Kiharat olivat pitkään lempiasusteeni. Eivät tosin enää muutamaan viime vuoteen, mutta sitä ennen. Minulla oli siis ihana, vaivaton ja pörröinen pehmennys.
Jonkin aikaa sitten aloin haaveilla muotoiluraudasta. Sainkin siskoltani minisuoristusraudan, jotta voisin kokeilla kiharoiden tekemistä.
Saakelin vaikeaa. En ymmärrä, mikä siinä on, mutta jotenkin ne eivät vain luonnistu!
Olen muutenkin ollut aina ihan toivottoman huono laittamaan hiuksiani. Hyvä kun ponnarille osaan vetäistä. Voit siis arvata, että kihartaminen - varsinkin minisuoristajalla - oli ihan toivotonta. Kokeilin sitä taas äsken, enkä vaan vieläkään osaa. Jälkiä paikatakseni suoristin hiuksia lopuksi, enkä tiedä onko lopputulos parempi vai huonompi.
Vähän aikaa sitten ostamani harja on siis edelleen lempihiustenmuotoiluvälineeni. Sillä kun vetelee, jälki on tasaisen ennalta-arvattavaa, ja lopputulos kelpaa ainakin minulle.
Silti, silti se Remingtonin Pearl Wand houkuttelee tätäkin pientä mieltä puoleensa... En tiiä, voi olla, että jonain päivänä sitten kuitenkin sorrun siihen. Ja todennäköisesti petyn pahasti.
Siihen asti olen kyllä ihan tyytyväinen kerrostettuihin hiuksiini. Vaikka ne taas näyttävätkin tämän päivän idiooteilta pienen harjoittelukokeiluni jäljiltä. Missähän kaikki pampulat ovat...
--
Anteeksi, tämä vaan on taas näitä päiviä, kun täytyy raportoida jokaisesta liikesarjasta. Onkohan mulla liian vähän ystäviä?
