maanantai 10. toukokuuta 2010

Ottaisinko osani.

Tänään töihin palasi pitkältä sairaus- ym. lomalta henkilö, jonka äiti on ollut vakavasti sairas. Äiti menehtyi parisen viikkoa sitten.
En ole ehtinyt edes tavata tätä naista kertaakaan, ja nyt aamulla hän itkien selitti työkavereilleen tunnelmiaan. En osannut olla kuin vaiti.

On vaikeaa kohdata vieraan ihmisen suru. Varsinkin kun hän on kaikille muille tuttu. En oikein tiedä, missä paikkani on. Toisaalta pelkään olevani töykeä, jos en reagoi asiaan mitenkään, toisaalta en ole varma, pitäisikö minun pitää tietty etäisyys tilanteeseen. Olen kuitenkin kuullut asiasta enemmän kuin ehkä pitäisi, henkilökohtaisempia asioita kuin ehkä tarvitsisi.

Ehkä tulevat tunnit kertovat vastauksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti