Sooloilua.

Katsoin juuri Neloselta Sooloilua. Voi kun muistaisikin aina sen elämisen yksinkertaisen onnellisuuden, mikä välittyi niin hyvin niistä päähenkilön ja anopin viettämistä yhteisistä hetkistä keskellä ei mitään. Kumiankkojen tiirailu, oravien hätistely, pannarin paistaminen... Mitä sitä muuta ihminen päiväänsä tarvitsee?
Onneksi olen ainakin omalla kohdallani huomannut, että kyllä se kevät saa hymyn huulille ihan vaan kauppareissunkin aikana. On helppoa olla onnellinen, kun ei odota liikoja vaan ymmärtää onnen koostuvan niistä arjen pienistä asioista. Niin kliseistä kuin se onkin, totuudesta ei pääse mihinkään.

Tänään olen ollut onnellinen siitä, että pikkupoikani tuli viikonlopun reissultaan kotiin, ulkona oli niin ihana ilma ettei meinannut malttaa lopettaa lenkkiä ollenkaan, teimme mieheni kanssa simppeliä mutta ihanaa salaattia ruoaksi, ja taivaalla loistaa vieläkin pieni valon kajo.

Huomenna taas uuteen, upeaan työpäivään! Täytyykin vielä kertoa, että yhdeksi aamurutiinikseni on tullut ostaa torilta banaani evääksi töihin. Viime viikolla nappasin mukaan myös litran mansikoita työpaikan kahvipöytään, mikä aloitti muutaman kollegan päivän huomattavasti aurinkoisemmin. On mukava ilahduttaa, eikä siihen tosiaankaan vaadita paljon!