Miten meni juhannus?
Meidän meni osittain mönkään. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka peruvat juhannuksen vain koska "ei oikein oo fiilis lähteä mihinkään". Kun yksi perui, kaksi muutakin perui. Olimme siis kolmestaan mieheni ja ystäväni K:n kanssa.
No, vietimme sitten hyvän illan kolmistaan! Korkkasimme pari pulloa, teimme yhdessä ruoan ja jälkiruoan, söimme, pelailimme, katsoimme leffaa ja ennen kaikkea juttelimme paljon. Ihanaa kun on ystävä kylässä!
Tänään, ennen hänen kotiinlähtöään, juttelimme ruskettumisesta. Olemme molemmat kalpeita täyssuomalaisia, jotka palavat ennen kuin ruskettuvat. Tai no... Palavat, mutteivät koskaan rusketu.
Emme kumpikaan voi käsittää tahallista itsensä käristämistä auringossa. a) Überrusketus on ruman näköinen, etenkin niitä liian vaaleita hiuksia vasten ja b) ei se nyt niin kovin tervettä ole, ei fyysisesti eikä henkisesti.
Olimme molemmat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kevyt päivetys on ihan kiva, kun se tulee ulkona ollessa sitä sen kummemmin ottamatta. Kuitenkin se tuntuu hiukan oudolta, että se päivetys pitää saada jo huhtikuussa, että sitten kun kesä tulee, ei olisi niin kalmankalpea. Woot?! Mitä ihmettä..? Miksi tarvitsee olla ruskettunut ennen kuin se on luonnossa edes mahdollista?
En ymmärrä, miksi olisi jotenkin noloa, hävettävää tai muuten vaan daijua olla olematta sen värinen kuin on.
Kaiken tämän jälkeen on kuitenkin ihana myöntää oma vietävyytensä, koska ehkä sitten kuitenkin haluan kokeilla tätä tuotetta vielä tänä kesänä. Mutta kuitenkin vasta nyt auringon jo paistaessa ja päivetyksen ollessa mahdollista, eikä silloin kun lumikin vielä oli maassa...
