Ihanaa joulua vielä toistamiseen kaikille. :)
Tiedän toki, ettei joulussa ole kyse lahjoista, ja toivoinkin lahjoiksi lähinnä lempeyttä, rakkautta, kärsivällisyyttä ja hyvyyttä.
Mutta silti vain yksi paketti on aika paksua.
Hyvä on, sain myös rahaa äidiltä. Niillä rahoilla ostankin sitten miniläppärin, kun mies lupasi maksaa puolet. Ja tädiltä sain kynttilälyhdyn, jollaista olenkin halunnut [eli siis sain oikeasti kaksi pakettia. Mutta ei tuota toista lasketa, kun se on koko meidän perheelle]. Ja isä oli ostanut kaikille perheen naisille [4 kpl] Kirkon Ulkomaanavun Toisenlaisen lahjan, eli koulutuksen neljälle naiselle kehitysmaissa. Se on hieno lahja.
Mutta sen verran itsekäs olen, että yksi kalenteri ja teepaketti ei riitä yhdelle joululle. J:ltäkin sain vain suklaapaketin, joka sekin oli tarkoitettu koko perheelle [iso].
Hitto.
Täytynee käydä joulunjälkeisillä lahjaostoksilla, pyytää Sokoksen tätejä paketoimaan ja avata sitten paketit hyvällä halulla.
En vain vielä tiedä, mitä haluaisin.
Ps. Muuten joulu on kyllä ollut ihanaa. Vaikka fiilis ei ole ihan sama kuin ennen, kun ei edes pysty pelaamaan kun pitää vahtia pikkuherraa koko ajan... Kerrankin kun yritettiin pelata Cluedoa ja V leikki kiltisti mummelin kanssa, hän varasti huomion putoamalla sängystä niin, että sai verenkin vuotamaan nenästä.
Että se siitä äidin pelaamisesta.
Vietimme aaton jälleen mummolassa, kuten joka ikinen vuosi. Pelkään, koska olemme siellä viimeistä kertaa.
Ihan uskomatonta, miten se teräsmummo, 91-v., oli taas jaksanut tehdä neljää eri laatikkoa ja salaattia ja puurotkin vielä.
Olenkin päättänyt, että mummo on uusi esikuvani. Vanhuus vain täytyy aloittaa jo nuorena, että saa sitten kypsässä iässä asua kotona pitkään. En halua päätyä 72-vuotiaana pyörätuolissa vanhainkotiin kitumaan kymmeneksi vuodeksi. Tahdon olla kotona, aivan kuten mummonikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti