Voihan sitä kai päivän näinkin aloittaa. Herättiin puoli seitsemältä, että päästäisiin kahdeksan aikoihin lähtemään kohti Helsinkiä ja Sea lifea. Hirveä säätäminen, mutta vihdoin pikkuisen myöhässä aikataulusta päästiin lähtemään liikkeelle. Oltiin liikkeellä ehkä 100 metriä. Auto vaan luovutti, eikä käynnistynyt enää millään. Mies soitti yhdelle kaverilleen, joka asuu tässä vieressä, jos hän olisi tullut auttamaan. Mutta ei, kaveri olikin ollut ryyppäämässä ja käytännössä vasta menossa nukkumaan. Kaverin tyttöystävä kuulemma vähän rähjäsi, ettei nyt voi lähteä mihinkään, joten ei se sitten tullut. Kiitos vaan.
No, ruvettiin sitten kaksin työntämään autoa johonkin hiukan järkevämpään paikkaan, mikä oli yllättävän haastavaa tuolla liukkaalla tiellä. Yhdessäkin kohdassa en pystynyt työntämään ollenkaan, koska jalka luisui aina uraan. Yksi mies katseli meitä jonkin matkan päästä, mutta ei edes tullut kysymään, voisiko mitenkään auttaa. Onneksi eräs toinen tuli ja saatiin supernopeasti työnnettyä auto parkkiin. Kiitos hänelle!
No, Helsinki jäi nyt näkemättä, mutta ehkä sitten joskus toiste. Eiköhän se Sea life ole pystyssä vielä parin viikon päästäkin.
---
Huomasin laiharissani vakavia puutteita. Äitiyslomalla ollessani kävin lenkeillä sen verran, etten lihonut, vaikken kyllä laihtunutkaan. Nyt jotenkin lenkkeily on jäänyt, ja tuloskin on sen mukainen... Eilen käydessäni pienellä kävelyllä, kun piti hakea yksi paketti postista, tajusin, että lenkkejäkin oikeasti tarvitaan. Vaikka olen nyt tosi energisesti jaksanut siivota, imuroida, käydä siellä kirjastossapostissakaupassa, tehdä ruokaa, tiskata ja ties mitä, niin ei se oikeasti riitä. Vaikka ruokavaliokin on nyt parempaan suuntaan, mutta sitäkin pitää parantaa vielä paljon.
Oivoi. Miksi elämä täytyy tehdä niin hankalaksi?
Se minun täytyy kyllä myöntää, ettei mulla ole varsinaista ongelmaa olla juuri sen kokoinen kuin olen. Ei tämä koko minua haittaa. Mutta minua haittaa se, että olen ihan oikeasti ylipainoinen. Sen verran tahdon pudottaa, että olisin taas normaalipainoinen. Puhumattakaan siitä, että näin huono kunto ei pidemmän päälle ole kovin tervettä. Ja toinen ärsyttävä asia on se, kun ei enää mahdu omiin vaatteisiin. Kun maha tulee kipeäksi jos käyttää farkkuja pari tuntia. Semmoinen ei ole mukavaa, se ei ole tervettä.
Joten nyt ensimmäinen tavoite on lihomisen pysäyttäminen ja sitten hidas kääntyminen laihtumisen puolelle. Kesäkuntoon en varmaan vielä tänä vuonna ehdi, mutta jos nyt jouluna saisi jo laittaa jonkun nätin mekon päällensä. [ps. Mitä edes tarkoittaa olla kesäkunnossa? Kuka senkin käsitteen on luonut ja iskostanut meihin kaikkiin..?]
Nyt tekisi mieli vähän fittailla, mutta en ole varma, onko miehen kaveri [eräs toinen, joka lupautui auttamaan auton kanssa. Ihana että jostain löytyy näitäkin] tulossa tänne hetken päästä, he kun ovat ulkona rassaamassa sitä romua.
No, katsotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti