Kaksi, kaksi ja puoli vuotta siihen meni. Että sain tehtyä itselleni äidin päivärytmin.
Aiemmin olen päivän ajan stressannut sitä, miten pitäisi tehdä koulujuttuja ja vitsit kun V ei anna mun tehdä niitä ja miksei mies jo tule kotiin ja ole lapsen kanssa. Ja sitten illalla olenkin ihan nääntynyt kaikesta stressaamisesta.
Nyt olen tyynesti ollut päivän lapsen kanssa, leikkinyt, ulkoillut, tehnyt kotitöitä. Kun hän menee sänkyyn, teen tunnin ajan läksyjä. Saan vaikka mitä aikaan, ja stressiä on paljon vähemmän.
Ihan mahtava fiilis.
Toivottavasti saan pidettyä tätä rytmiä yllä. Päälle vielä jumppaukset; sovittiin etten saa ostaa uusia housuja rikkimenneiden lempparipöksyjen tilalle ennen kuin olen laihtunut normaalipainoiseksi -> motivaatio on ymmärrettävästi aika kova.
Nyt kyllä nukkumaan, että jaksaa nousta aamulla. Koulun jälkeen ehtiikin käydä Infossa; kirja-ale alkaa! Tähtäimessä Eniten vituttaa kaikki. Muuten täytyykin laittaa kaikki liikenevät roposet talteen uutta autoa varten...
