Tuntuupa kurjalta. Tätäkö se aikuistuminen on?
Mistä joulufiilis tulee?
Ei ainakaan ostoskeskusten joululauluista.
Ei myöskään lumettomuudesta. Turussa on sentään jo vähän näkynyt valkoista parina päivänä, mutta ei tämä silti ole vielä talvi. Tahdon muuttaa Lappiin.
Joululahjojen ostamisesta? Ehkä vähän. Mutta siitäkin olen tappanut puolet ilosta, kun yritän keksiä järkeviä lahjoja, enkä enää hassuttele samalla tavalla kuin ennen. Päätin nimittäin, että on järkevämpää ostaa jotain hyödyllistä kuin jotain hauskaa, jolle nauretaan pari minuuttia ennen kuin haudataan se kaappien syövereihin.
Olen kyllä iloinen muutamista lahjalöydöistäni. Ostin esimerkiksi tädeilleni sydämenmuotoiset, oikein suloiset silikonipannunaluset. Toivottavasti he pitävät. Löysin myös kissoista pitävälle tädilleni jääpalamuotin, josta tulee kissanmuotoisia jääpaloja, mutta onnistuin vastustamaan kiusausta. :D
Lisäksi äidille ja isälle löysin upean tuikkujutun, Ratian Takan.
Takaisin joulufiiliksen löytämiseen.
Olen vähän sitä mieltä, että joulufiilis tulee siitä, kun ensin ahkeroi ja paiskoo hommia, ja sitten jouluaattona saa vain rauhoittua ja olla ja viettää joulua. Ei tarvitse murehtia mistään, kun koti on siisti ja ruokaa löytyy koko joulupyhiksi, tarvitsee vain perunat keittää.
Aloin miettiä hieman tarkemminkin, ja jotenkin jätän sen ihmisten kanssa olemisen pois, vaikka sehän se on juuri tärkeintä. Oma jouluni on aina koostunut nimenomaan siitä, että aattona on saunan jälkeen lähdetty yhdessä mummolaan, lahjat takakontissa [kuinkahan aikaisin isän on täytynyt nousta piilottamaan lahjat autoon silloin kun olimme lapsia?], ollaan syöty, vahdattu koska kello on jotain viiden, kuuden, seitsemän välillä, että päästään vihdoin itse asiaan.
On kynttilöitä ja ulkona lunta ja pimeää. Televisio ja radio ovat olleet kiinni tunteja, ja tunnelma vain tiivistyy tiivistymistään. Ja sitten vihdoin, vihdoin mummo pyytää jotakin onnekasta [yleensä minua] lukemaan jouluevankeliumin [kerran luin sen pohjalaasmurtehella, se oli hauskaa], minkä jälkeen lauletaan yhdessä muutama joululaulu ja nuorin [siis minä] jakaa kaikille lahjat. Avataan paketteja, kukin omassa tahdissaan, toiset nopeammin ja toiset nautiskelevat hieman pidempään. Vähän vertaillaan, selaillaan uusia albumeita, maistetaan karkkeja vaikka ne maistuvat samalta kuin aina, testataan uudet lautapelit.
Vähitellen yksi kerrallaan kaikki menevät nukkumaan, eli lukemaan kirjaa tai sarjakuvia ja syömään joulukarkkeja pitkälle yöhön.Se on meidän joulu. Siitä se tunnelma syntyy.
Mummolasta.
En jättäisi sitä mistään hinnasta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti