Haettuani pienen miehen päiväkodista, kävimme kirjastossa. V oli taas ihan innoissaan, käveli reippaasti perille asti itse ja sitten kauhoi sylin täyteen pahvikirjoja.
Tultuamme kotiin, aloin laittaa ruokaa. Hasselbackan perunoita ja jauhelihapihvejä. Oli taas kunnon multi-taskingia, koska samalla tyhjäsin ja täytin tiskikoneen, tiskasin loput astiat sekä pesin kaksi koneellista pyykkiä. Puhumattakaan siitä, kuinka hyppäsin jatkuvasti olohuoneessa rauhoittelemassa kaatuville palikkatorneille hermoavaa lasta.
Vielä kun olisi kuullut pari - tai edes yhden - kiitoksen sanaa, mieli olisi huomattavasti parempi.
Nyt kieltämättä jo hieman väsyttää. Vielä täytyisi jaksaa laittaa pikkuiselle iltapala ja viedä hänet nukkumaan.
Olen nyt pari päivää lukenut kirjaa Eat, Pray, Love. Minuun se ainakin kolahtaa ihan täysillä, ei siis turhaan ole saavuttanut niin suurta suosiota.
Kirja saa ajattelemaan kaikenlaista. Elämää. Tätä täytyy vielä vähän miettiä, ennen kuin uskallan sanoa mitään tämän enempää.
Pitäisi itsekin uskaltaa heittäytyä enemmän.
