Eilen kävimme anoppilassa syömässä, ja pikkupoikamme jäi sinne yöksi. Paluumatkalla kotiin kävimme kaupan kautta; ostin ruissipsejä ja dippiä, ja samalla mukaan tarttui myös brittiläinen naistenlehti, Glamour. Ihan järkyttävä nimi, mutta sinänsä ihan hauska lukea jotain muuta vaihteeksi. Brittiläiset, kuten myös jenkkiläiset lehdet eroavat niin totaalisesti suomalaisista lehdistä. Paitsi ehkä Cosmosta, Cosmo on jotenkin sitä samaa huttua missä maassa vaan.
Koska pieni mies oli tosiaan yön poissa ja isompikin mies lähti aamulla aikaisin kisoihin Tampereelle, heräsin yksin. Ja lähdin aamulenkille. Ihan loistava fiilis! Ainut vaan, että kun oli lenkkeillyt, käynyt suihkussa ja syönyt kunnon lounaan ennen puoltapäivää, ei oikein tiennyt, mitä tekisi sillä lopulla päivällä.
Onneksi vetäisin jostain tuhdin energia-annoksen ja siivosin vauhdilla seuraavan tunnin ajan. Raivasin lattiat selviksi leluista ja pyykeistä, pesin vessan, imuroin, pyykkäsin kaksi koneellista. Vielä tiskit odottaisivat, mutta katsotaan nyt, jaksanko olla niin ahkera.
Äsken laitoin vihdoin lastenvaunut myyntiin huutonettiin. On ollut tarkoituksena jo vaikka kuinka kauan, ollaan valkattu uudet matkarattaatkin jo, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Kun ei oo jaksanut ottaa kuvaa. o____O No mutta, nyt se on joka tapauksessa tehty. Toivottavasti joku ostaa, niin saadaan uudet ja kevyemmät tilalle.
Tuntuu vaan oudolta luopua niistä. Outoa, miten paljon sitoo tunteita johonkin esineeseen. Aivan kuin V:n vauva-aika olisi jotenkin kiinnittyneenä niihin vaunuihin.
Enhän mä hänen vauva-aikaansa ole myymässä, vaan rattaat!
Täytyy nyt vaan asennoitua, että ne on vain väline elämän helpottamiseksi. That's all. Niitä tulee ja menee.
Uudet rattaat on kyllä silti samanväriset, ettei erosta tulisi liian tuskallinen.
Vielä olisi 2,5 ranskan rästitehtävää tekemättä. Ehkä voisin kerätä taas sen verran voimia, että saisin itseni ylös tästä sohvalta läppäriltä, ja siirtyisin toisen koneen ääreen hoitamaan homman loppuun. Viisi opintopistettä, here I come!
