Välipäivät ovat sujuneet onnellisen shoppauksen hurmoksessa.
Nojaa, ainakin olisivat voineet sujua... Kyllä minä vähän tuolla keskustassa ja Myllyssäkin pyörähdin, mutta vielä ei ole kotiin kasautunut mitään järkyttävää kasaa uutta nannaa.
Eilen aamulla käytiin pienen pojan kanssa keskustassa, lähinnä ostamassa minulle uuden kalenterin. Kyllä, ostin ensi vuodellekin Paulo Coelhon, koska tykkäsin siitä edellisestäkin niin kovasti. Olen ehkä tapojeni orja, mutta minun on vaikea muuttaa tuollaisia asioita elämässäni. Kun olen tuon kalenterin kerta hyväksi havainnut, ja vuoden aikana tottunut sen käyttöön ja ominaisuuksiin, miksi ihmeessä näkisin vaivaa ja opettelisin erilaisen kalenterin tavoille? En niin minkään takia.
Samalla siinä kirjakaupassa pyöriessäni vastaan tuli Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love. Kyllä, juuri se sama, mistä ilmestyi leffa hetki sitten, tähtenään Julia Roberts. Koska pokkarin hinta ei ollut mikään kovin paha, päätin ostaa kirjan. [minähän ostan aika harvoin kirjoja.] Nyt vaan harmittaa, etten voi samantien aloittaa sen lukemista, kun Anna Karenina on niin pahasti kesken!
Tänään kävimme nopsaa Myllyssä matkalla anoppilaan. Sieltä nappasin mukaani lehtikoteloita [Herra Hakkarainen!] pitämään yllä työpöytäni uutta järjestystä, origamipapereita [vihdoin testasin jo ajat sitten lainaamaani origamikirjaa, ja se oli ihan tyhmä], parit korvikset [puiset <3 -70% <3] ja upean mekon. Mekkokin oli -70%, ja se on ihana! Oivoi, olisittepa nähneet miehen ilmeen, kun esittelin koltun kotona... ;)
Koska miehekkeeni eivät oikein jaksaneet odotella shoppailuani, mies lupasi heittää minut huomenna takaisin Myllyyn ja olla poikien kesken kotona. Saan sitten kaikessa rauhassa koluta kaikki alelaarit läpi. Toivottavasti siellä on vielä jotain jäljellä!
Huomenna on myös vihdoin uusi vuosi, johan sitä onkin odoteltu. Pojat päättivät tulla meille, täältä pääsee sitten kätevästi vaikka bussilla katsomaan keskustaan ilotulitukset.
Toivottavasti illasta tulee mainio.
