Lauantaiksi on luvattu 23 astetta lämmintä. Tulisikohan se kesä sittenkin..? Ainakin kovasti alkaa jo suunnitelmia muotoutua päässä, juuri nappasin mukaan Seikkailupuiston kesän ohjelman.
Työharjoitteluani on nyt jäljellä kolme viikkoa. Seitsemän viikkoa takana. Ei uskoisi. Ja sitten kuitenkin...
Tämä on ollut mukavaa aikaa. Toivottavasti päädyn vastaavanlaiseen työilmapiiriin ihan pysyvästi, sitten jonain päivänä.
Toisaalta välillä tulee ikävyyksiäkin vastaan. Jonkin aikaa sitten yksi tyttö tuli pyytämään minulta poliisin numeroa tehdäkseen rikosilmoituksen. En kehdannut kysyä, mitä oli tapahtunut, mutta hän oli hiukan järkyttynyt, vaikka toisaalta toimikin rauhallisesti.
Toinen tilanne oli hetki sitten, kun tässä pyöri kaksi pikkutyttöä, joilla ei ilmiselvästi ollut mitään hajua nettikoneidemme käytöstä. Valittelivat jotain, että ilmeisesti nuorempien koneella voi olla vain puoli tuntia. En ehtinyt väliin korjaamaan, että joka koneella saa olla ihan yhtä kauan. Hetken päästä he olivat tässä taas ja puhuivat tietyllä äänensävyllä kuinka kuulokkeita saa kuulemma neuvonnasta, mutta missä ihmeessä se neuvonta muka on. Siinä vaiheessa vähän huutelin tästä tiskin takaa, että tarvisitteko te kuulokkeita. Kumpikaan ei katsonut päinkään, ihmettelivät vain keskenään, että mistä tuo sen muka tietää, eivätkä reagoineet minuun sen enempää.
Siis mitä ihmettä, missä ovat nykylasten käytöstavat? Hyvä on, minäkin kuuntelin ehkä salaa, mutta eivät he kyllä kovin hiljaa puhuneet. Sitä paitsi olen asiakaspalvelutyössä, ja jos asiakas on selvästi apuakaipaavan näköinen [palloilee edes takaisin], eikö silloin ole minun asiani puuttua..?
Puuh, en tiedä. Toivoisi vaan, että vanhemmat hoitaisivat asiansa paremmin.
Jännittävää, kuinka eri tavalla sitä kiinnittää huomiota kaikkiin pieniin tapahtumiin, kun on oma lapsi, jonka kasvatusta pitää miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti