Piti tarkistaa yksi Turun osoite googlemapsista. Ajauduin sitten katselemaan satelliittikuvin omia kotiseutuja [isin punainen autokin näkyi kotipihassa], mummolan tuttuakin tutumpaa rantaa [vesi oli kartassa juuri sen väristä, millaisena sen muistan] ja mummilan tuntemattomammaksi jäänyttä seutua.
Iski kova koti-ikävä.
Vaikka Turkukin on kaunis, ei se silti voita kotia. Niitä paikkoja, joissa on viettänyt lapsuutensa. Jokin niissä vetää ikuisesti puoleensa, vaikkei se elämä varmasti sen kummempaa ole sielläkään.
Jokin minua vetää Karjalaankin, vaikka en edes siellä käydessäni ollut samoissa paikoissa, mistä sukuni on kotoisin.
Jokin siinä vain on.
Tämän päivän ajatuksissa siis koti, mieltä liikuttava musiikki sekä inspiroiva blogi, minkä löysin tänään. Kyllä, blogi käsittelee laihdutusta. Neiti järkyttyi omasta lihomisestaan, vaikka olikin edelleen normaalipainon rajoissa, ja otti tavoitteekseen mahtua valmistumismekkoonsa. Laihtui kymmenen kiloa noin puolessa vuodessa, mikä on tosiaankin etenkin normaalipainon sisällä aika hyvin.
Tästä tulee kyllä minunkin tavoitteeni. Tiedän juuri sopivan tavoitehameen. Sen hameen, mikä minulla oli päälläni, kun olin ensi kertaa vierailemassa nykyisen mieheni luona.
Sopivasti Spotify tarjoaa vähän piristävämpää musiikkia, biisin Dancing with myself. Nyt on aika lähteä liikkeelle ja nousta tästä aivottomasta suosta, mihin itseni taas linttasin.
