Ystävällisyyttä.

Sitä haluaisi aina puhua isoista ja tärkeistä asioista, mutta jotenkin tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa.
Monista asioista tietää, että ne ovat päin honkia, mutta miksei niistä osaa sanoa sen enempää? Mitään kehittävää tai syvällistä?

Esimerkiksi keskustelimme erään koulukaverini kanssa siitä, miten pitkään maailma oikein jaksaa tällaista kuluttamista. Koska maapallon raja tulee vastaan? Tai meidän ihmisten?
Mutta mitä muuta siitä osaisin sanoa. Mikä olisi niin iso pointti, että uskaltaisin julkaista mielipiteeni?

Ei mikään.

Hitto kun pitääkin olla tällainen tietämätön ihminen.

Mutta sanon tämän silti. Tällainen kulutuskäyttäytyminen ei voi pidemmän päälle olla mahdollista. Ihan uskomatonta, miten ihmiset kuluttavatkin nykyään.
Esimerkiksi voisin kertoa veljeni. Hän kysyi, onko meillä tarvetta hänen vanhalle telkkarilleen ja koska ei ole, hän sanoi heittävänsä sen sitten roskikseen.
Sen kummemmin veljeäni henkilökohtaisesti moralisoimatta, heräsi tästä samantien tietynlaisia ajatuksia. Miksi ihmeessä hän heittää toimivan television roskikseen? Todennäköisesti se nimittäin on toimiva, en usko, että hän muuten olisi sitä meille tarjonnut. [ja kyllä, korjasin häntä, että kierrätykseen, ei roskikseen.]
Mihin on kadonnut se tapa, että tavaraa käytetään kunnes se menee rikki ja sitä ei voida enää korjata? Onko ihmisillä tosiaan jo niin paljon rahaa, että sitä voidaan kuluttaa ihan miten sattuu?
Omituista tällainen.
Yksi esimerkki ovat tietysti kodinkoneet sun muut, jotka yksinkertaisesti tehdään nykyään niin huonoiksi, että ne hajoavat muutaman vuoden päästä. Esimerkiksi meidän mummolassamme käytettiin samaa jääkaappia 30 vuotta sen hajoamispisteeseen saakka, ja toinen jääkaappi, edelleen käytössä oleva, taitaa lähennellä samaa ikäluokkaa. Toinen esimerkki ovat puhelimet. Äitini käyttää minulle aikoinaan ostettu 3310:ä ja puhelin toimii edelleen hienosti, kun taas minun hiukan päälle vuoden vanha temppuilee jo.
Mikä ihme saa ihmiset vaihtamaan toimivia tavaroitaan toisiin? Vai onko meidät vain kasvatettu siihen, että mitä uudempi, sen parempi..?

Toisaalta tästäkin samasta aiheesta on jauhettu jo niin moneen kertaan, että mietin, onko postaustani mitään järkeä julkaista. Mutta toisaalta, tämähän onkin minun blogini.
Ja toisaalta, eihän asia ole vieläkään muuttunut tarpeeksi.

Yksi ärsyttävä piirre tässä kaikessa on. Aina kun minä tahtoisin jollain tavalla säästää planeettaamme, mieheni torjuu kaikki hyvät ajatukseni. Hän ei suostu uskomaan siihen, että käyttäytymisessämme olisi mitään vikaa. Se on jotenkin niin uskomatonta. Hänen päänsä voisi työntää vaikkapa sen Tyynellämerellä kelluvan jätekasan uumeniin ja silti hän kehtaisi epäillä, onko sitä sittenkään olemassa.

Kerran tästä mieheni epäileväistä luonteesta on ollut hyötyä. Ainakin saattoi olla, en voi itsekään olla ihan varma. Ehdotin nimittäin hänelle, että alkaisimme käyttää pesupähkinöitä. Hän ensin sanoi, että siitä vaan jos haluan, mutta kerrottuaan ideastani kaverilleen, kaveri kertoi että hesarissa oli juuri ollut arvostelu niistä, eivätkä pähkinät olleet pärjänneet kovin hyvin.
Tämän takia otin sitten enemmänkin selvää pähkinöistä. Niistähän ollaan oltu innoissaan mm. sen takia, että niitä ostamalla pystytään tukemaan paikallista [ovatkohan ne sitten Intiasta vai mistä kotoisin?] väestöä. Mutta sitten luin myös tekstin siitä, kuinka pähkinöitä tuodaan länsimaihin jo niin paljon, että niitä ei riitä enää niiden alkuperäisille käyttäjille, vaan niiden hinta on noussut pilviin. Joten Intiassa [tai missä nyt onkaan] ihmiset joutuvat nykyään ostamaan teollisia pyykinpesuvälineitä, eikä heillä tietenkään ole varaa edes niihin luontoystävällisempiin aineisiin, vaan he ostavat ties mitä myrkkyjä. Lisäksi Intian vedenpuhdistusjärjestelmä ei ole mitenkään erityisen tehokas verrattuna esimerkiksi Suomen järjestelmään. Olisikin siis parempi, että täällä käytettäisiin luontoystävällisiä aineita, kun sellainen mahdollisuus kerran on, ja jätettäisiin pähkinät niitä tarvitseville.
Kannattaa ainakin miettiä tätä puolta, ennen kuin rupeaa itse kokeilemaan. [ps. Kyllä niistä oli niitä hyviäkin arvosteluita, monet ovat käyttäneet pähkinöitä jo vuosia.]