Vihdoin mun sisälläni on rauha ja tasapaino.
Oon ollut viime aikoina niin sekaisin, stressaantunut ja väsynyt, etten ole jaksanut mitään. Jätin yhden kurssinkin pois, vaikka muutenkin koulua on vähän.
Aloin pitää enemmän huolta kodista. Keräilen levällään olevia tavaroita kun menen niiden ohi. Tiskaan tiskit joka ilta.
Hoidan miestäni. Väsyneenäkin halusin hieroa häntä, kun hän vihjaisi kipeistä hartioista.
Leikin pikkupojan kanssa. Luetaan yhdessä kirjoja. Ajattelin viedä hänet joku päivä eläinkauppaan katselemaan hiiriä.
Olen vähentänyt syömistä. Sokeriherkkuja syön tuskin lainkaan. Juon paljon teetä hunajalla.
Ja jotenkin olo on rauhoittunut. Olen päässyt tasapainoon. Pienillä asioilla.
Fyysistä oloa on parantanut tuo syöminen. Joogaankin hiukan päivittäin, mutta se nyt on vielä niin pientä etten tiedä kannattaako sitä edes sanoa ääneen. Painoa on kuitenkin tippunut parin viikon aikana 2, melkein 2,5 kiloa. Olo on sen mukainen; kevyempi. Toivottavasti tämä jatkuu.
Suurimmaksi osaksi syytän olostani silti tiskaamista. Se, että joka ilta ennen nukkumaanmenoa heittää aivot jo narikkaan ja tiskaa kaikki astiat, saa mennä nukkumaan puhtaalla keittiöllä ja herätä kun keittiö on edelleen yhtä puhdas. Se vaan on jotenkin mieltä puhdistavaa.
Mulla on hyvä olla nyt.
