Puolenpäivän aikoihin mulle soitettiin, että voinko tulla tänään sairaan sijaiseksi. Mua hiukan harmitti, että edelliskerralla en ollut kuullut puhelinta, ja sijaisuus oli mennyt jollekin muulle. Siksi halusin päästä tällä kertaa, tavalla tai toisella.
Pitikin hiukan soitella, koska mies oli työhaastattelussa Helsingissä, enkä ollut ihan varma, ehtisikö hän ajoissa ennen kuin mun täytyy lähteä. Onneksi anoppi suostui hakemaan lapsen hoitoon heti töistä päästyään. No, tulihan se mieskin ajoissa, joten ei ollut hätiä mitiä. Täällä siis ollaan!
Fiilis on hyvä. En ole aiemmin ollut iltavuorossa, joten on hassua miten vähän täällä on ihmisiä töissä. Vaikka eipä noita asiakkaitakaan hirveästi ole.
Tuntuu ihan siltä, kuin olisi vain ollut pitkä viikonloppu välissä, ja sitten olisin palannut takaisin. Tosin kirjojen järjestystä on hiukan muutettu, mutta muuten tunnelma on sama.
Täällä on jotenkin hyvä olla.
