Tänään oli aika viehkeä päivä. Menin puoli yhdeksäksi kirjastoon, missä oli semmoinen kirjastokokoontuminen, en minä oikein vieläkään tiedä mikä se oli. Mutta siellä vaan oltiin koko meidän ryhmän kanssa.
Lopputuloksena kuuntelin puolella korvalla pari tylsää höpötystä, poistin pari sataa viestiä kun viestimuistini rajat tulivat taas vastaan, luin Ilta-Lehden [vai -Sanomat? Ihan sama.] ja vanhan Nyt-liitteen, kävin Milanissa syömässä ja juttelin niitä näitä. Ranskan tunnilla 'parini' kysyi, mitä hän oli missannut [hän ei päässyt paikalle, koska hänellä oli muita kursseja joita ei viitsinyt missata], eikä mulla ollut aavistustakaan. Todennäköisesti ei siis paljon mitään.
Ranskan tunnit. Ahh. Pidän ranskasta, mutta ne numerot - ei mitään järkeä! Kuka hitto on päättänyt, että yhdeksänkymmentäkolme on ranskaksi neljä-kaksikymmentä-kolmetoista? Kuka hitto jaksaa palikkamatikkaa jopa yksinkertaisten lukujen kanssa..? Ei ole todellista. Ei todellakaan.
Loppujen lopuksi. 12 tunnin päivä, vaikkei se nyt niin kamalan raskas ollutkaan. Mutta alkaa se vähän tuntua, kun on herännyt viideltä [lapsi ei taas oikein tahtonut nukkua].
Ja sitten kun tulin kotiin - no, eihän meillä ollut mitään ruokaa. Olisihan rakas mieheni ehkä, EHKÄ, voinut sen verran jaksaa informoida. Lähdinpä siis takaisin ulos ja kauppaan, jonka ohi olin kävellyt hetkeä aikaisemmin.
Mutta on tässä päivässä jotain hyvääkin. Yksi vanhoista ystävistäni oli lähettänyt paketin. Siinä oli pikkupojalle kitarapaita ja minulle mukavan oranssi paita värikkäällä pilvellä ja miljoonalla lovella. Ihana. <3 Ehkä maailman paras ystävä, koska en todellakaan osannut odottaa. [vaikka hän noin viikko sitten kysyi meidän kokoja, krhm.] Päivän pistesaldo kääntyi siis pahasti plussan puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti