torstai 31. joulukuuta 2009

Sello.

Kuulinpa itsekin nyt noista Sellon tapahtumista.
Koskahan oppisin olemaan paremmin ajan hermolla.

Luojan kiitos ystäväni ovat niin pirun laiskoja lähtemään ostamaan maitoa. Muuten he olisivat olleet samassa paikassa juuri noihin aikoihin.


Kyseinen tapaus vetää minut aivan sanattomaksi.
Juuri ennen kuin kuulin nuo uutiset, olin katsellut vuoden 2009 kuvia ja järkyttynyt eräästä kuvasta, jossa näytettiin juuri ammuttu nuori nainen sekä kuvasta, jossa oli luodinreiät auton kyljessä ja oven alta valui verta.
En voi käsittää, miten ihmiselämä voi loppua niin äkkiä.

Sitä katsoo jatkuvasti jotain csi:tä televisiosta, eikä siinä mitään. Mutta sitten tulee vastaan ihmisiä, jotka ihan oikeasti ammutaan. Ammutaan ja ne kuolevat. Eikä heitä ole enää.

Miten pieni ihminen onkaan.

Ja sitten samalla jotkut kuvittelevat olevansa suurempia, kuvittelevat että heillä on oikeus päättää toisen päivien määrä, ja ottavat aseen käteensä.


Miten ihmisen saisi kunnioittamaan toisen ihmisen elämää.
Tahdon mukaan aseidenvastaiseen toimintaan. Nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti