Katselin pari jaksoa Gleetä, ja siitä innostuneena surffailin Spotifyn ihmeellisissä ulottuvuuksissa. Vastaan tuli biisi nimeltä Sway, ja hetken piti kelata, millä muulla bändillä on samanniminen biisi.
The Perishers.
Sehän se. Nyt en pääse millään yli tästä. Muutama vuosi sitten kuuntelin bändiä intohimoisesti, sain veljeltäni heidän levyjään. Omistan niistä kolme, en oikein muista mitkä sain häneltä ja mitkä ostin itse.
Joka tapauksessa. Nyt kun hukuin taas uimaan näissä ihanissa, niin tutuissa sävelmissä... En tiedä, pääsenkö tänä yönä nukkumaan ollenkaan.
Nyt lähti soimaan levy Let there be morning. Ehkä eniten kuluttamani kaikista kolmesta.
Kummallinen tunne, kun vuosien takainen tuttu melodia alkaa kuiskuttaa korvaan. Musiikki on niin vahvaa; kun laittaa silmät kiinni, melkein tuntee sen kaiken saman, mitä tunsi silloin aiemmin. Maatessani kotona, omassa huoneessani, silmät kiinni ja kuunnellen. Kuin olisin siinä samassa hetkessä taas, eikä näitä vuosia tässä välissä olisi olemassakaan.
Musiikki on niin vahvaa.
Olisinkin vielä 18-vuotias pölkky. Elämä olisi omalla tavallaan yksinkertaisempaa.
Vaikka en minä kyllä ihan kaikkea takaisin ottaisi. Eilen siivotessani netistä jälkiä minusta, lueskelin hyvän aikaa vanhaa nettipäiväkirjaani. Vanhat murheet lätkivät aika huolella naamaan.
Mikäli tähän blogiin joku tuttuni joskus eksyy, tahdon pyytää anteeksi aiheuttamiani huolia. Se on onneksi mennyttä elämää nyt.
--
Huomenna saamme vihdoin palohälyttimet kattoon. Vastahan minä yli kolme viikkoa sitten sitä huoltomiestä hätyyttelin. Katsotaan samalla kylppärin hometilanne; toisaalta toivon että se ei ole mitään. Toisaalta jos on, toivon että saan jotenkin yhdistettyä sen meidän pikkupojan astmaan.
Huomenna myös uimaan. Oon niin rakastunut tähän hyvään oloon, minkä uiminen saa aikaan!
Illalla sitten ystävien kesken viettämään leffailtaa. Pitäisikin muuten vielä ennen nukkumaanmenoa katsoa valmiiksi jonkun suolaisen herkun ohje, niin ehtii huomenna käydä uinnin jälkeen kaupassa ja tulla sitten kotiin leipomaan.
Musta tulee isona semmoinen pullantuoksuinen, lämmin, mukava, vieraanvarainen, todennäköisesti edelleen hieman pullukka mutta sitäkin onnellisempi superäiti ja -vaimo.
Hyvää yötä, kauniita unia.
