perjantai 26. marraskuuta 2010

Jäätävää.

Siellä on kylmä. Pelkään, koska varpaani irtoavat. Tunto ei ole vielä palannut ihan normaaliksi.
Onneksi pian tulee taas opintotuet, jos sitten olisi varaa ostaa ne talvikengät. Olisin kyllä tarvinnut niitä jo...

Melkoisen jäätävää sekin, kun kauppatorilla vastaan tuli tyttö, jolla oli vielä pelkät sukkikset ja pikkuiset tossut jalassaan. Hänen takkinsa helma ulottui puoleenreiteen, ja halkio oli melko korkealle, mutten silti edelleenkään nähnyt muita vaatekappaleita kuin ne sukkikset. En tiedä, mitä hänellä oli päällään. En kehdannut kysyäkään.

Nyt olen onneksi onnellisesti kotona, edessäni kupillinen kuumaa Daim-kaakaota ja jalassa villasukat. Hiukan yli tunti omaa aikaa ennen kuin haen pikku-ukon päiväkodista.

Päivän suunnitelmat: siirrän kaikki lapsen lelut omaan kaappiinsa, ja saan lisää tilaa kirjahyllyyn. Siirrän ei niin tärkeitä kirjoja hyllytason verran alemmas [siksi ei niin tärkeitä, jos vaikka V keksisi vielä tuossa iässä repiä niitä alas ja taiteilla niihin jotain omiaan] ja saan pöydälläni tursuavat kirjat hyllyyn. Ajattelin siirtää myös DVD:t ylemmäs, kun pikkupoika on niistäkin ollut vähän liian kiinnostunut.

Appivanhemmat ottavat pikku termiittimme hoitoon täksi yöksi, joten illalla toivottavasti luvassa jotain mukavaa ukkoseni kanssa. Wish me luck, ettei mene jälleen koneella istumiseksi! Ja potkikaa persiille, jos näette minut facebookissa tai mesessä, koska se ei todellakaan ole illan tarkoitus.