Ei oo totta. Sain kortin, että minulle on isokokoinen kirje eikä se mahtunut postiluukusta, tule hakemaan se postista.
Otin postimiehen kiinni ja penäsin kirjeeni perään. Se ei ollut hänellä edes mukana. Miten hitossa ne sitten voi tietää, ettei se mahdu mun luukusta, jos ne ei edes kokeile? Ja eikö se nyt olisi kohteliasta kokeilla, josko toinen vaikka olisi kotona ja voisi ottaa kirjeen vastaan, etenkin kun mä kuitenkin useinmiten olen kotona?
Kiukuttaa. Ja ulkona on ihan hirveä lumimyrsky ja nyt mun sitten täytyisi lähteä sinne postiin. En kyllä mee tänään. Vaikka haluaisinkin tietää, mitä siellä odottaa.
Toisaalta tekis varmaan vaikutuksen postitäteihin kävellä sinne tossa ilmassa, tulla ihan ryvettyneenä [no ei ryvettyneenä. Se tarkoittaisi mutaa. Mut en nyt keksi hyvää sanaa lumisateen tuulentuivertamalle, kun siellä tulee niin että kaatuu ojaan parin metrin matkalla.], että tässä mä nyt olen, missä on mun ***** kirjeeni.
Siellä muuten todennäköisesti on palkinto siitä, kun miehekkeeni kanssa osallistuimme Voicen Parisuhteellisuusteoriaan muutama torstai sitten.
Voi veljet, nyt mun on kyllä pakko saada se jo tänään.
