joita en voi sivuuttaa minkään toisen kirjan takia. Ne on vain pakko lukea orjallisesti läpi. Siispä kunnes saan viimeisen kirjan käteeni, minun on syytä vältellä kirjastoja.

Tämän hetkinen kuuma lista on siis seuraavanlainen:

• Leo Tolstoi: Anna Karenina. Jostain maagisesta syystä en ole lukenut tätä koskaan aiemmin. Joululomalla vanhempien luona kirja sattui osumaan silmiini ja pyysin sen lainaan äidiltäni. Pakko lukea, pakko.
• Wilhelm Schmid: Onni - kaikki mitä tulee tietää. Tämän pikkukirjan löysin alennuksesta. Alkuperäinen hinta 28,50 e, minä maksoin siitä tasan 3. Kuitti oli muuten hauskan näköinen: siinä luki tuotteena vain Onni, hinta 3 euroa. Onnellisuutta myydään nyt halvalla!
  Tämänkin kirjan olen jo aloittanut. Todennäköisesti siitä tulee bussikirjani, tai ehkä voisin lukea sen junassa matkalla Loimaalle, minne menen perjantaina. Totta, hyvä idea!
• Yu Dan: Kiinan viisauden sydän - Mitä Konfutse nyt sanoisi? Ihan mielettömän mielenkiintoinen kirja. Voi tosin olla, että malttamattoman mielenlaatuni takia tämä jää kesken, mutta pakko se on ainakin silmäillä tiiviisti läpi.
• Elizabeth Gilbert: Eat, pray, love - omaa tietä etsimässä. Tämän olenkin jo maininnut, enkä malttaisi odottaa pääsyä tähän asti. Ja toisaalta kuitenkin maltan. Luulen, että se saattaa istua minulle paremmin hieman keväämmällä. Kirja tuntuu melko täydelliseltä minulle, ja haluan lukea sen oikeana hetkenä. Saattaa myös olla, että hautaan sen kirjahyllyyni ja luen vasta, kun tulee sellainen tunne. Toivottavasti se tunne ei tule minkään tärkeän tentin kanssa samalla viikolla.
• Pamela Des Barres: Kuumana bändiin - bändärin tunnustukset. Jollain oudolla tavalla tämä maailma kiinnostaa minua ihan valtavasti. Lähinnä koska musiikkibisnes oli niin erilaista kuin nykyään. Ja olihan se muukin elämä hieman toisenlaista... Löysin kirjan tänään käydessämme pikkupojan kanssa kirjastossa. Saattaa olla, että tämä hyppää sittenkin seuraavaksi kirjaksi heti Anna Kareninan jälkeen, koska ahmin sitä jo aika paljon ennen kuin pääsimme edes pois kirjastosta.
• Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin. "Älykäs, koskettava romaani New Yorkin taidemaailmasta" sanotaan takasivulla. Kirja vaikuttaa hyvältä, mutta sen verran vakavammalta, että se pitäisi ehkä lukea jo talvella. Kesä on sellaista hömppäkirjallisuuden aikaa, silloin ei pysty tarttumaan mihinkään tällaiseen. Hmm... Ehkä minun täytyy tosiaan vielä miettiä tätä järjestystä.

Mmm. Nytpähän tiedätte, mitä tässä päässä liikkuu.

Illan tullen.

Lapsen nukuttamisestakin on tullut hieman erilaista viime aikoina. Koska pikkupoika on oppinut päiväkodissa laululeikkejä, täytyy ne kerrata hänen kanssaan läpi joka ikinen ilta. Äskenkin kävin siis hoilaamassa hämähämähäkin [kaikki kolme säkeistöä, vaikken sanoja muistakaan], tiptaptiptapin [toivottavasti tätä ei tarvitse laulaa vuoden ympäri], taputan taputan [käsilläni taputan], ja lopuksi vielä Tuiki tuiki tähtösen. V on ehkä maailman söpöin laulaessaan kädet nyrkissä "tuu-ki täh-tön-dong".

Kiharat - pyh.

Kiharat olivat pitkään lempiasusteeni. Eivät tosin enää muutamaan viime vuoteen, mutta sitä ennen. Minulla oli siis ihana, vaivaton ja pörröinen pehmennys.
Jonkin aikaa sitten aloin haaveilla muotoiluraudasta. Sainkin siskoltani minisuoristusraudan, jotta voisin kokeilla kiharoiden tekemistä.

Saakelin vaikeaa. En ymmärrä, mikä siinä on, mutta jotenkin ne eivät vain luonnistu!
Olen muutenkin ollut aina ihan toivottoman huono laittamaan hiuksiani. Hyvä kun ponnarille osaan vetäistä. Voit siis arvata, että kihartaminen - varsinkin minisuoristajalla - oli ihan toivotonta. Kokeilin sitä taas äsken, enkä vaan vieläkään osaa. Jälkiä paikatakseni suoristin hiuksia lopuksi, enkä tiedä onko lopputulos parempi vai huonompi.

Vähän aikaa sitten ostamani harja on siis edelleen lempihiustenmuotoiluvälineeni. Sillä kun vetelee, jälki on tasaisen ennalta-arvattavaa, ja lopputulos kelpaa ainakin minulle.

Silti, silti se Remingtonin Pearl Wand houkuttelee tätäkin pientä mieltä puoleensa... En tiiä, voi olla, että jonain päivänä sitten kuitenkin sorrun siihen. Ja todennäköisesti petyn pahasti.

Siihen asti olen kyllä ihan tyytyväinen kerrostettuihin hiuksiini. Vaikka ne taas näyttävätkin tämän päivän idiooteilta pienen harjoittelukokeiluni jäljiltä. Missähän kaikki pampulat ovat...


--

Anteeksi, tämä vaan on taas näitä päiviä, kun täytyy raportoida jokaisesta liikesarjasta. Onkohan mulla liian vähän ystäviä?

Jos vähänkin masentaa...

...lue Yliopiston kielikeskuksen kielikukkasia. Ei masenna enää!
Huomaathan, että sivuja on yhteensä neljä; riittää useampaankin iltapäivään.

Päivän vatsalihastreenit olikin sitten taas tässä. Ei veljet!

Ruokatauko.

Tukeakseni laihduttamispyrkimyksiäni, loin uuden blogin, Ruokatauon. Se on siis ihan puhtaasti ruokapäiväkirja, jotta olisi paremmin perillä siitä, mitä suuhuni laitan. Toivon, että siitä on jotain hyötyä.

Mmm. Ei mulla sitten muuta. Huippis nyt, kohta Sinkkuelämää ja keksejä valkohomejuustolla.

3111.

Piti tarkistaa yksi Turun osoite googlemapsista. Ajauduin sitten katselemaan satelliittikuvin omia kotiseutuja [isin punainen autokin näkyi kotipihassa], mummolan tuttuakin tutumpaa rantaa [vesi oli kartassa juuri sen väristä, millaisena sen muistan] ja mummilan tuntemattomammaksi jäänyttä seutua.
Iski kova koti-ikävä.
Vaikka Turkukin on kaunis, ei se silti voita kotia. Niitä paikkoja, joissa on viettänyt lapsuutensa. Jokin niissä vetää ikuisesti puoleensa, vaikkei se elämä varmasti sen kummempaa ole sielläkään.
Jokin minua vetää Karjalaankin, vaikka en edes siellä käydessäni ollut samoissa paikoissa, mistä sukuni on kotoisin.

Jokin siinä vain on.

Tämän päivän ajatuksissa siis koti, mieltä liikuttava musiikki sekä inspiroiva blogi, minkä löysin tänään. Kyllä, blogi käsittelee laihdutusta. Neiti järkyttyi omasta lihomisestaan, vaikka olikin edelleen normaalipainon rajoissa, ja otti tavoitteekseen mahtua valmistumismekkoonsa. Laihtui kymmenen kiloa noin puolessa vuodessa, mikä on tosiaankin etenkin normaalipainon sisällä aika hyvin.
Tästä tulee kyllä minunkin tavoitteeni. Tiedän juuri sopivan tavoitehameen. Sen hameen, mikä minulla oli päälläni, kun olin ensi kertaa vierailemassa nykyisen mieheni luona.

Sopivasti Spotify tarjoaa vähän piristävämpää musiikkia, biisin Dancing with myself. Nyt on aika lähteä liikkeelle ja nousta tästä aivottomasta suosta, mihin itseni taas linttasin.

2010, vielä kerran.

Kartoitetaanpas sitä viime vuotta vielä oikein kunnolla.

Olen sellainen ihminen, joka unohtaa kaiken aina samantien, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ehkä viime vuoden muisteleminen oikein antaumuksella tekee minulle ihan hyvää.

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
-Kyllä, väittäisin niin.
 
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Olen. Jotain mitä en tahdo kertoa x3. Ja ottanut tatuoinnin. Kävin myös arvostetun kuoron koelauluissa. Katsoin ekaa kertaa 3D-leffan. Soitin didgeridoota [ja haluan oman!]. Opiskelin ranskaa. Olin ekaa kertaa ihan yksin koko viikonlopun.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- En.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
-Kesä. Riittääkö se? :D Olen lukenut mahtavia kirjoja, esimerkiksi Pursun. Sain ystävältä yllättäen postissa paketin. Vietettiin K:n kanssa prinsessapäivää hänen luonaan, kun Viktuuria ja Daaniel vihittiin. Ollaan tehty isän kanssa mahtavaa ruokaa.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Ehkä hieman. Mutta en tietääkseni mitenkään merkittävästi.

7. Oletko lihonut?
- Olen, mutta onneksi myös laihtunut hieman.

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En, enkä koskaan aiemminkaan.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- Kyllä, otin ekan tatuointini. :) Ja heti aloin suunnitella seuraavaa!

11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Ihan uusi uusi? Hmm... Varmaan noi yhden kurssin pojat.

12. Synnyttikö kukaan läheisesi?
-Serkku, lokakuussa.

13. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei kukaan kovin läheinen, mutta eräs, kyllä.

14. Missä maissa kävit?
- En missään. :(

15. Mitä haluaisit vuodelta 2011 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
- Tahdon taas Lontooseen, sekä Tallinnaan, missä en ole koskaan aiemmin käynyt. Laihdutusprojektikin voisi sujua paremmin. Tahdon myös veljentyttöni synttäreille kesällä.

16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta?
- En usko, että mikään erityinen.

17. Vuoden suurin saavutuksesi?
-Ne koelaulut. Se oli ihan mielettömän hermostuttavaa.

18. ...ja suurin epäonnistuminen?
- En usko epäonnistuneeni missään niin pahasti, että sitä tarvitsisi kutsua suurimmaksi mokaksi.

19. Kärsitkö vammoista?
- En.

20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
-Wild berry -tee!

21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
-Miehekkeen, ainakin aina välillä. Myös K, mikäli sen voi tähän kohtaan sanoa, koska sinusta on tullut paras ystäväni. <3

22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Miehekkeen ja lapsen ajoittain. :\

23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Elämiseen. Asuntoon ja ruokaan.

24. Mistä innostuit eniten?
-Ystävistä. Teestä. Vaatteista, asusteista ja kengistä. Musiikista; Hurts, The Ark [jälleen], Laura Närhi...

25. Vuoden 2010 ihmiset?
-K, mun miehet, mun perhe. M. S.

26. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
-Tasapainoisempi, eli luulisin olevani onnellisempi.

27. Lihavampi vai laihempi?
- Lihavampi, mutta vain hieman.

28. Rikkaampi vai köyhempi?
-Rikkaampi. Tätäkin vain hieman.

29. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Olisin voinut olla enemmän ystävien kanssa.

30. ...entä vähemmän?
- Koneella tulee istuttua ihan liikaa. Toisaalta tätä asiaa olen päässyt jo hieman parantamaan, kun poistin kaikki pelit facebookista.

31. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mitä se olisi?
- Olisin taistellut enemmän sen puolesta, että olisin päässyt sinne veljentytön synttäreille.

32. Rakastuitko vuonna 2010?
- Rakastuin.

33. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei yhtäkään.

34. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Täydelliset naiset, Huippumalli haussa, Mentalist, Puumanainen, Glee, Toisia naisia. Siinä ne kaikki mun seuraamat sarjat sitten olikin. :D

35. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
-En, en vihaa ketään.

36. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Olen tulevaksi kirjastonhoitajaksi yllättävän huono muistamaan lukemiani kirjoja. Mutta luin juuri joulun alla ihanan kirjan, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, se kuuluu ainakin parhaimmistoon tältä vuodelta. Samoin kuin Geishan muistelmat.

37. Mitä halusit ja sait?
- Uuden sormuksen. <3 Täydellisen hameen. Perhejoulun.

38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Perhejoulun, mikä olisi kestänyt hieman pidempään. Hurtsin levyn.

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Tämä on vaikea, en ole mikään leffaihminen... Ainakin Pitkät kihlajaiset.

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- En oikein mitään.

41. Ketä kaipasit?
- Perhettä, ystäviä.

42. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
-Minä itse. Pikkupoika.

43. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- Yhtä.

44. Oletko joutunut tappeluun?
- En.

45. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- Olen.

46. Oletko juonut "perseitä"?
- En.
 
47. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- En.


No, en minä mitenkään älyttömästi tästä kostunut. Nyt tekee hirveästi mieli mennä lukemaan päiväkirja läpi; ei tässä voinut olla kaikki!
Tähän väliin täytyy kyllä myös tunnustaa, että ihan itseäni suojellakseni valehtelin hieman yhdessä kohdassa. Mutta vain hieman. Sovitaan, että unohdin koko asian.

edit. Luin nyt sitten vuoden päiväkirjamerkinnät, ja lisäilin joihinkin kohtiin jotain pientä. Olin oikeassa, onneksi en muistanut kaikkea, vaan vuoden aikana ehti tapahtua paljon enemmän kuin tiesinkään..!
Kirjoitin itselleni listan 2010-merkkipaaluista ja teippasin sen päiväkirjaani vuodenvaihteen kohdalle. Kirjoitan tämän vuoden lopussa taas uuden listan. Kiva kun näkee yhdellä silmäyksellä kaikki tärkeimmät asiat; tietää ainakin eläneensä, vaikka aina ei siltä tunnukaan.

Ola.

Voi Ola Salo..! Siinä miehessä on jotain, mikä vetoaa minuun ihan mielettömästi. Eikä Areenasta löytyvä dokkari hänestä auta, ei sitten yhtään.

Upea mies. Nyt täytyy kyllä laittaa hieman The Arkia soimaan ja alkaa siivota. Tänään on hyvä päivä!

1.1.11.

Vuodenvaihde = ei niin mainio kuin olisin toivonut.

Mutta sitten luin erään blogitekstin siitä, kuinka vuodenvaihteelle ei pitäisi asettaa niin kovia paineita. Ei pitäisi odottaa sen olevan niin massiivisen upea ilta ja yö, vaan antaa mennä omalla painollaan, ottaa rennosti vastaan se mitä tulee.
Loppujen lopuksi, tämän ajatuksen sisäistettyäni, viettäessämme loppuyötä miehekkeen kanssa kaksin, vuodenvaihde olikin ihan mukava. Oikeastaan ilta oli mukavampi kuin moni muu pitkään aikaan.

Näillä eväillä tulevasta vuodesta taitaakin tulla hitusen parempi. Mutta ei paineita, sen näkee sitten.