Mahtavaa. Ihan mahtava päivä.
Veimme pikkupojan isovanhemmilleen yöksi. Mies meni töihin, minä lähdin keskustaan. Kaverini piti ulkoiluttaa koira, joten häntä odotellessani löysin itseni H&M:n pukukopista. Mukaan tarttuivat siniset housut [!! Siis ne ovat oikeasti siniset] ja hieman leopardikuvioita matkiva hame. Hame! Kyllä! Juuri sellainen mitä olen hakenut: tarpeeksi pitkä, muttei liian pitkä; sopivasti pallo, kun ei tällä vartalolla mitään kynähameita hirveästi pidellä; ei mikään hörhelöhame, mikä takertuu sukkahousuihin ja nousee hieman liiankin korkealle. Ja kaiken lisäksi siinä on taskut, minkä tahansa vaatteen auttamatta paras ominaisuus! Ihan mahtavaa! Tosin, miehekkeeni totesi kuvion nähdessään, et ai, tommonen mummotyylinen, onko semmoiset tulossa muotiin vai?
Murhaa, murhaa. Nyt en kykene käyttämään hametta muistamatta tätä mummokommenttia.
Sitten. Ystäväni J saapui, ja pääsimme asiaan. Lähdimme metsästämään Taideakatemian Joulumüssüjä. Emme olleet kumpikaan seikkailleet ennen sillä puolella kaupunkia, joten se oli hieman jännittävää, mutta osasimmepa vaan jäädä [suunnilleen] oikealla pysäkillä pois. Oikeaan paikkaankin löysimme pienen haparoinnin jälkeen.
Fyysinen saalis: koristeellinen hiuspanta joululahjaksi hyvälle ystävälleni K:lle.
Henkinen saalis: kovasti kaikenlaisia ideoita. Taideakatemialta ei voi odottaa muuta kuin jännittäviä ideoita. Siellä oli esillä vähän kaikenlaista, joulukorteista dominokorviksiin, C-kasettikoteloista tehdyistä tauluista a3-kokoisiin tussiteoksiin. Lähes kaikella oli vain niin jäätävä hinta, ettei kyennyt.
Näistä tussitauluista olin hieman järkyttynyt, sillä toinen maksoi 100e ja toinen 300e. Ihan moukkamaisesti ja rehellisesti voin sanoa, etten ikinä tuohon hintaan ostaisi mitään sellaista, vaikka olisikin varaa. Ja silti tämän kommentin jälkeen kehtaan kutsua itseäni kulttuurin ja taiteen ystäväksi. Vaan rajat ne on minullakin.
Sitten menimme designmyyjäisiin. J osasi onneksi mennä sinne, itse olisin varmaan kiertänyt jostain kilometrin päästä...
Sielläkin oli esillä vaikka mitä ihana ja kaunista, mihin ei pienellä opiskelijaneidolla olekaan ihan niin vaan varaa. Siitä olin kyllä iloisesti yllättynyt, että myös kustannusosakeyhtiö Sammakko oli saanut paikalle oman pöytänsä. Ajattelin ostaa heiltä miehelleni joululahjan, mutta en ole vielä päättänyt, minkä. Todennäköisesti päädyn pingviineihin.
Loppujen lopuksi ostin sieltä vain limpun. Ihan sairaan hyvänmakuisen limpun. Minun täytyy ehkä huomenna käydä hakemassa vielä toinenkin.
Lopulta kävimme vielä Suurtorin joulumarkkinoilla. Tässä vaiheessa rupesi jo olemaan kylmä ja pimeä, joten ei enää pahemmin napannut. J kuitenkin osti vielä lankaa ja lampaanvillapohjalliset, minä paahdettuja manteleita. Nomnom. Sitten päätimme, että nyt riittää, ja lähdimme kotiin.
--
Eilen olimme miehekkeideni kanssa ruokaostoksilla, ja tuo isompi mies innostui valtavasti pienistä kakkuvuoista. Hän tahtoi sellaiset. Hän tahtoi, että minä teen meille tänään pikkuiset suklaakakut.
Koska olin myyjäisissä niin pitkään, hän oli itse käynyt ostamassa suklaat ja aloimme yhdessä tehdä kakkusiamme, kun tulin kotiin. Hän lisäsi taikinaan vielä appelsiininkuorta. Ja lopuksi kakkusten päälle tuli myös kerros valkosuklaata.
Ja ai vitsit, miten hyvää se olikaan! Ihan mieletöntä. Tosin puolikas vuoallinen olisi riittänyt per naama, mutta meni tuo kokonainenkin näköjään... Huhhuh!
Tämä täytyy muistaa ja tehdä toistekin. Aina kun toista vähän kiukuttaa, voi vihjaista nannasta...
Kunhan se en sitten ole minä, joka siivoaa tuon keittiön.
Yleensä se kyllä olen minä.
