Muutama päivä sitten valittelin, kuinka maksikirjettäni ei oltu yritettykään toimittaa minulle perille asti, vaan samantien annettiin ilmoitus siitä, että kirjeen voi hakea lähimmästä postista.
Kiukutti. Laitoin kiukkuista, mutta asiallisen siistiä [lue: ei kirosanoja] palautetta, mikä välitettiin edelleen kyseiseen postin pisteeseen. Tänään sain sieltä vastauksen.
Palautteeni innoittamana he olivat keskustelleet maksikirjeiden toimituskäytännöistä aamupalaverissaan, ja päätyneet siihen lopputulokseen, että minua oli palveltu väärin. Toisin sanoen veikkaisin, että palautteellani paljastin jonkun laiskurin... Joka tapauksessa hyvityksenä tästä saan postimerkkejä. Miten mukavaa, koska en ole laiskuuksissani [ja rahapulassani] saanut aikaiseksi käydä ostamassa, ja nyt ne tuodaan ilmaiseksi kotiovelle saakka!
Ainakin toivoisin, että tällä kertaa ne tulisivat kotiovelle.
Suosittelen siis edelleen lämpimästi, että mikäli kohtaat jonkun ongelman, sanot siitä. Tämänkin ansiosta postcrossing-harrastukseni saattaa nousta uuteen suosioon. Vaikka otinkin kaikki vanhat kortit jo pois seinältä, kun niitä ei tullut lisää pitkiin aikoihin...
Nyt minua hieman harmittaa, etten ole aiemmin antanut postille palautetta heidän tekemistään virheistä [esimerkiksi hyväksymiskirjeeni nykyiseen kouluuni tuli vanhempieni osoitteeseen, vaikka olin muuttanut osoitteeni melkein kahta kuukautta aiemmin]. Olisin voinut silloinkin saada postimerkkejä.
--
Tänään oli kauhean mukava talvipäivä. Ei enää lainkaan niin kylmä, kuin viime aikoina on ollut. Sisällä oli jopa kuuma.
Ihanaa, tällaisesta talvesta minäkin pidän: lunta, muttei niin kovat pakkaset ettei saa henkeä. Mahtavaa!
--
Vietän ensi viikonlopun yksin kotona. Oon niin fiiliksissä siitä; en ole tätä ennen ollut kotona yksin kuin muutamia tunteja kerrallaan, ihan maksimissaan ehkä kuusi. Miten mahtava tunne! Ja mitä aionkaan tehdä? Huudattaa musiikkia, juoda rommia ja imuroida pitkikset jalassa hiukset epämääräisellä sykeröllä! Ihan parasta!
Terveisiä äitien maailmasta.
