perjantai 21. toukokuuta 2010

11.

Torniolainen poika on kirjoittanut 11 ällää. Miten mieletön suoritus, onnea uudelle ylioppilaalle!

Harmi vain, että luin uutisen Hesarista. Artikkelin perässä kun oli taas niin mehukkaita kommentteja, ettei mitään rajaa...
Ihan ensimmäinen kommentti, joka minutkin siivitti lukemaan lisää, kysyi, ovatko laudaturit ihan oikeita laudatureja vai vaan kukkaislaudatureja. Kirjoittajan mielestä oikeita laudatureja kun ovat vain pitkä matematiikka ja fysiikka!
Hän saikin melkoisen paljon vastauksia, mm. sen, että todellakin poika kirjoitti sekä pitkän laudaturin että fysiikan. Että oliko jotain muuta valittamista.

No olihan sitä. Monien kommentit vihjailivat tyyliin: "kirjaviisautta kyllä löytyy, mutta pysyyköhän vasara kädessä?" Todella typerää aliarviointia. Miten voikaan sanoa noin, jos ei ole koskaan nähnyt kuvaakaan kyseisestä henkilöstä! Mahtaisi pikkuisen hävettää, jos paljastuisi, että torniolainen on oikein nikkareiden nikkaroija.
Vaikka eihän sillä, enhän minäkään tiedä. Minä vain yritän olla ajattelematta ennakkoluuloisesti!

Lisäksi valitettiin sitä, että eihän niillä ällillä mitään tee, kun 4 ällää riittää pääsykokeissakin suurimpiin koulumenestyspisteisiin.
Itse ymmärrän oikein hyvin sen, että tahtoo saada hyvät paperit. Ei sitä tehdä kenenkään muun takia, vaan itsen takia! Minäkin kirjoitin lyhyestä matikasta ällän. Mitä olen tehnyt sillä? En niin mitään! Mutta jos olisin saanut e:n olisin käynyt uusimassa. Ihan vaan periaatteen vuoksi.

Muutamat valittivat sitä, kuinka on ihan epäreilua verrata ylioppilastodistuksia, kun kokeet ovat muuttuneet niin paljon.
Huomasi kyllä, että kirjoittajat olivat hieman vanhempia. Kokeet kun ovat muuttuneet vuosina 1992-1996! Toiset onneksi osasivat kertoa, että vaikka toisaalta monen ällän saaminen on nyt helpompaa [reaaliaineista saa erilliset arvosanat], on nykyään sen yhdenkin ällän saaminen vaikeampaa [ennen sen sai 20% kirjoittajista, nyt 5%]. Joten miten sen nyt ottaisi, kumpi on helpompaa? Taisi tosiaan vain pieni kateuden piikki vaivata näitäkin vanhempia herrasmiehiä ja -naisia, jotka ovat kirjoittaneet ennen uudistuksia.

Yksi jännä kommentti oli myös yhden amislaisen, joka haukkui lukiota täysin turhaksi ja valitti kuinka amislaiset sentään haluavat päästä nopeasti töihin ja pitää rattaat pyörimässä, ja että mihin amislaisten urotöiden kehuminen on unohtunut.
Jälleen tätä käsittämätöntä lukio vs. amis -kilpailua. Mikseivät molemmat vaihtoehdot voi olla ihan yhtä hyviä?
En itse henkilökohtaisesti tiedä, mutta voiko valmistua lääkäriksi tai professoriksi käymättä lukiota? Olisi hauska tietää tähän vastaus. Koska jos joku tuollainen ammatti/työ on haaveissa, onko silloin vaihtoehtoja..? Jonkunhan nekin hommat on tehtävä, yhtään väheksymättä "tavallisia" duunareita.
Joku toinenkin valitti sitä, kuinka hukkaan heitettyjä nuokin lukiovuodet olivat. Miten niin? Miksi ihmeessä toiset ottavat sen niin henkilökohtaisesti, jos joku toinen haluaa käyttää muutaman vuoden elämästään lukiossa..?
Itselleni ainakin lukio oli oikein oiva vaihtoehto. Rehellisesti sanottuna, ei minusta olisi ollut muuttamaan pois kotoa 15-vuotiaana. Kolme lukiovuotta toivat lisäaikaa aikuistua turvallisesti, ja olen siitä hyvin kiitollinen.
Lisäksi pidän lukiosta. Siellä saa vielä rauhassa tutkailla kaikkia aineita, eikä tarvitse vielä jumiutua niihin muutamaan, jotka erikoistavat yksilön jonkun ammatin edustajaksi. En kadu valintaani pätkääkään.

Kyllä, saatoin ottaa tämän kaiken haukkumisen hieman henkilökohtaisesti. Mutta vilpittömästi toivon, että tuo torniolaispoika ei kohtaa näitä kommentteja, tai jos kohtaa, antaa hyvän vastuksen. Koska luulisi, että tuolla päällä saa jotain sanottua vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti