Valitettavasti minulla on lähes ainoastaan huonoja kokemuksia Laura-nimisistä ihmisistä. Ei sitten millään pahalla teitä Lauroja kohtaan, joita en ole vielä syystä tai toisesta tavannut, ettekä ole päässeet vakuuttamaan minua mukavuudestanne.
Mutta Laura Närhi. Siinä on sitä jotain.
Aluksi inhosin biisiä Tämä on totta. Hitto vie mitä toistoa taas.
Mutta sitten se muu levy. Spotify, elämäni pelastus! Mikä ihana yllätys Suuri sydän olikaan. Onkaan! Olen menettänyt oman sydämeni ihan täysin. Myös Tämä on totta avautui vähitellen minullekin, nyt pidän siitä. Ehdottomasti.
Koska olen tällainen lälly, on yksi suokeistani tietysti Mä annan sut pois. Mutta kyllä ne muutkin iskee niin kovaa tajuntaan, ettei ole tosikaan.
Olen myös innostunut kuuntelemaan Kemopetrolia pitkästä aikaa. Jotenkin se vain toimii yhä edelleen.
Vielä en ole päättänyt, pidänkö enemmän vanhasta vai uudesta Lauran äänestä. Toisaalta vanhasta, siinä oli enemmän jotain särmää, mutta tämä nykyinenkin on niin puhtaan kaunis...
Ehkä minun ei tarvitse päättää.
Jos et ole vielä kuunnellut Närheä ja Suurta sydäntä, suosittelen lämpimästi. Aloita vaikkapa biisistä Hiljaisia päiviä. Se soi minullakin nyt, ja kuulostaa mielettömän hyvältä.
--
Spotifyssa tulee joku Ressu Redford -mainos vähän väliä. Pikkupoikani alkoi itkeä kuullessaan sen. Kertoo jotain tämän perheen arvostuksen kohteista. ;D
