Oletko kärsinyt krapulasta? Minä olen. Juuri tänä aamuna.
Katsoin illalla Pitkät kihlajaiset. Pidin leffasta, pidin todella, mutta se tuli niin myöhään, että loppuvaiheessa aloin pilkkiä. Otin muutaman Daimin pysyäkseni paremmin hereillä. En syönyt niitä mitenkään mahdottomasti, ehkä 10 siinä koko loppuleffan aikana.
Aamulla oli ihan hirveän tunkkainen ja pääkipuinen ja ahdistava olo. Osittain se saattaa johtua myös siitä, että olimme eilen Karibiassa uimassa ja kloorinhaju ihossani ja hiuksissani aiheuttivat minulle jälkikäteen hieman päänsärkyä. Mutta olen saanut samantapaisia oireita aiemminkin syötyäni illalla karkkia.
Ei oo kivaa.
Toisaalta olen myös ilokseni huomannut, että ei mun edes välttämättä tarvitse syödä mitään ylimakeita ällötyksiä. Rakastan puhua niistä, saan jo niillä puheilla ihanan suklaisen maun suuhuni ja - se riittää.
Ja ei, tämä ei ole mitään ihmeellisiä laiharilupauksia, jotka rikkoutuvat huomenna. Olen ihan oikeasti vain huomannut tämän piirteen itsessäni.
Samoin kuin sen, että vaikka söisin muutaman suklaapalasen, ei samaan syssyyn tarvitse syödä koko levyä.
Ihana tunne. Vapauttava.
En ole koskaan ollut mikään ultihyper mässynsyöjämonsteri, mutta hetkittäin harkinta on kieltämättä pettänyt myös siinä pienemmässä mittakaavassa.
Oman kehon tarpeita ja "tarpeettomuuksia" on hyvä kuunnella. On heti paljon tasapainoisempi olo.
