Sata asiaa päässyt taas tapahtumaan.
Ihan ensimmäisenä, mitä teille kuuluu? Tuntuuko sydämessä lämpimältä?
--
Koulu on alkanut taas. Nautin, vaikka tänäänkin nukahdin tunnille ja opettaja herätti minut. Mutta tykkään olla jälleen ihmisten parissa, ja uudet ykköset ovat mahtavia.
Meillä on myös alkanut harjoitusyritys, missä on mukana muita koulun opiskelijoita. Mahtavaa päästä tekemisiin toistenkin tyyppien kanssa, ainakin oman ryhmäni pojat ovat mukavia. Olen myös käynyt vierailemassa toisessa ryhmässä ystäväni takia, ja heistäkin ainakin yksi on avoimen lämmin persoona.
Tunnen olevani todella siunattu, kun olen päässyt tuohon kouluun sisälle. Kun miettii sitä, miten lähellä voi olla sekin todellisuus, ettei millään löydä omaa paikkaansa vaan harhailee edes takaisin, milloin missäkin.
Ihan mahtavaa. Oon ihan pilvessä kaikesta!
--
Katsokaa tämä. Se on linkki YouTube-videoon aivan upeasta 16-vuotiaasta tytöstä, Cher Lloydista, joka laulaa Brittien X-Factorissa. Ihan mieletöntä!
Juuri tällaiset ihmiset ovat niitä, jotka saavat mut herkistymään.
Anteeksi muuten, etten osaa laittaa sitä videota suoraan tähän. Jaksaisikohan joku kerrata minulle ohjeet..?
--
Vietän suklaatonta syyskuuta. Or as I said in Practise enterprise, candy-free september. :) Oli suorastaan huolestuttavaa huomata, että mulla oli ihan oikeasti lähes vieroitusoireita ensimmäisten parin päivän aikana. Yritin suostutella itseäni, että kyllähän mä nyt yhden suklaapatukan voisin syödä, ei se olisi niin kovin paha.
Se oli järkyttävää. En kuitenkaan koe syöväni mitenkään hirveän paljon herkkuja, en ole mikään addikti. Ja silti suklaan kieltäminen sai aikaan näin vahvoja reaktioita?
Osittain tämän järkytyksen takia sain pidettyä pääni ja, kuten jo sanoin, ensimmäisten päivien jälkeen tunne tasoittui. Nyt ei tee oikeastaan edes mieli. :) Ja kun on ilman suklaata, on helppo olla myös ilman kaikkia muita karkkeja. Suklaa on kuitenkin sitä parasta, joten miksi kaipaisin mitään muutakaan.
--
Olen saattanut ostaa taas kengät. Ensimmäiset oikeat korkkarini! Ne eivät ole avokkaat, mutta sinne päin. Upeat. Nyt vain odotan viikonloppua, että neidit pääsevät viihteelle!
Olen saattanut myös sortua nettiostoksille. En voinut vastustaa, kun näin Amélien halvalla, sillä haluan sen eikä minulla vielä ole sitä. Joten muutaman päivän päästä olen onnellinen Amélien omistaja, vihdoin!
Tilasin samalla myös V:lle synttärilahjaksi kirjan, hän täyttää kaksi kahden viikon päästä. Hullua miten nopeasti aika kuluu. Ja hullua, miten paljon hän oppii uusia sanoja!
Lisäsin tilaukseen myös Sweeney Toddin, kun sekin oli niin edullinen. Ehkä kääräisen sen pakettiin ja annan ukkelilleni. :)
Olen myös teettänyt kuvia. 147 kappaletta. Nyt onkin taas hyvä urakka saada aikaiseksi laittaa niitä mahdollisimman paljon albumiin, ennen kuin porukat tulevat meille synttäreille!
--
Ovellamme kävi sukunimemme takia tätejä englanninkielisestä seurakunnasta = Jehovan todistajia. Meillä oli kuitenkin ihan mukava juttutuokio.
Se täti kysyi, milloin minä ajattelen ihmisen olevan onnellinen. Kerroin, että onnellinen on silloin, kun ei ole onneton.
