Meillä oli viime viikolla pääkirjastossa mielettömän hyvä ja mielenkiintoinen luento tietoturvallisuudesta. Vaikka olen asian jollain tasolla tiedostanutkin, aina hyvien puhujien luennot avaavat silmiä entistä enemmän.
Ihan oikeasti, en halua, että tulevat mahdolliset työnantajani googlettelevat minua ja sitten lukevat, millainen olen ollut 17-vuotiaana.
Olenkin alkanut siistiä nettiä minusta. Poistaa asioita, joita en halua säilyttää. Tiedän, että ne todennäköisesti säilyvät edelleen jossakin bittiavaruudessa, koska tiedon säilyttäminen on halvempaa kuin poistaminen. Mutta kunhan ovat piilossa siellä jossain, niin ettei niitä ihan kuka tahansa pikku nörtti saa kaivettua esille.
Poistin esimerkiksi vihdoin galleriaprofiilini. En ole edes käyttänyt kyseistä palvelua ikiaikoihin, en vain ole myöskään malttanut poistaa itseäni kokonaan. Eniten tulee muuten ikävä niitä ihania ryhmiä [en edes muista, miksi niitä sanotaan?]: "on ihan okei pitää viittaa", "muusikot vie sun naisen", "fat people are hard to kidnap" jne.
Olen tiukentanut facebookin asetuksia. Käytän sitä salaisella selaimella nykyään, tai miksi ikinä sitäkään oikeasti kutsutaan. En myöskään aio lisätä enää yhtäkään kuvaa pikkupojastani [ainakaan mitään selkeää kasvokuvaa]. Tutut saavat niitä kyllä sähköpostitse. Tiesitkö muuten, että facebookista voi ladata tiedostona joka ikisen tiedonmurusen, minkä olet ikinä jakanut siellä? Jokaisen tekstinpätkän, jokaisen kuvan, myös ne mitkä olet poistanut? Ne eivät siis oikeasti poistu sieltä koskaan.
Äsken poistin eräältä runosivulta kaikki tiedot, joiden avulla sen profiilin voi yhdistää minuun. Nyt piilotan teiniä kirjoittamaani nettipäiväkirjaa.
Huh, mikä työ tässä onkaan. Tämän kaiken kun olisikin tajunnut jo aiemmin.
--
Kaikista eniten kyllä toivon, että pikkusiskoni - joka on aikalailla kovasanaisempi kuin minä - tajuaisi myös, millaiset seuraukset nettikäyttäytymisestä voi olla. Miten senkin vain osaisi selittää niin, että toinen todella ymmärtäisi?
