Katsoin tänään joutessani osittain sarjaa Hurja remontti. Kyseessähän on ohjelma, jonka tyypit rakentaa uuden talon sitä eniten kaipaaville ihmisille. Viimeksi kun näin pätkän sarjasta, kunnostettiin siinä talo perheelle, josta suurin osa oli kehitysvammaisia. Talosta tuli siis täysin esteetön, ja siinä oli myös hissi.
Joka tapauksessa. En nyt puutu sen kummemmin sarjan realistisuuteen tai mihinkään [on vähän uskomatonta, että seitsemässä päivässä kyetään rakentamaan huolellisesti kestävä talo], tämän päivän perheen tarina vain oli aika raju.
Perheen talo oli nimittäin räjähtänyt. Kirjaimellisesti räjähtänyt. En nyt muista, mitä kaasua siellä kellarissa liikkui putkissa, mutta se oli päässyt vuotamaan, ja kellari suorastaan ui siinä. Kunnes räjähti.
Talon teräksinen ovi löydettiin 103 metrin päästä talosta. Se on jo aika hurjaa.
Perhe oli onneksi ollut juuri silloin lomalla, joten kukaan ei vahingoittunut. Se on todellakin ihme, suuri ihme. Mutta se ei silti vähennä sitä, miten paljon tuo viisilapsinen perhe menetti räjähdyksessä. Talosta jäi hädintuskin kivijalka jäljelle. Raunioissa oli jäljellä vain joitakin astioiden sirpaleita.
Sitä ei osaa kuvitellakaan, miten sellainen vaikuttaa elämään. Kaikki, mitä on vuosien aikana saanut, ostanut, hankkinut on yhtäkkiä kadonnut. Omistat enää vain matkalaukullisen lomavaatteita, siinä kaikki. Kaikki valokuvat, muistot, itsetehdyt kalusteet... Miten sellaista tuhoa voisi koskaan käsittää?
Sitä toivoisi, ettei kukaan koskaan joutuisi kokemaan mitään vastaavaa.
Valitettavasti en nähnyt ohjelman loppuhuipennusta, sillä V oli väsynyt ja kiukkuinen ja keskityin syöttämään hänelle iltapuuroa. Olisi kyllä ollut hienoa nähdä, millaisen uuden alun perhe sai.
Ohjelman edellisten jaksojen perusteella todennäköisesti aika hulppean. [ainakin yhden tyttären huoneeseen tehtiin Pariisi-teema, ja sinne kannettiin parimetristä Eiffeliä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti