Glada vappen!

Työpaikallammekin vietetään vappua. Juuri kun tulin töihin, osa osastomme naisista oli matkalla rekvisiittavarastoon ja he nappasivat minutkin mukaansa. Yksi laittoi päähänsä peppuun asti ulottuvan mörköperuukin [sis. sarvet], toinen otti perhosen siivet ja tuntosarvet, kolmas upean tuuheat punapäähiukset ja kukkakoristeen, neljäs pupunkorvat ja nyt hän tuolla takahuoneessa ompelee itselleen hännännöpökkää.
Itse olen perinteisen malttavaisessa kokonaisuudessa, lei kaulassa ja havaijilaishenkinen kukkakoriste hiuksissani. Tietysti minun onnellani olen ensimmäisenä nuorten puolen tiskissä ja sain muutaman pikkuisen kummeksuvan katseen, mutta se nyt on aika pientä. Onhan sentään vapunaatto. :)

Eilen mieheni osti meille grillin, jota kokosimme olohuoneen lattialla yli yhteentoista. Toimitusta hidasti House, mutta sitten taas jatkettiin. Aika vimpula se on, mutta ehkä sillä yhdet vappunakit grillaa!
Tosiaan, tänään meille on tulossa muutama ystävä grillailemaan ja iltaa viettämään, varmaan lähdemme myös jonnekin ulos.

Miten te vietätte vappua? Perinteisesti vai uusia perinteitä luoden? Vai repäisettekö joka vuosi jotain aivan uutta, kokeillen rajojanne?

www.

Tiedän, siitä on jälleen aikaa. Nytkään en ehdi sen kummemmin kuulumisia kertailla, sillä olen töissä ja teen vain pikaisen päivityksen.

Olen siis nyt työharjoittelussa kaupunginkirjastossamme lasten ja nuorten osastolla. Kyllä, viihdyn hyvin. Ihmiset ovat mukavia ja olen muutenkin ottanut paikan kodikseni oikein tehokkaasti. Ties vaikka jämähtäisin tänne, jos sattuisi sopivasti aukeamaan paikka valmistumiseni aikoihin. Niin siis tietenkin jos minut haluttaisiin ottaa...

Mutta se asia, miksi ryntäsin tänne tuhlaamaan tehokasta työaikaani. Täällä kirjastossa tulee jostain syystä kaikenlaisia mielenkiintoisia kirjoja vastaan, esimerkiksi sci-fi -novellikokoelma vuodelta x. Sen takakannessa kerrottiin, kuinka kirja alunperin "julkaistiin World Wide Webissä 1997". Kieltämättä ilmaus kuulosti melko koomiselta.
Kuka sanoisi enää niin? Onkin jännittävää miettiä, miten nopeasti otamme erinäiset asiat normaaleiksi, jokapäiväisiksi ja niin... tavallisiksi.

Kuten sen, että yhtäkkiä kesken työpäivän voin hypätä tietokonetuolille ja näpyttää teille tämän kirjoituksen. Puhumattakaan siitä että minulla ylipäätään on TYÖpäiviä.