Luin tänään eräästä tämän syksyn naistenlehdestä mielipiteen, jossa ihmeteltiin naisia, joiden miehet ovat melkoisia mölliköitä. Kyseessä olivat siis sukujuhlat, joissa kirjoittaja oli ihmetellyt nuorten aikuisten huonoa ja epäsosiaalista käytöstä. Sitten kirjoittaja oli ymmärtänyt katsoa näiden nuorten isiä, jotka käyttäytyivät tasan tarkkaan yhtä juntisti ellei juntimmin.
Mutta sitten kirjoittaja katsoi nuorten äitejä, näiden miesten vaimoja. He olivat pukeutuneet huolellisesti ja käyttäytyivät moitteettomasti. Olivat sosiaalisia ja juttelivat sukulaistensa kanssa.
Eikä kirjoittaja voinut millään ymmärtää, miksi ihmeessä nämä naiset ovat sellaisten miesten kanssa.
Oma ensimmäinen ajatukseni oli, että taitaa olla aika harvassa sellaiset ihmemiehet, jotka vastaisivat näitä hienoja naisia. Niin se vain on, pitää tyytyä siihen mitä saa. [vastalauseita perusteluineen ja hyvine esimerkkitapauksineen otetaan mielellään vastaan.]
Ja sitten vilkaisin tuota omaa möllikkääni, joka pelaa koneella pokeria kavereidensa kanssa ja kiroilee kuin mikäkin merimies.
Niin, että missähän niitä paremmin käyttäytyviä miehiä olisi.
Sen kummemmin omaa supermiestäni mollaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti